1 Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille Egyptissä:

3 Sanokaa Israelille: Tämän kuun kymmenentenä päivänä ottakoon kukin perheenpää karitsan, yhden karitsan perhekuntaa ja taloa kohti.

4 Jos jonkun perhe on liian pieni syömään karitsaa kokonaan, hän ottakoon lähimmän naapurinsa kanssa yhteisen karitsan sen mukaan, montako tarvitaan karitsan syömiseen ja paljonko he jaksavat syödä.

5 Eläimen tulee olla virheetön, vuoden vanha uros, ja se voi olla lammas tai vuohi.

6 Kukin pitäköön sitä kuukauden neljänteentoista päivään saakka, ja jokainen Israelin yhteisöön kuuluva teurastakoon karitsansa iltahämärissä.

7 Ottakaa sen verta ja sivelkää sitä ovenpieliin ja ovenkamanaan niissä taloissa, joissa karitsaa syödään.

8 Syökää liha sinä yönä, syökää se avotulella paahdettuna, happamattoman leivän ja karvaiden yrttien kanssa.

9 Älkää syökö siitä mitään puoliraakana tai vedessä keitettynä, vaan paahtakaa se tulella päineen, jalkoineen ja sisälmyksineen.

10 Älkää jättäkö siitä mitään jäljelle, vaan polttakaa tähteet ennen aamun koittoa.

12 Sinä yönä minä kuljen läpi Egyptin ja surmaan Egyptin jokaisen esikoisen, niin ihmisten kuin eläintenkin. Minä, Herra, annan tuomioni kohdata kaikkia Egyptin jumalia.

13 Ja veri olkoon niiden talojen merkkinä, joissa te olette, sillä kun minä näen veren, menen ohitsenne. Minä kuritan vain egyptiläisiä, eikä tämä vitsaus satu teihin.

15 Syökää seitsemän päivän aikana happamatonta leipää, ja jo juhlaviikon ensimmäisenä päivänä toimittakaa kaikki hapantaikina pois taloistanne, sillä jokainen, joka syö hapanta leipää ensimmäisestä päivästä lukien seitsemänteen päivään, poistettakoon Israelista.

16 Ensimmäisenä ja seitsemäntenä päivänä pitäkää pyhä kokous. Mitään työtä ei näinä päivinä saa tehdä; vain sen valmistaminen, mitä itse kukin tarvitsee syödäkseen, olkoon sallittua.

17 Huolehtikaa aina tämän happamattoman leivän juhlan viettämisestä, sillä juuri sinä päivänä minä vein teidän kootut joukkonne pois Egyptistä. Siksi tätä päivää on vietettävä juhlana, ja se olkoon ikuinen säädös sukupolvesta toiseen.

19 Seitsemään päivään ei hapantaikinaa saa olla taloissanne. Jokainen, joka syö hapanta leipää, poistettakoon Israelin yhteisöstä, olipa hän maahan muuttanut siirtolainen tai syntyperäinen israelilainen.

22 Ottakaa sitten kimppu iisoppia, kastakaa se vatiin laskettuun vereen ja sivelkää verta oven kamanaan ja molempiin pieliin. Älköön kukaan teistä menkö kotinsa ovesta ulos ennen aamua,

23 sillä Herra kulkee kaikkialla surmaamassa egyptiläisiä, mutta kun hän näkee veren ovenpielissä ja kamanassa, hän kulkee sen oven ohi eikä anna tuhoojan tulla koteihinne teitä surmaamaan.

24 Tämä olkoon ikuisena säädöksenä, niin teille kuin lapsillennekin.

25 Ja kun tulette siihen maahan, jonka Herra teille lupauksensa mukaan antaa, noudattakaa näitä juhlatapoja.

26 Kun lapsenne kysyvät teiltä: 'Mitä nämä teidän juhlatapanne tarkoittavat?',

28 Israelilaiset tekivät tarkoin niiden määräysten mukaan, jotka Herra oli antanut Moosekselle ja Aaronille.

29 Puolenyön aikaan Herra surmasi Egyptissä jokaisen esikoisen, valtaistuimella istuvan faraon esikoisesta vankiluolassa istuvan vangin esikoiseen, sekä kaikki karjan esikoiset.

30 Kun farao, hänen hovinsa väki ja kaikki egyptiläiset sinä yönä näkivät, mitä tapahtui, puhkesi Egyptissä suuri valitus, sillä ei ollut kotia, jossa ei olisi ollut vainajaa.

34 Niinpä israelilaiset ottivat vielä hapantumattoman taikinan mukaansa kaukaloissa, jotka he käärivät viittojensa sisään ja ripustivat olalleen.

35 Israelilaiset olivat Mooseksen neuvon mukaisesti pyytäneet egyptiläisiltä hopea- ja kultaesineitä sekä vaatteita,

36 ja Herra oli tehnyt egyptiläiset heille niin suosiollisiksi, että he saivat mitä pyysivät. Näin israelilaiset veivät egyptiläisiltä heidän rikkautensa.

