1 (H40:25)Voitko sinä koukullasi pyydystää krokotiilin? Pitääkö siimasi sen kielen aloillaan,

2 (H40:26)sitooko ruokoköytesi sen kidan, lävistääkö atraimesi sen leuan?

3 (H40:27)Rukoileeko se sinulta armoa, yrittääkö se lepytellä sinua?

4 (H40:28)Suostuuko se sinun ehtoihisi, antautuuko se orjaksesi ikiajoiksi?

5 (H40:29)Leikitkö sen kanssa niin kuin linnun kanssa leikitään, annatko sen tyttärillesi narusta talutettavaksi?

6 (H40:30)Käytkö siitä kauppaa toisten pyyntimiesten kanssa, meneekö se paloiteltuna myyntiin kauppiaille?

7 (H40:31)Isketkö sen kyljen täyteen väkärautoja, lävistätkö harppuunalla sen pään?

8 (H40:32)Jos mielesi tekee käydä siihen käsiksi, ajattele, millainen kamppailu siitä nousee, ja jätä se rauhaan!

9 (H41:1)Älä kuvittele turhia: sen pelkkä näkeminen paiskaa maahan kenet tahansa.

10 (H41:2)Ei pahinkaan hurjapää ryhdy sitä ärsyttämään. Kuka voisi mitellä sen kanssa voimiaan!

11 (H41:3)Kuka siis voisi astua minun eteeni vaatimaan palvelusta palveluksesta? Eikö kaikki taivaan alla ole minun?

12 (H41:4)Puhun vielä sen jäsenistä, sen voimasta, sen ihmeellisestä rakenteesta.

13 (H41:5)Kuka on murtanut sen kaksoispanssarin, kuka on viiltänyt siltä puvun auki?

14 (H41:6)Kuka on avannut ammolleen sen kidan? Sen hampaat herättävät kaikissa kauhua.

15 (H41:7)Sen selkää kattavat panssarikilvet kuin piinkovat sinettirivit.

16 (H41:8)Ne ovat tiiviisti kiinni toinen toisessaan, edes tuuli ei pääse niiden väliin.

17 (H41:9)Ne niveltyvät toisiinsa kuin liimattuina, koskaan irtoamatta.

18 (H41:10)Kun se aivastaa, näkyy leimahdus. Sen silmät hehkuvat kuin aamuruskon säteet.

19 (H41:11)Sen kidasta lyövät lieskat, tulikipunat sinkoilevat ilmaan.

20 (H41:12)Savu suitsuaa sen sieraimista niin kuin tulella kiehuvan padan alta, kun tulta lietsotaan.

21 (H41:13)Sen henkäys sytyttää hiilloksen liekkeihin, tulenlieska iskee sen suusta.

22 (H41:14)Sen kaula uhkuu voimaa, sen edellä leviää kauhu.

23 (H41:15)Jäntevät ovat sen vatsan lihakset, kovat kuin metalli, eivät ne anna myöten.

24 (H41:16)Kiveä on sen sydän, kuin myllyn pohjakivi, liikkumaton ja kova.

25 (H41:17)Kun se nousee esiin, rohkeimmatkin kauhistuvat ja pakenevat kuohuvasta vedestä.

26 (H41:18)Jos siihen osuu miekka, terä murtuu. Ei siihen pysty keihäs, ei nuolenkärki eikä kivi.

27 (H41:19)Pelkkää olkea on sille rauta, kuin lahoa puuta on sille pronssi.

28 (H41:20)Nuoli ei aja sitä pakosalle, olkipalloja ovat sille lingon kivet,

29 (H41:21)kuin heinänkorsi on sille nuija, miekan kalskeelle se vain nauraa.

30 (H41:22)Sen vatsapuoli on täynnä teräviä nystyjä, jäljet rannan liejussa ovat kuin äkeen jäljet.

31 (H41:23)Se panee syvyydet kiehumaan niin kuin pata kiehuu, virta pärskyy sen ympärillä kuin tulikuuma rasva.

32 (H41:24)Sen perässä kimaltaa vaahto hopeisena kuin vanhuksen hiukset.

33 (H41:25)Ei ole sille vertaa maan päällä! Luoja jätti sen pelkoa vaille.

34 (H41:26)Vahvimpiakin se ylväänä katsoo. Se on kaikkien petojen kuningas.

1 Canst thou draw out leviathan with a fishhook?

Or press down his tongue with a cord?

2 Canst thou put a rope into his nose?

Or pierce his jaw through with a hook?

3 Will he make many supplications unto thee?

Or will he speak soft words unto thee?

4 Will he make a covenant with thee,

That thou shouldest take him for a servant for ever?

5 Wilt thou play with him as with a bird?

Or wilt thou bind him for thy maidens?

6 Will the bands of fishermen make traffic of him?

Will they part him among the merchants?

7 Canst thou fill his skin with barbed irons,

Or his head with fish-spears?

8 Lay thy hand upon him;

Remember the battle, and do so no more.

9 Behold, the hope of him is in vain:

Will not one be cast down even at the sight of him?

10 None is so fierce that he dare stir him up;

Who then is he that can stand before me?

11 Who hath first given unto me, that I should repay him?

Whatsoever is under the whole heaven is mine.

12 I will not keep silence concerning his limbs,

Nor his mighty strength, nor his goodly frame.

13 Who can strip off his outer garment?

Who shall come within his jaws?

14 Who can open the doors of his face?

Round about his teeth is terror.

15 His strong scales are his pride,

Shut up together as with a close seal.

16 One is so near to another,

That no air can come between them.

17 They are joined one to another;

They stick together, so that they cannot be sundered.

18 His sneezings flash forth light,

And his eyes are like the eyelids of the morning.

19 Out of his mouth go burning torches,

And sparks of fire leap forth.

20 Out of his nostrils a smoke goeth,

As of a boiling pot and burning rushes.

21 His breath kindleth coals,

And a flame goeth forth from his mouth.

22 In his neck abideth strength,

And terror danceth before him.

23 The flakes of his flesh are joined together:

They are firm upon him; they cannot be moved.

24 His heart is as firm as a stone;

Yea, firm as the nether millstone.

25 When he raiseth himself up, the mighty are afraid:

By reason of consternation they are beside themselves.

26 If one lay at him with the sword, it cannot avail;

Nor the spear, the dart, nor the pointed shaft.

27 He counteth iron as straw,

And brass as rotten wood.

28 The arrow cannot make him flee:

Sling-stones are turned with him into stubble.

29 Clubs are counted as stubble:

He laugheth at the rushing of the javelin.

30 His underparts are like sharp potsherds:

He spreadeth as it were a threshing-wain upon the mire.

31 He maketh the deep to boil like a pot:

He maketh the sea like a pot of ointment.

32 He maketh a path to shine after him;

One would think the deep to be hoary.

33 Upon earth there is not his like,

That is made without fear.

34 He beholdeth everything that is high:

He is king over all the sons of pride.