1 Kun kuulen hänen äänensä, sydämeni vavahtaa ja siirtyy paikaltaan.

2 Kuulkaa hänen äänensä pauhua, jylinää, joka vyöryy hänen suustaan!

3 Taivaan täydeltä hän antaa sen kaikua, maan ääriin leimahtaa hänen salamansa.

4 Kohta kaikuu ärjyntä, jylisee hänen ylväs äänensä. Säästelemättä hän sinkoaa salamoitaan, ja hänen äänensä pauhaa.

5 Kun Jumalan ääni jyrisee, tapahtuu ihmeitä. Hän tekee suuria tekoja, joita me emme käsitä.

7 Ihmiskädet pysähtyvät kesken työn: kaikki oppivat näkemään hänen tekonsa.

8 Pedotkin hiipivät piiloonsa ja jäävät kolonsa suojaan.

9 Rajumyrsky syöksyy majastaan, ja pohjatuuli tuo pakkasen.

10 Jumalan henkäyksestä vedet jäätyvät, laajakin ulappa jähmettyy.

11 Hän kuormaa pilvet vedellä ja salamoilla ja ajaa ne kaikkiin suuntiin:

12 ne vyöryvät minne milloinkin hänen ohjauksensa mukaan ja tekevät kaikkialla maan päällä sen, mitä hän käskee.

13 Joskus ne tuovat rangaistuksen, joskus siunauksen hänen maalleen.

14 Kuuntele minua, Job, nouse, tarkkaile ja tutki Jumalan ihmeitä!

15 Ymmärrätkö sinä, miten hän sen kaiken tekee? Miten leimahtaa valo hänen pilvestään?

16 Ymmärrätkö sinä, miten pilvet voivat leijua ilmassa, käsitätkö Kaikkitietävän ihmeet?

17 Sinä, jota omat vaatteet tukahduttavat, kun etelätuuli tuo helteen ja lamauttaa maan,

18 voisitko sinä hänen kanssaan takoa taivaan holvin, lujan kuin pronssinen peili?

19 Opeta meitä! Mitä meidän on hänelle sanottava? Mehän olemme pimeässä, emme osaa vastata mitään.

20 Kertooko joku hänelle, että minä puhun? Jos ihminen sanoo hänelle jotakin, saako hän edes tietää siitä?

21 Nyt ei valoa näy, pilvet sen peittävät. Sitten tulee tuuli ja lakaisee puhtaaksi taivaan.

22 Pohjoisesta tulee kultainen hohde, pelottava loiste ympäröi Jumalaa.

23 Kaikkivaltiasta me emme voi tavoittaa. Hän on voimallinen, hänen on oikeus, hänen on vanhurskaus. Koskaan hän ei tuomitse väärin.

24 Sen tähden ihmiset pelkäävät ja rakastavat häntä. Mutta Jumala ei katso niihin, jotka itse pitävät itseään viisaana.

1 Yea, at this my heart trembleth,

And is moved out of its place.

2 Hear, oh, hear the noise of his voice,

And the sound that goeth out of his mouth.

3 He sendeth it forth under the whole heaven,

And his lightning unto the ends of the earth.

4 After it a voice roareth;

He thundereth with the voice of his majesty;

And he restraineth not the lightnings when his voice is heard.

5 God thundereth marvellously with his voice;

Great things doeth he, which we cannot comprehend.

6 For he saith to the snow, Fall thou on the earth;

Likewise to the shower of rain,

And to the showers of his mighty rain.

7 He sealeth up the hand of every man,

That all men whom he hath made may know it.

8 Then the beasts go into coverts,

And remain in their dens.

9 Out of the chamber of the south cometh the storm,

And cold out of the north.

10 By the breath of God ice is given;

And the breadth of the waters is straitened.

11 Yea, he ladeth the thick cloud with moisture;

He spreadeth abroad the cloud of his lightning:

12 And it is turned round about by his guidance,

That they may do whatsoever he commandeth them

Upon the face of the habitable world,

13 Whether it be for correction, or for his land,

Or for lovingkindness, that he cause it to come.

14 Hearken unto this, O Job:

Stand still, and consider the wondrous works of God.

15 Dost thou know how God layeth his charge upon them,

And causeth the lightning of his cloud to shine?

16 Dost thou know the balancings of the clouds,

The wondrous works of him who is perfect in knowledge?

17 How thy garments are warm,

When the earth is still by reason of the south wind?

18 Canst thou with him spread out the sky,

Which is strong as a molten mirror?

19 Teach us what we shall say unto him;

For we cannot set our speech in order by reason of darkness.

20 Shall it be told him that I would speak?

Or should a man wish that he were swallowed up?

21 And now men see not the light which is bright in the skies;

But the wind passeth, and cleareth them.

22 Out of the north cometh golden splendor:

God hath upon him terrible majesty.

23 Touching the Almighty, we cannot find him out:

He is excellent in power;

And in justice and plenteous righteousness he will not afflict.

24 Men do therefore fear him:

He regardeth not any that are wise of heart.