37 Israelilaiset lähtivät liikkeelle Ramseksesta kohti Sukkotia. Heitä oli noin kuusisataatuhatta marssikelpoista miestä sekä lisäksi naiset ja lapset.

38 He ottivat mukaansa suuret laumansa, lampaita, vuohia ja nautakarjaa. Heidän kanssaan lähti myös paljon sekalaista väkeä.

39 Egyptistä tuomastaan taikinasta he leipoivat litteitä happamattomia leipiä, sillä heidät oli ajettu pois Egyptistä ennen kuin taikina oli ehtinyt hapata eivätkä he olleet varanneet itselleen edes matkaevästä.

40 Israelilaiset olivat asuneet Egyptissä kaikkiaan neljäsataakolmekymmentä vuotta.

41 Juuri sinä päivänä, kun neljäsataakolmekymmentä vuotta oli kulunut, koko Herran oma joukko lähti Egyptistä.

42 Sinä yönä Herra valvoi viedäkseen heidät pois Egyptin maasta; se on Herralle pyhitetty yö, ja silloin kaikkien israelilaisten sukupolvesta toiseen tulee valvoa.

44 mutta jokainen rahalla ostettu orja saa, jos hänet ensin on ympärileikattu.

45 Kukaan tilapäinen asukas tai päiväpalkkalainen ei saa syödä sitä.

46 Lammas on syötävä yhdessä ja samassa talossa, kukaan ei saa viedä lihaa ulos talostaan eikä rikkoa ainoatakaan luuta.

47 Näin tulee jokaisen Israelin kansan jäsenen tehdä.

48 Jos luonasi asuu maahan muuttanut siirtolainen, joka tahtoo viettää pääsiäistä Herran kunniaksi, hänen on ympärileikkautettava itsensä ja jokainen perheeseensä kuuluva mies ja poika. Silloin hän voi tulla mukaan pääsiäisen viettoon, ja hänet katsottakoon maan pysyväksi asukkaaksi, mutta kukaan ympärileikkaamaton ei saa syödä pääsiäislammasta.

50 Israelilaiset tekivät niin. He tekivät kaiken, mistä Herra oli Moosekselle ja Aaronille antanut käskyn.

51 Ja sinä samana päivänä Herra vei koko israelilaisten joukon pois Egyptistä. juhla

1 Disse Jeová a Moisés e Arão na terra do Egito:

2 Este mês será para vós o princípio dos meses; este vos será o primeiro dos meses do ano.

3 Falai a toda a congregação de Israel: Ao décimo dia deste mês tomarão para si um cordeiro cada um, segundo as casas de seus pais, um cordeiro para cada família.

4 Se a família for pequena demais para um cordeiro, então o tomará ele e o seu vizinho mais próximo segundo o número das almas; conforme o comer de cada um, calculareis quantos bastem para o cordeiro.

5 O cordeiro, ou o cabrito, será sem defeito, macho de um ano; haveis de tomá-lo das ovelhas ou das cabras;

6 e o guardareis até o décimo quarto dia deste mês. Toda a assembléia da congregação de Israel o matará à tardinha.

7 Tomarão do sangue e pô-lo-ão sobre as duas umbreiras e sobre a verga das portas, nas casas em que o comerão.

8 Naquela noite comerão a carne assada no fogo, e pães asmos; com ervas amargas o comerão.

9 Não comereis dele cru, nem cozido em água, senão assado no fogo; comereis a sua cabeça com as suas pernas e com a sua fressura.

10 Nada deixareis dele até pela manhã; porém o que dele ficar até pela manhã queimá-lo-eis no fogo.

11 Desta maneira o comereis: tendo os vossos lombos cingidos, os vossos sapatos nos pés e o vosso cajado nas mãos; comê-la-eis à pressa. É a Páscoa de Jeová.

12 Porque naquela noite passarei pela terra do Egito, e ferirei na terra do Egito todos os primogênitos, tanto homens como animais; sobre todos os deuses do Egito executarei juízos: eu sou Jeová.

13 O sangue vos será por sinal nas casas em que estiverdes: quando eu vir o sangue, passarei por vós, e não haverá entre vós praga para vos destruir, quando eu ferir a terra do Egito.

14 Este dia vos será por memorial, e o celebrareis como uma festa por estatuto perpétuo.

15 Sete dias comereis pães asmos. Logo ao primeiro dia tirareis das vossas casas o fermento, pois todo o que comer pão levedado desde o primeiro dia até o sétimo, será cortada de Israel aquela alma.

16 Ao primeiro dia haverá para vós uma santa convocação; e ao sétimo dia uma santa convocação; nestes dias não se fará nenhuma espécie de trabalho, exceto o que diz respeito ao comer, somente isso poderá ser feito por vós.

17 Guardareis a festa dos pães asmos, porque nesse mesmo dia fiz sair os vossos exércitos da terra do Egito; portanto observareis este dia de geração em geração por estatuto perpétuo.

