1 Nyt Job sanoi:
2 -- Tänäkin päivänä ajatukseni nousevat kapinaan. Murehtiminen vie minulta voimat.
3 Kunpa tietäisin, mistä hänet voin löytää ja miten pääsen sinne, missä hän asuu!
4 Minä esittäisin hänelle asiani ja toisin julki kaikki todisteeni.
5 Niin saisin kuulla, mitä hän minulle vastaa, ja saisin tietää, mitä hän tahtoo minulle sanoa.
6 Käräjöisikö hän kanssani valtiaan voimalla? Ei, hän kuuntelisi minua.
7 Hänen vastapuolenaan seisoisi nuhteeton mies, ja tuomarini vapauttaisi minut syytteestä lopullisesti.
8 Jos minä menen itään, ei hän ole siellä, jos länteen -- ei merkkiäkään hänestä!
9 Jos menen pohjoiseen, en saa häntä silmiini, jos etelään -- en näe häntä!
10 Hän tietää kyllä, millainen on ollut minun vaellukseni. Koetelkoon minua niin kuin tulessa kultaa -- minä kestän.
11 Hänen jalanjälkiinsä olen sovittanut askeleni, hänen tietään olen seurannut. En ole siltä poikennut.
12 Hänen sanansa käskyjä minä tottelen, minä pidän ne aina silmieni edessä.
13 Kun Jumala jotakin päättää, kuka voisi sen muuttaa? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.
14 Hän panee toimeen sen minkä on minulle määrännyt, eikä sitä ole vähän.
15 Siksi minä pelästyn, kun hänet näen, kun ajattelenkin häntä, minä vapisen kauhusta.
16 Jumala on lannistanut rohkeuteni, minä kauhistun Kaikkivaltiasta.
17 Mutta pimeyskään ei saa minua vaikenemaan, ei, vaikka se peittää edestäni kaiken.
1 Então respondeu Jó:
2 Ainda hoje a minha queixa é uma revolta, Embora a minha mão reprima o meu gemido.
3 Quem me dera que soubesse onde o encontrasse, Para que eu chegasse até a sua habitação!
4 Exporia ante ele a minha causa, E encheria a minha boca de argumentos.
5 Saberia as palavras que ele me respondesse, E entenderia a que ele me dissesse.
6 Porventura oporia contra mim a grandeza do seu poder? Não; mas ele me prestaria atenção.
7 Nesse caso um reto estaria pleiteando com ele; Assim para sempre ficaria livre do meu juiz.
8 Eis que eu vou para adiante, mas ele lá não está; E para trás, porém não o posso perceber:
9 Para a esquerda, quando ele opera, porém não o posso contemplar; Ele se esconde à direita, de modo que não o posso ver.
10 Mas ele sabe o caminho por que ando; Se ele me provasse, sairia eu como ouro.
11 O meu pé seguiu de perto as suas pisadas; Guardei o meu caminho, e não me desviei.
12 Do mandamento dos seus lábios não me apartei, Escondi no meu seio as palavras da sua boca.
13 Porém ele está resolvido, quem pode desviá-lo? E o que desejar a sua alma, isso mesmo faz.
14 Pois ele cumprirá o que está ordenado para mim, E dele ainda vêm muitas cousas como estas.
15 Portanto estou perturbado na sua presença; Quando considero, tenho medo dele.
16 É Deus quem me fez desmaiar o coração, E o Todo-poderoso que me perturbou.
17 Porque não estou desfalecido por causa das trevas, Nem porque a escuridão cobre o meu rosto.