1 -- Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne.

2 Puhukaa lempeästi Jerusalemille ja kertokaa sille, että sen pakkotyö on päättynyt, että sen syyllisyys on sovitettu, sillä kaksin verroin on Herran käsi sitä kurittanut kaikista sen synneistä.

3 Ääni huutaa: -- Raivatkaa autiomaahan Herralle tie! Tasoittakaa yli aron valtatie meidän Jumalallemme!

4 Täyttykööt notkot, alentukoot huiput, mäet madaltukoot, vuorten louhikot tasoittukoot!

5 Herran kunnia ilmestyy, kaikki saavat sen nähdä. Näin on Herra puhunut.

6 Ääni sanoo: -- Julista! Ja minä kysyn: -- Mitä minun pitää julistaa? -- Ihminen on kuin ruoho, ihmisen kauneus kuin kedon kukka!

7 Ruoho kuivuu, kukka lakastuu, kun Herran henkäys koskettaa sitä. Niin! Ruohoa ovat ihmiset.

8 Ruoho kuivuu, kukka lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iäti.

9 Nouse korkealle vuorelle, Siion, ilosanoman tuoja! Korota äänesi, Jerusalem, ilosanoman saattaja! Korota äänesi, älä pelkää! Julista Juudan kaupungeille: -- Teidän Jumalanne tulee!

10 Itse Herra tulee suuressa voimassaan, hän hallitsee vahvalla kädellään. Hän kuljettaa mukanaan työnsä palkkaa, johdattaa laumaa, jonka on omakseen hankkinut,

11 paimenen lailla hän kaitsee sitä, omin käsin hän kokoaa sen yhteen. Karitsoita hän kantaa sylissään, emolampaita hän ohjailee eteenpäin.

12 Kuka mittasi kourallaan meren vedet, kuka kämmenensä leveydellä taivaat? Kenen mittakuppiin mahtui kaikki maan tomu, kenen vaaka punnitsi vuoret ja kukkulat?

13 Kuka on ohjannut Herran henkeä, kuka neuvonut ja opettanut häntä?

14 Kenen kanssa hän on neuvotellut, kuka on antanut hänelle ohjeita? Kuka on johtanut hänet oikeuden poluille ja opettanut häntä, kuka osoittanut hänelle viisauden tien?

15 Ovathan kaikki kansat kuin pisara ammennusastiassa, kuin tomuhiukkanen vaa'assa. Meren saaret painavat hiekkajyvän verran.

16 Libanonin metsät eivät riittäisi uhritulen polttopuiksi eivätkä kaikki sen eläimet Herralle uhriksi.

17 Hänen edessään maailman kansat eivät ole mitään, ne ovat hänelle pelkkää tyhjää.

18 Mihin te vertaisitte Jumalaa, mikä voisi häntä kuvata?

20 Jonka varat eivät riitä suuriin kustannuksiin, hän valikoi vain kappaleen lahoamatonta puuta ja etsii käsiinsä taitavan mestarin veistämään patsaan, joka pysyy tukevasti pystyssä.

21 Ettekö te mitään tiedä, ettekö ole kuulleet, eikö teille ole kerrottu tätä alusta alkaen? Ettekö ole oppineet ymmärtämään, miten maailma on saanut alkunsa?

22 Korkealla hän on, maan piirin yllä, maan asukkaat ovat hänelle kuin heinäsirkkoja. Hän leväytti auki taivaan kuin kankaan ja jännitti sen kuin teltan asuttavaksi.

23 Olemattomiksi hän tekee mahtimiehet, tyhjää ovat hänelle maan valtiaat:

24 tuskin heidät on istutettu, tuskin kylvetty, tuskin vesat ovat juurtuneet, kun hän jo henkäisee, ja he kuihtuvat ja myrskytuuli vie heidät mukaansa kuin oljenkorret.

25 -- Mihin te minua vertaisitte? Kuka on minun kaltaiseni? kysyy Pyhä.

26 Kohottakaa katseenne korkeuteen: kuka on tämän kaiken luonut? Hän, joka kutsuu esiin taivaan joukot täydessä vahvuudessaan, hän, joka tuntee ne nimeltä, joka ainoan. Suuri on hänen väkevyytensä, valtaisa hänen voimansa: yksikään joukosta ei jää pois.

