2 kunnes Herra sanoi minulle:

3 'Te olette jo kyllin kauan kierrelleet näillä vuorilla. Kääntykää nyt pohjoiseen.

4 Sano kansalle: Te kuljette pian sen alueen halki, joka kuuluu Esaun jälkeläisille, teidän Seirissä asuvalle sukulaiskansallenne. Vaikka he pelkäävätkin teitä, älkää tehkö mitään ajattelematonta

5 älkääkä ryhtykö sotimaan heitä vastaan. Minä en anna teille heidän maastaan edes kämmenenleveyttä, sillä Seirin vuoriston minä olen antanut Edomin, Esaun suvun, omaisuudeksi.

6 Kun tarvitsette ruokaa, ostakaa se heiltä, ja maksakaa heille myös juomavedestä.

7 Onhan Herra, teidän Jumalanne, siunannut teitä kaikissa toimissanne. Hän on huolehtinut teistä vaeltaessanne tämän suuren autiomaan halki. Nämä neljäkymmentä vuotta Herra, teidän Jumalanne, on ollut teidän kanssanne, eikä teiltä ole puuttunut mitään.'

10 Aikaisemmin siellä asuivat emiläiset, mahtava ja lukuisa kansa. He olivat yhtä kookkaita kuin anakilaiset,

11 ja näiden tavoin heidätkin luetaan refalaisiin, vaikka moabilaiset kutsuvat heitä emiläisiksi.

12 Seirissä taas olivat muinoin asuneet horilaiset, mutta Esaun jälkeläiset riistivät heiltä heidän maansa, hävittivät heidät tieltään ja asettuivat heidän alueilleen, kuten israelilaisetkin tekivät omassa maassaan, jonka Herra heille antoi.

14 Vaelluksemme Kades-Barneasta Seredin jokiuoman ylitykseen saakka kesti kolmekymmentäkahdeksan vuotta. Sinä aikana kuolivat Egyptistä lähteneen sukupolven kaikki asekuntoiset miehet, kuten Herra oli vannonut.

15 Herra kääntyi heitä vastaan ja hävitti heidät leiristä viimeistä miestä myöten.

17 Herra sanoi minulle:

18 'Kun nyt kuljette Arin kautta, moabilaisten maan halki,

19 te tulette lähelle ammonilaisten rajoja. Älkää kohdelko ammonilaisia vihollisinanne älkääkä ryhtykö sotimaan heitä vastaan. Minä en anna teille heidän maastaan palaakaan, sillä sen maan olen antanut Lootin jälkeläisten omaisuudeksi.' --

20 Tämäkin alue luetaan refalaisten maahan kuuluvaksi, koska siellä muinoin asui refalaisia, joita ammonilaiset sanoivat samsumilaisiksi.

21 Nämä olivat mahtava ja lukuisa kansa, ja he olivat yhtä kookkaita kuin anakilaiset, mutta Herra hävitti heidät ammonilaisten tieltä. Ammonilaiset ottivat haltuunsa heidän maansa ja asettuivat sinne asumaan.

22 Samalla tavoin Herra oli auttanut Seirissä asuvia Esaun jälkeläisiä, joiden tieltä hän hävitti horilaiset. Näin Esaun jälkeläiset olivat saaneet haltuunsa heidän maansa ja asettuneet sinne. Siellä he asuvat edelleenkin.

23 Avvilaiset asuivat maaseudun kylissä Gazaan saakka, mutta Kaftorista lähtenyt kansa hävitti heidät ja asettui asumaan heidän alueilleen.

25 Tästä päivästä alkaen minä levitän pelkoa ja kauhua kaikkialle kansojen keskuuteen, niin että ne pelkäävät ja vapisevat, kun vain kuulevatkin teistä.'

27 Tahtoisimme kulkea sinun maasi halki. Kulkisimme vain tietä pitkin poikkeamatta oikealle tai vasemmalle.

28 Salli meidän ostaa ruokaa ja juomavettä. Me tahdomme vain marssia sinun maasi kautta,

29 kuten saimme Seirissä asuvien Esaun jälkeläisten ja Arissa asuvien moabilaisten luvalla kulkea heidän maidensa halki. Näin me pääsemme Jordanin yli siihen maahan, jonka Herra, meidän Jumalamme, meille antaa.'

31 Herra sanoi minulle: 'Minä annan Sihonin ja hänen maansa pian teidän käsiinne. Lähtekää siis valloittamaan hänen maataan ja ottakaa se omaksenne!'

32 Sihon tuli sotajoukkoineen Jahasiin taistelemaan meitä vastaan.

33 Mutta Herra, meidän Jumalamme, antoi hänet meidän käsiimme, ja me kukistimme hänet, hänen poikansa ja koko hänen sotajoukkonsa.

35 Vain karjan ja valloitetuista kaupungeista kootun ryöstösaaliin me otimme itsellemme.

36 Alkaen Aroerista, joka on Arnonin jokilaakson partaalla, ja itse laaksossa olevasta kaupungista aina Gileadiin saakka ei ollut yhtään linnoitettua kaupunkia, jonka muurit olisivat olleet meille liian korkeat. Herra, meidän Jumalamme, antoi kaikki nuo kaupungit meidän haltuumme.

37 Vain ammonilaisten alueista, sekä Jabbokin jokilaakson varsilta että vuoristokaupungeista, te pysyitte loitolla noudattaen siten Herran, meidän Jumalamme, käskyä.

1 Então voltamos e partimos para o deserto pelo caminho do mar Vermelho, como Jeová me falou; e muitos dias rodeamos o monte Seir.

