1 Nyt sanoi Job:
2 -- Hyvinpä olet auttanut voimansa kadottanutta, ojentanut kätesi tukea tarvitsevalle!
3 Miten oletkaan neuvonut neuvotonta, opettanut hänelle viisautta ja ymmärrystä!
4 Kuka on sinulle antanut nämä sanat, kenen henki sinussa vaikuttaa?
5 Vainajien henget vapisevat syvyyden vesien alla, syvyyden joukkojen alla,
6 sillä Jumalan edessä tuonela on alasti, syvyyden kuilua ei häneltä mikään peitä.
7 Tyhjyyden päälle hän on levittänyt taivaan, olemattoman varaan hän on ripustanut maan.
8 Hän käärii veden pilviin, eivätkä pilvet repeä sen painosta.
9 Hän peittää näkyvistä valtaistuimensa, levittää pilvensä sen eteen.
10 Hän on piirtänyt rajaksi veteen taivaanrannan, sinne, missä valo ja pimeys kohtaavat.
11 Taivaan peruspylväät vavahtelevat pelosta, kun hän ärjyy.
12 Voimallaan hän on taltuttanut meren, taidollaan hän on murskannut itsensä Rahabin.
13 Henkäyksellään hän pyyhkäisee taivaan kirkkaaksi, hänen kätensä lävistää kiitävän käärmeen.
14 Mutta kaikki tämä antaa vain aavistuksen hänen mahdistaan, me kuulemme hänestä vain hiljaisen kuiskauksen. Kuka voisi tajuta hänen koko mahtinsa pauhun?
1 Então respondeu Jó:
2 Como sabes ajudar ao que não tem poder! Como prestar socorro ao braço que não tem força!
3 Que bons conselhos dás ao que não tem sabedoria, E em quão grande cópia revelas o verdadeiro conhecimento!
4 A quem diriges palavras? E de quem é o espírito que fala em ti?
5 Tremem debaixo das águas Os manes e os que ali habitam.
6 O Cheol está nu diante dele, E Abadom não tem o que lhe cubra.
7 Ele estende o norte sobre o vácuo, E suspende a terra sobre o nada.
8 Encerra as águas nas suas nuvens grossas, E com elas não se rasga a nuvem.
9 Encobre a face do seu trono, E sobre ele estende a sua nuvem.
10 Descreve um limite circular sobre a superfície das águas, Onde a luz e as trevas se confinam.
11 As colunas do céu tremem E se espantam das suas ameaças.
12 Com o seu poder agita o mar, E pelo seu entendimento traspassa a Raabe.
13 Pelo seu sopro os céus são embelezados, A sua mão fere a serpente veloz.
14 Eis que estas cousas são somente as bordas dos seus caminhos; Quão pequeno é o sussurro que dele ouvimos! Porém o trovão dos seus grandes feitos, quem o poderá entender?