1 Tämä on se siunaus, jonka Mooses, Jumalan mies, ennen kuolemaansa lausui israelilaisille.

2 Hän sanoi: -- Herra tuli Siinailta, Seiristä hän loisti kirkkaana kuin aurinko, hän ilmestyi Paranin vuorelta ja saapui Meribat-Kadesiin. Tuli loimusi hänen oikealla puolellaan.

3 Herra rakastaa heimojaan, hän varjelee kaikkia omiaan. He laskeutuvat hänen jalkojensa juureen ja ottavat opikseen hänen sanansa.

4 Mooses antoi meille lain, perinnöksi Jaakobin seurakunnalle.

5 Jesurun sai kuninkaan, kun kansan päämiehet kokoontuivat, kun Israelin heimot olivat koolla.

6 Sitten Mooses sanoi: -- Eläköön Ruuben, älköön hänen sukunsa kuolko, vaikka vähäinen on hänen miestensä määrä.

7 Juudan hän siunasi näin: -- Kuule, Herra, Juudan huuto, tuo hänet takaisin kansansa luo. Hän taistelee kaikkien puolesta, auta sinä häntä hänen vihollisiaan vastaan.

8 Leevistä hän sanoi: -- Herra, sinä annoit urimin ja tummimin Leeville, uskolliselle palvelijallesi, jota sinä Massassa koettelit, jonka kanssa sinä kamppailit Meriban vesipaikalla.

10 Hän opettaa sinun säädöksesi Jaakobille, sinun lakisi Israelille. Hän tarjoaa sinulle uhrisavun tuoksua, hän tuo kokonaisuhrit sinun alttarillesi.

11 Siunaa, Herra, hänen voimaansa. Ole suopea hänen työtään kohtaan. Murskaa hänen vastustajiensa luut, lyö hänen vihamiehensä, niin etteivät he enää nouse.

12 Benjaminista hän sanoi: -- Herran lemmikki asuu turvassa. Korkein varjelee häntä alituisesti ja asuu hänen luonaan vuorten keskellä.

13 Joosefista hän sanoi: -- Herra siunatkoon hänen maataan parhaalla, mitä taivas antaa, siunatkoon kasteella ja vedellä, joka kumpuaa maan syvyyksistä,

14 parhaalla, mikä auringon voimasta kypsyy, vuodenaikojen parhailla antimilla,

15 parhaalla, mitä ikivanhat vuoret tarjoavat, mitä ikuiset kukkulat tuottavat,

16 parhaalla, mitä maa runsaudestaan antaa. Hän, joka asuu palavassa pensaassa, siunatkoon häntä suosiollaan. Kaikki tämä tulkoon Joosefin osaksi, hänen, joka on päämies veljiensä joukossa.

17 Hänen esikoispoikansa on hänen ylpeytensä, sonni, jolla on sarvet kuin villihärällä. Niillä hän lävistää kansakuntia, puskee ne maan ääriin saakka. Sellaisia ovat Efraimin kymmenettuhannet, sellaisia Manassen tuhatpäiset joukot.

18 Sebulonista hän sanoi: -- Iloitse, Sebulon, retkilläsi, ja sinä, Isaskar, teltoillasi.

19 He kutsuvat kansoja vuorelleen, he uhraavat siellä määräuhreja. He keräävät merten rikkauksia ja hiekkaan kätkettyjä aarteita.

20 Gadista hän sanoi: -- Ylistetty olkoon Herra, joka tekee laajaksi Gadin maan! Gad on asettunut aloilleen kuin leijona, valmiina raatelemaan käsivarren ja pään.

21 Hän valitsi itselleen parhaan osan, hän sai ruhtinaan osuuden. Kun kansan päämiehet kokoontuivat, hän teki Herralle otollisia tekoja, täytti hänen käskynsä yhdessä Israelin kanssa.

22 Danista hän sanoi: -- Dan on leijonanpentu, joka hyökkää Basanista.

23 Naftalista hän sanoi: -- Naftalilla on onnea ylen määrin, runsain mitoin Herran siunausta. Hän ottaa haltuunsa lännen ja etelän.

24 Asserista hän sanoi: -- Siunatuin kaikista pojista on Asser. Olkoon hän veljiensä suosikki, saakoon hän kahlata oliiviensa öljyssä.

25 Hänen salpansa ovat rautaa ja pronssia, hänen voimansa on uusi päivästä päivään.

26 Ei ole, Jesurun, ketään sinun Jumalasi kaltaista! Yli taivaan hän ratsastaa avuksesi, saapuu pilvien päällä suuressa voimassaan.

