1 Nyt temanilainen Elifas alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:
2 -- Onko tuulenpieksäntä viisaan puhetta? Onko suuntäysi ilmaa viisaan vastaus?
3 Puolustaisiko hän asiaansa turhin sanoin, puheilla, jotka eivät ketään hyödytä?
4 Sinä teet tyhjäksi jumalanpelon, estät hiljentymästä Jumalan edessä.
5 Oma syntisi sanelee sen minkä sanot, sinä otat omaksesi viekkaiden kielen.
6 Oma suusi sinut tuomitsee, en minä, omat huulesi todistavat sinua vastaan.
7 Oletko sinä syntynyt ihmisistä ensimmäisenä? Onko sinut synnytetty ennen kuin vuoret luotiin?
8 Olitko mukana kuulemassa Jumalan neuvonpitoa, sieltäkö olet siepannut viisauden?
9 Mitä sinä muka tiedät, mitä me emme tiedä, ymmärtäisitkö jotakin, mitä me emme ymmärrä?
10 Tässä on viisaita harmaapäitä, vanhempia kuin sinun isäsi.
11 Eikö Jumalan lohdutus sinulle riitä, sana, joka hiljaisena tuli luoksesi?
12 Mikä saa sydämesi noin kiihdyksiin, miksi silmät noin pyörivät päässäsi?
13 Miksi mielesi kääntyy Jumalaa vastaan, miksi annat sanojen ryöpytä suustasi?
14 Kuinka ihminen voisi olla puhdas, naisesta syntynyt nuhteeton?
15 Eihän Jumala luota edes enkeleihinsä, taivaskaan ei ole hänen silmissään puhdas!
16 Kuinka sitten kelvoton ja turmeltunut ihminen, joka juo pahuutta kuin vettä?
17 Minä puhun sinulle, kuuntele nyt! Kerron sinulle, mitä itse olen nähnyt,
18 kerron, mitä olen oppinut viisailta miehiltä. He eivät salanneet isiensä tietoa.
19 Näille yksin oli maa annettu, muukalaista ei heidän keskellään nähty.
20 Jumalaton viettää kaikki päivänsä ahdistuksen alla, sortajan vuodet jäävät vähiin.
21 Hänen korvissaan kaikuvat uhkaavat äänet, keskelle rauhaa iskee tuho.
22 Enää hän ei kuvittele, että voisi paeta pimeyttä, hän tietää, että miekka jo odottaa.
23 Hän harhailee ruokaa etsien mutta ei löydä, hän tietää, että pimeyden päivä saapuu.
24 Hätä ja ahdinko valtaavat hänen mielensä, ne hyökkäävät kuin sotaan valmiit kuninkaat.
25 Hän kohotti kätensä Jumalaa vastaan! Uhmaten hän kävi itseään Kaikkivaltiasta vastaan,
26 hyökkäsi niska köyryssä paksu kilvenkupu suojanaan.
27 Jyhkeät olivat hänen kasvonsa, muhkeat hänen reitensä!
28 Hän asettui autioiksi tuomittuihin kaupunkeihin, taloihin, joissa kukaan ei saa asua, jotka on määrätty pysymään raunioina.
29 Enää hän ei rikastu, hänen mahtinsa ei kestä, hänen menestyksensä ei ole pysyvää.
30 Ei hän vältä pimeyttä. Tuli korventaa hänen versonsa, Jumalan henkäys pyyhkäisee hänet pois.
31 Ei hänen kannata luottaa olemattomiin, hän vain pettyy. Pelkkää tyhjää hän voittaa kaupoissaan.
32 Se mies kuihtuu ennen aikaansa, hänen lehvänsä eivät koskaan puhkea kukoistukseen.
33 Hän on kuin viiniköynnös, joka varistaa raakileina rypäleensä, kuin oliivipuu, joka karistaa äsken auenneet kukkansa.
34 Hedelmätön on jumalattomien joukko, lahjuksilla rakennetut talot syö liekki.
35 Jumalattomat kantavat sisällään pahoja aikeita, he synnyttävät tuhoa, heistä sikiää pelkkää petosta.
1 Então respondeu Elifaz temanita:
2 Responderá o sábio com ciência vã, E encherá do vento oriental o seu ventre?
3 Argumentando com palavras que de nada servem, Ou com razões com que ele nada aproveita?
4 Na verdade tu destróis a reverência, E prejudicas o espírito religioso para com Deus.
5 Pois a tua iniqüidade ensina a tua boca, E escolhes a língua dos astutos.
6 A tua própria boca te condena, e não eu; E os teus lábios dão testemunho contra ti.
7 És tu o primeiro homem que nasceu? Ou foste dado à luz antes dos outeiros?
8 Assistes no concílio de Deus? Aproprias para ti a sabedoria?
9 Que sabes tu, que nós não sabemos? E que entendes, que não se acha em nós?
10 Conosco estão os homens encanecidos e idosos, Mais velhos do que teu pai.
11 Porventura fazes pouco caso das consolações de Deus, E da palavra que te trata benignamente?
12 Por que te arrebata o teu coração? Por que flamejam os teus olhos?
13 De modo que voltas o teu espírito contra Deus, E permites sair as palavras da tua boca.
14 Que é o homem, para ser puro? E o que é nascido da mulher, para ser justo?
15 Eis que Deus não confia nos seus santos, E à sua vista os céus não são limpos;
16 Quanto menos o homem abominável e corrompido, Que bebe a iniqüidade como a água?
17 Eu to mostrarei, ouve-me; E te contarei o que tenho visto
18 (O que homens sábios têm anunciado Da parte de seus pais, não o ocultando;
19 A eles somente pertencia o país, Não havendo estrangeiro algum passado por meio deles):
20 O iníquo passa em angústia todos os dias, O número dos anos que são reservados para o opressor.
21 A voz de terrores retine nos seus ouvidos; Na prosperidade lhe sobrevirá o assolador.
22 Não espera escapar das trevas, E a espada o está esperando.
23 Ele anda em busca de pão, dizendo: Onde está? Sabe que o dia das trevas lhe está iminente:
24 O aperto e a angústia o amedrontam; Prevalecem contra ele, como um rei preparado para a batalha,
25 Porque estendeu a sua mão contra Deus, E com soberba se porta contra o Todo-poderoso.
26 Corre contra ele com cerviz dura, Opõe-lhe as saliências do seu escudo,
27 Porque cobriu o rosto com a gordura, E criou carnes grossas sobre as ilhargas.
28 Habitou em cidades assoladas, Em casas que ninguém habitaria E que estavam prestes a cair em ruínas.
29 Não se enriquecerá, nem subsistirá a sua fazenda, Nem as suas colheitas serão abundantes.
30 Não escapará das trevas; A chama secará os seus ramos, E pelo assopro da boca de Deus desaparecerá.
31 Não confie na vaidade, enganando-se a si mesmo; Pois a vaidade será a sua recompensa.
32 Ela lhe chegará antes do termo dos teus dias, E o seu ramo não reverdecerá.
33 Sacudirá as suas uvas verdes como a vide, E deixará cair a sua flor como a oliveira;
34 Pois a companhia dos ímpios será estéril, E o fogo consumirá as tendas de suborno.
35 Eles concebem a malícia, dão à luz a iniqüidade, E o seu ventre prepara enganos.