27 Miksi valitat, Jaakob, Israel, miksi puhut näin: -- Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta, minun asiastani ei Jumala välitä.

28 Etkö jo ole oppinut, etkö ole kuullut, että Herra on ikuinen Jumala, koko maanpiirin luoja? Ei hän väsy, ei uuvu, tutkimaton on hänen viisautensa.

29 Hän virvoittaa väsyneen ja antaa heikolle voimaa.

30 Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat,

31 mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.

1 Comfort ye, comfort ye my people, saith your God.

2 Speak to the heart of Jerusalem, and cry unto her, that her time of suffering is accomplished, that her iniquity is pardoned; for she hath received of Jehovah's hand double for all her sins.

3 The voice of one crying in the wilderness: Prepare ye the way of Jehovah, make straight in the desert a highway for our God!

4 Every valley shall be raised up, and every mountain and hill shall be brought low; and the crooked shall be made straight, and the rough places a plain.

5 And the glory of Jehovah shall be revealed, and all flesh shall see {it} together: for the mouth of Jehovah hath spoken.

6 A voice saith, Cry. And he saith, What shall I cry? -All flesh is grass, and all the comeliness thereof as the flower of the field.

7 The grass withereth, the flower fadeth, for the breath of Jehovah bloweth upon it: surely the people is grass.

8 The grass withereth, the flower fadeth; but the word of our God abideth for ever.

9 O Zion, that bringest glad tidings, get thee up into a high mountain; O Jerusalem, that bringest glad tidings, lift up thy voice with strength: lift it up, be not afraid; say unto the cities of Judah, Behold your God!

10 Behold, the Lord Jehovah will come with might, and his arm shall rule for him; behold, his reward is with him, and his recompence before him.

11 He will feed his flock like a shepherd: he will gather the lambs with his arm, and carry them in his bosom; he will gently lead those that give suck.

12 Who hath measured the waters in the hollow of his hand, and meted out the heavens with {his} span, and grasped the dust of the earth in a measure, and weighed the mountains in a balance, and the hills in scales?

13 Who hath directed the Spirit of Jehovah, and, {as} his counsellor, hath taught him?

14 With whom took he counsel, and {who} gave him intelligence, and instructed him in the path of judgment, and taught him knowledge, and shewed him the way of understanding?

15 Behold, the nations are esteemed as a drop of the bucket, and as the fine dust on the scales; behold, he taketh up the isles as an atom.

16 And Lebanon is not sufficient to burn, nor the beasts thereof sufficient for a burnt-offering.

17 All the nations are as nothing before him; they are esteemed by him less than a cipher, and vanity.

18 To whom then will ye liken *God? and what likeness will ye compare unto him?

19 The workman casteth a graven image, and the goldsmith spreadeth it over with gold, and casteth silver chains {for it}.

20 He that is impoverished, so that he hath no offering, chooseth a tree that doth not rot; he seeketh unto him a skilled workman to prepare a graven image that shall not be moved.

21 -Do ye not know? Have ye not heard? Hath it not been told you from the beginning? Have ye not understood the foundation of the earth?

22 {It is} he that sitteth upon the circle of the earth, and the inhabitants thereof are as grasshoppers; that stretcheth out the heavens as a gauze curtain, and spreadeth them out as a tent to dwell in;

23 that bringeth the princes to nothing, that maketh the judges of the earth as vanity.

24 Scarcely are they planted, scarcely are they sown, scarcely hath their stock taken root in the earth, but he also bloweth upon them and they wither, and the whirlwind taketh them away as stubble.

25 To whom then will ye liken me, or shall I be equal? saith the Holy One.

26 Lift up your eyes on high, and see! Who hath created these things, bringing out their host by number? He calleth them all by name; through the greatness of his might and strength of power, not one faileth.

27 Why sayest thou, Jacob, and speakest, O Israel, My way is hid from Jehovah, and my right is passed away from my God?

28 Dost thou not know, hast thou not heard, that the everlasting God, Jehovah, the Creator of the ends of the earth, fainteth not nor tireth? There is no searching of his understanding.

29 He giveth power to the faint; and to him that hath no might he increaseth strength.

30 Even the youths shall faint and shall tire, and the young men shall stumble and fall;

31 but they that wait upon Jehovah shall renew {their} strength: they shall mount up with wings as eagles; they shall run, and not tire; they shall walk, and not faint.