27 Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat ikuiset käsivarret. Hän karkotti tieltäsi viholliset ja käski sinun hävittää heidät.

28 Israel saa asua turvassa, Jaakobin jälkeläiset omassa rauhassaan viljan ja viinin maassa, missä taivaskin tihkuu kastetta.

29 Onnellinen olet sinä, Israel, kansa vailla vertaa! Herra auttaa sinut voittoon. Hän on kilpesi ja turvasi, voittoisa miekkasi sodassa. Sinun vihollisesi ryömivät edessäsi maassa, ja sinä tallaat heidät jalkoihisi.

1 And this is the blessing, wherewith Moses the man of God blessed the children of Israel before his death. 2 And he said,

Jehovah came from Sinai,

And rose from Seir unto them;

He shined forth from mount Paran,

And he came from the ten thousands of holy ones:

At his right hand was a fiery law for them.

3 Yea, he loveth the people;

All his saints are in thy hand:

And they sat down at thy feet;

Every one shall receive of thy words.

4 Moses commanded us a law,

An inheritance for the assembly of Jacob.

5 And he was king in Jeshurun,

When the heads of the people were gathered,

All the tribes of Israel together.

6 Let Reuben live, and not die;

Nor let his men be few.

7 And this is the blessing of Judah: and he said,

Hear, Jehovah, the voice of Judah,

And bring him in unto his people.

With his hands he contended for himself;

And thou shalt be a help against his adversaries.

8 And of Levi he said,

Thy Thummim and thy Urim are with thy godly one,

Whom thou didst prove at Massah,

With whom thou didst strive at the waters of Meribah;

9 Who said of his father, and of his mother, I have not seen him;

Neither did he acknowledge his brethren,

Nor knew he his own children:

For they have observed thy word,

And keep thy covenant.

10 They shall teach Jacob thine ordinances,

And Israel thy law:

They shall put incense before thee,

And whole burnt-offering upon thine altar.

11 Bless, Jehovah, his substance,

And accept the work of his hands:

Smite through the loins of them that rise up against him,

And of them that hate him, that they rise not again.

12 Of Benjamin he said,

The beloved of Jehovah shall dwell in safety by him;

He covereth him all the day long,

And he dwelleth between his shoulders.

13 And of Joseph he said,

Blessed of Jehovah be his land,

For the precious things of heaven, for the dew,

And for the deep that coucheth beneath,

14 And for the precious things of the fruits of the sun,

And for the precious things of the growth of the moons,

15 And for the chief things of the ancient mountains,

And for the precious things of the everlasting hills,

16 And for the precious things of the earth and the fulness thereof,

And the good will of him that dwelt in the bush.

Let the blessing come upon the head of Joseph,

And upon the crown of the head of him that was separate from his brethren.

17 The firstling of his herd, majesty is his;

And his horns are the horns of the wild-ox:

With them he shall push the peoples all of them, even the ends of the earth:

And they are the ten thousands of Ephraim,

And they are the thousands of Manasseh.

18 And of Zebulun he said,

Rejoice, Zebulun, in thy going out;

And, Issachar, in thy tents.

19 They shall call the peoples unto the mountain;

There shall they offer sacrifices of righteousness:

For they shall suck the abundance of the seas,

And the hidden treasures of the sand.

20 And of Gad he said,

Blessed be he that enlargeth Gad:

He dwelleth as a lioness,

And teareth the arm, yea, the crown of the head.

21 And he provided the first part for himself,

For there was the lawgiver’s portion reserved;

And he came with the heads of the people;

He executed the righteousness of Jehovah,

And his ordinances with Israel.

22 And of Dan he said,

Dan is a lion’s whelp,

That leapeth forth from Bashan.

23 And of Naphtali he said,

O Naphtali, satisfied with favor,

And full with the blessing of Jehovah,

Possess thou the west and the south.

24 And of Asher he said,

Blessed be Asher with children;

Let him be acceptable unto his brethren,

And let him dip his foot in oil.

25 Thy bars shall be iron and brass;

And as thy days, so shall thy strength be.

26 There is none like unto God, O Jeshurun,

Who rideth upon the heavens for thy help,

And in his excellency on the skies.

27 The eternal God is thy dwelling-place,

And underneath are the everlasting arms.

And he thrust out the enemy from before thee,

And said, Destroy.

28 And Israel dwelleth in safety,

The fountain of Jacob alone,

In a land of grain and new wine;

Yea, his heavens drop down dew.

29 Happy art thou, O Israel:

Who is like unto thee, a people saved by Jehovah,

The shield of thy help,

And the sword of thy excellency!

And thine enemies shall submit themselves unto thee;

And thou shalt tread upon their high places.