1 Sinä päivänä seitsemän naista tarttuu yhteen mieheen, ja he sanovat: -- Me syömme kyllä omaa leipäämme ja pukeudumme omiin vaatteisiimme, kunhan vain saamme käyttää sinun nimeäsi ja pääsemme naimattomuuden häpeästä.2 Sinä päivänä Herra antaa versonsa nousta maasta kauniina ja ylväänä. Rehevänä ja kukoistavana nousee maan hedelmä henkiin jääneille israelilaisille.3 Ja Siionin jäljelle jääneitä ja Jerusalemissa jäljellä olevia kutsutaan pyhiksi -- kaikkia, jotka on kirjoitettu elävien kirjaan Jerusalemissa.4 Kun Herra on huuhtonut pois Siionin tyttärien lian ja poistanut Jerusalemista sen verivelat oikeuden hengellä, puhdistavalla hengellä,5 hän nostaa Siionin vuoren ylle ja sinne kokoontuneiden ylle päiväksi pilven ja yöksi savupatsaan ja tulen loimun. Ja Herran kirkkaus on oleva kattona kaiken yllä.6 Se on oleva kuin maja, joka varjelee päivän helteeltä ja suojaa sateen ryöppyjä vastaan.

1 És ama napon az Úrnak csemetéje ékes és dicsõséges lészen, és a földnek gyümölcse nagyságos és díszes Izráel maradékának.2 És lészen, hogy a ki Sionban meghagyatik, és Jeruzsálemben megmarad, szentnek mondatik, minden, valaki Jeruzsálemben az élõk közé beiratott.3 Ha elmosta az Úr Sion leányainak undokságát, és Jeruzsálem vérét eltisztítá belõle az ítélet lelkével, a megégetés lelkével:4 Akkor teremteni fog az Úr Sion hegyének minden helye fölé és gyülekezetei fölé nappal felhõt és ködöt, s lángoló tûznek fényességét éjjel; mert ez egész dicsõségen oltalma lészen;5 És sátor lészen árnyékul nappal a hõség ellen, s oltalom és rejtek szélvész és esõ elõl.6