18 No primeiro mês, aos quatorze dias do mês, à tarde, comereis pães asmos, até os vinte e um dias do mês à tarde.

19 Por sete dias não se achará fermento nas vossas casas; pois todo o que comer pão levedado será cortado da congregação de Israel, quer seja ele peregrino, quer seja natural da terra.

20 Nenhuma coisa levedada comereis; em todas as vossas habitações comereis pães asmos.

21 Chamou Moisés todos os anciãos de Israel e disse-lhes: Tirai do rebanho e tomai-vos cordeiros segundo as vossas famílias e matai a Páscoa.

22 Tomareis um molho de hissopo, ensopá-lo-eis no sangue que estiver na bacia, e marcareis a verga e as duas umbreiras com o sangue que estiver na bacia. Nenhum de vós sairá da porta da sua casa até pela manhã.

23 Pois Jeová passará para ferir os egípcios; quando vir o sangue sobre a verga e sobre as duas umbreiras, passará Jeová por aquela casa e não permitirá entrar o destruidor nas vossas casas para vos ferir.

24 Guardareis isto por estatuto para vós e para vossos filhos para sempre.

25 Quando tiverdes entrado na terra que Jeová vos há de dar, como tem prometido, observareis este serviço.

26 Quando vossos filhos vos perguntarem: Que quereis dizer com este rito?

27 respondereis: É o sacrifício da Páscoa de Jeová que passou as casas dos filhos de Israel no Egito, quando feriu aos egípcios e livrou as nossas casas. Então o povo, prostrando-se por terra, adorou.

28 Foram-se os filhos de Israel, e assim fizeram; como Jeová ordenara a Moisés e a Arão, assim fizeram.

29 Aconteceu que à meia-noite feriu Jeová a todos os primogênitos na terra do Egito, desde o primogênito de Faraó que se assentava no seu trono até o primogênito do cativo que estava na enxovia; e todos os primogênitos dos animais.

30 Levantou-se Faraó de noite, ele, todos os seus servos e todos os egípcios; e fez-se um grande clamor no Egito, pois não havia casa sem algum morto.

31 Então mandou chamar a Moisés e a Arão de noite e disse: Levantai-vos, saí do meio do meu povo, tanto vós como os filhos de Israel; ide, servi a Jeová como tendes dito.

32 Levai convosco os vossos rebanhos e os vossos gados, como tendes dito, e ide-vos embora; abençoai-me também a mim.

33 Os egípcios apertavam o povo, para o lançarem fora da terra à pressa, pois diziam: Todos nós somos mortos.

34 O povo tomou a sua massa antes que fosse ela levedada, sendo as suas amassadeiras atadas em seus vestidos sobre os seus ombros.

35 Fizeram também os filhos de Israel segundo as palavras de Moisés: pediram aos egípcios jóias de prata, e jóias de ouro, e vestidos.

36 Jeová deu ao povo graça aos olhos dos egípcios, de maneira que estes deram ao povo o que pedia. E despojaram aos egípcios.

37 Viajaram os filhos de Israel de Ramessés a Sucote, sendo perto de seiscentos mil homens de pé, sem contar as crianças.

38 Subiu com eles uma grande mistura de gente; também rebanhos e gados, muitíssimas cabeças.

39 Cozeram bolos asmos da massa que levaram do Egito; pois ela não se tinha levedado, porque foram lançados fora do Egito. Não puderam deter-se, nem haviam preparado para si alguma comida.

40 Ora o tempo que os filhos de Israel moraram no Egito foi de quatrocentos e trinta anos.

41 Ao fim dos quatrocentos e trinta anos, nesse mesmo dia aconteceu que todos os exércitos de Jeová saíram da terra do Egito.

42 É uma noite mui digna de se observar a Jeová, porque os tirou da terra do Egito; esta é aquela noite de Jeová, mui digna de se observar por todos os filhos de Israel nas suas gerações.

43 Disse Jeová a Moisés e a Arão: Esta é a ordenança da Páscoa: nenhum estrangeiro comerá dela;

44 porém todo o escravo comprado por dinheiro, depois que o tiveres circuncidado, comerá dela.

45 O forasteiro e o mercenário não comerão dela.

46 O cordeiro há de ser comido numa só casa; da sua carne não levareis nada fora da casa, nem lhe quebrareis osso algum.

47 Toda a congregação de Israel a observará.

48 Quando um estrangeiro peregrinar entre vós e quiser guardar a Páscoa a Jeová, circuncidem-se todos os seus machos, então se chegará e a observará. Será como o natural da terra, porém nenhum incircunciso comerá dela.

49 Haverá uma mesma lei para o natural e o estrangeiro que peregrina entre vós.

50 Assim fizeram todos os filhos de Israel; como Jeová ordenara a Moisés e a Arão, assim fizeram.

51 Naquele mesmo dia tirou Jeová os filhos de Israel da terra do Egito por suas turmas.