2 Jeová disse:

3 Assaz tendes andado em roda deste monte; voltai-vos para o norte.

4 Ordena ao povo, dizendo: Vós ides passar pelo território de vossos irmãos, filhos de Esaú, que habitam em Seir. Terão medo de vós; portanto guardai-vos bem.

5 Não os provoqueis; porque não vos darei da sua terra nem sequer o que pisar a planta dum pé; pois a Esaú dei o monte Seir por possessão.

6 Comprareis deles por dinheiro comida para comerdes, e também deles comprareis água para beberdes.

7 Pois Jeová teu Deus te há abençoado em toda a obra das tuas mãos; conheceu o teu caminho por este grande deserto: estes quarenta anos Jeová teu Deus tem estado contigo; nada te há faltado.

8 Assim passamos de nossos irmãos, filhos de Esaú, que habitam em Seir, do caminho da Arabá, de Elate e de Eziom-Geber. Tendo voltado, passamos pelo caminho do deserto de Moabe.

9 Então Jeová me disse: Não molestes a Moabe, nem lhe faças guerra, porque não te darei da sua terra por possessão; pois dei Ar em possessão aos filhos de Ló.

10 (Os emins dantes habitavam nela, povo grande, numeroso e alto, como os anaquins.

11 Também eles são considerados refains, como os anaquins; porém os moabitas lhes chamam emins.

12 Os horeus também habitavam dantes em Seir, mas os filhos de Esaú os desapossaram; e tendo-os destruído diante de si, habitavam no lugar deles; assim como Israel fez à terra da sua possessão que Jeová lhes deu.)

13 Levantai-vos agora, e passai a torrente de Zerede. Passamos, pois, a torrente de Zerede.

14 Os dias em que caminhamos de Cades-Barnéia, até termos passado a torrente de Zerede, foram trinta e oito anos; até que se extinguiu do meio do arraial toda a geração dos homens de guerra, como Jeová lhes havia jurado.

15 Também a mão de Jeová foi contra eles, para os fazer perecer do meio do arraial, até serem extintos.

16 Quando todos os homens de guerra foram extintos pela morte dentre o povo,

17 disse-me Jeová:

18 Tu vais passar hoje o território de Moabe, a saber, Ar.

19 Quando chegares defronte dos filhos de Amom, não os molestes, nem lhes faças guerra; porque não te darei da terra dos filhos de Amom por possessão; pois a dei em possessão aos filhos de Ló.

20 (Esta também é considerada terra de refains. Nela habitavam dantes refains, mas os amonitas lhes chamam zanzumins,

21 povo grande e numeroso e alto, como os anaquins: Jeová os destruiu diante dos amonitas; e estes, tendo-os desapossado, habitavam no lugar deles;

22 assim como fez pelos filhos de Esaú, que habitam em Seir, quando de diante deles destruiu os horeus. Os filhos de Esaú, tendo-os desapossado, habitaram no lugar deles até este dia;

23 e os avins, que habitavam em vilas até Gaza, foram destruídos pelos caftorins que saíram de Caftor, e habitaram no lugar deles.)

24 Levantai-vos, parti, e passai a torrente de Arnom; eis que entreguei nas tuas mãos a Seom, o amorreu, rei de Hesbom, e a sua terra; entra a desapossá-lo, e faze-lhe a guerra.

25 Hoje começarei a meter o terror e o medo de ti aos povos que estão debaixo de todo o céu, de sorte que, ao ouvirdes a tua fama, tremam e se angustiem por causa de ti.

26 Então do deserto de Quedemote enviei mensageiros a Seom, rei de Hesbom, com palavras de paz, dizendo:

27 Deixa-me passar pela tua terra; apenas pela estrada real irei, não me desviarei nem para a direita nem para a esquerda.

28 Vender-me-ás por dinheiro a comida, para que eu coma; e dar-me-ás por dinheiro a água, para que eu beba. Tão-somente deixa-me passar a pé;

29 assim como me fizeram os filhos de Esaú, que habitam em Seir, e os moabitas que habitam em Ar; até que eu passe o Jordão e entre na terra que Jeová nosso Deus nos está dando.

30 Mas Seom, rei de Hesbom, não nos quis deixar passar por sua terra, porque Jeová teu Deus lhe endureceu o espírito, e lhe fez obstinado o coração, para to entregar nas mãos, como hoje se vê.

31 Disse-me, pois, Jeová: Eis que comecei a entregar-te Seom e a sua terra; entra a desapossá-lo, para que recebas por herança a sua terra.

32 Então Seom nos saiu ao encontro, ele e todo o seu povo, para nos dar batalha em Jaza.

33 Jeová nosso Deus nô-lo entregou, e ferimo-lo a ele, e a seus filhos e a todo o seu povo.

34 Tomamos-lhes nesse tempo todas as cidades, e fizemos perecer totalmente os homens de cada cidade com as mulheres e os pequeninos, não deixamos sobrevivente algum;

35 somente o gado, guardamo-lo por presa para nós, juntamente com o despojo das cidades que havíamos tomado.

36 Desde Aroer, que está à beira da torrente de Arnom, e desde a cidade que está no vale da torrente, até Gileade, não houve cidade tão alta que não pudéssemos tomá-la; tudo nô-lo entregou Jeová nosso Deus;

37 somente à terra dos filhos de Amom, a ela não chegaste, a saber, a toda a banda da torrente de Jaboque, e às cidades da região montanhosa, e a tudo o que Jeová nosso Deus nos proibiu.