1 -- Älä iloitse, Israel, niin kuin muut kansat, älä juhli, niin kuin ne juhlivat! Sinä olet ollut uskoton Jumalaasi kohtaan, kaikilla puimatantereilla olet myynyt itseäsi, olet koonnut palkkaa huoruudellasi.

2 Sen tähden puimatanner ja viinikuurna eivät enää ole sinua varten, ei tule viiniä sinulle!

3 Sinä et saa enää jäädä Herran maahan. Efraim joutuu takaisin Egyptiin, Assyriassa sen täytyy syödä epäpuhdasta ruokaa.

4 Se ei enää saa vuodattaa Herralle uhriviiniä, ei tuoda hänelle teurasuhreja. Efraimin leipä on kuoleman leipää, jokainen saastuu, joka sitä syö. Efraim pitää ruokansa itsellään, mitään se ei vie Herralle uhriksi.

5 Miten sinä sitten aiot viettää juhla-aikoja ja Herran juhlaa?

6 Katso: ne, jotka pakenevat hävitystä, joutuvat Egyptiin, ja Memfis on heidän hautansa! Heidän kalliit hopeansa peittyvät nokkosiin, ohdakkeet valtaavat heidän telttapaikkansa.

8 Minä, profeetta, olen Jumalani asialla, minä olen Efraimin vartiomies. Mutta kaikille minun teilleni on viritetty ansa, Jumalani huoneessakin vihamielisyys kohtaa minut.

9 Te olette vaipuneet syvälle turmioon niin kuin gibealaiset muinoin. Jumala muistaa Efraimin rikokset, rankaisee sen synnit.

10 -- Kuin viinirypäleet autiomaassa oli Israel, kun minä sen löysin. Kun näin teidän isänne, he olivat kuin viikunapuun keväthedelmät. Mutta heti kun he tulivat Baal-Peoriin, he vihkiytyivät Baalille ja tulivat inhottaviksi kuin tuo heidän rakastajansa.

11 Niin kuin lintu lennähtää tiehensä, niin katoaa Efraimin loisto: ei enää synnytystä, ei raskautta, ei hedelmöitymistä!

12 Vaikka Efraim saisikin lapsensa isoiksi, minä otan ne pois viimeistä myöten. Voi Efraimia itseään, kun minä käännyn pois!

13 Kun ensi kerran näin Efraimin, se oli kuin palmu vehreällä laidunmaalla, mutta nyt Efraim joutuu viemään lapsensa surmaajan käsiin.

14 -- Anna, Herra, Efraimille -- niin, mitä antaisit? Anna sen naisille hedelmätön kohtu ja kuivettuneet rinnat!

15 -- Gilgalissa paljastui Efraimin koko pahuus, siellä minä aloin vihata sitä kansaa. Pahojen tekojen tähden minä karkotan sen maastani. En rakasta sitä enää! Kaikki Efraimin päälliköt ovat niskureita.

16 Efraim on lyöty! Sen juuret ovat kuivuneet, se ei enää kanna hedelmää. Ja vaikka äidit vielä synnyttäisivätkin, minä surmaan heidän kohtunsa kalliit hedelmät.

17 -- Minun Jumalani on hylkäävä Efraimin, koska se ei ole kuunnellut häntä. Kansojen seassa se joutuu kiertelemään.

1 Não te regozijes com júbilo, ó Israel, como os povos; porque pela fornicação abandonaste o teu Deus, amaste recompensa sobre todas as eiras de trigo.

2 A eira e o lagar não os sustentarão e o mosto lhe faltará.

3 Não habitarão na terra de Jeová; mas Efraim voltará para o Egito, e na Assíria comerão viandas imundas.

4 Não derramarão libações de vinho a Jeová, nem elas lhe serão agradáveis. Os seus sacrifícios lhes serão como o pão de pranteadores; todos os que comerem dele, ficarão contaminados. Pois o seu pão servirá para lhes matar a fome; não entrará na casa de Jeová.

5 Que fareis no dia de assembléia solene, e no dia da festa de Jeová?

6 Pois eis que se retiraram da destruição, todavia o Egito os congregará, Mênfis os sepultará: quanto a seus objetos desejáveis de prata, as urtigas os possuirão; espinhos crescerão nas suas tendas.

7 São vindos os dias da visitação, são vindos os dias da retribuição; Israel o saberá; o profeta é louco, o homem de espírito é furioso, por causa da multidão da tua iniqüidade e porque é grande a inimizade.

8 Efraim era um vigia para com o meu Deus; quanto ao profeta, o laço do passarinheiro acha-se em todos os seus caminhos, e a inimizade na casa do seu Deus.

9 Corromperam-se profundamente, como nos dias de Gibeá; ele se lembrará das iniqüidades deles, e visitará sobre eles os pecados.

10 Achei a Israel como uvas no deserto; vi vossos pais como a fruta temporã da figueira que dá pela primeira vez; mas eles foram a Baal-Peor, e se consagraram a essa coisa vergonhosa, e se tornaram abomináveis como aquilo que amaram.

11 Quanto a Efraim, a sua glória voará embora como uma ave; não haverá nascimento, nem mulher grávida, nem concepção.

12 Ainda que criem os seus filhos, todavia deles os privarei, para que não fique nem um só homem; ai deles quando eu me apartar deles!

13 Efraim, assim como vi a Tiro, está plantado num lugar aprazível; mas Efraim levará fora seus filhos ao que lhes há de tirar a vida.

14 Dá-lhes, Jeová: que lhes darás? dá-lhes uma madre que aborte e seios secos.

15 Toda a sua malícia acha-se em Gilgal; pois ali é que lhes concebi ódio; por causa da malícia dos seus feitos expulsá-los-ei da minha casa. Não os amarei; todos os seus príncipes são rebeldes.

16 Ferido está Efraim, seca está a sua raiz, não darão fruto; embora produzam, todavia matarei o fruto querido do seu ventre.

17 O meu Deus os rejeitará, porque não no ouviram; e andarão errantes entre as nações.