1 Kun Efraim puhui, kaikki vapisivat kauhusta, hän kohosi yli muiden Israelin heimojen. Mutta hän alkoi palvella baaleja, se oli hänen syntinsä, siihen hän kaatui.

3 Mutta Efraim on kuin aamupilvi, kuin kaste, joka kohta haihtuu, kuin akanat, jotka pöllyävät puimatantereella, kuin kattoaukosta kohoava savu.

4 -- Mutta minä olen Herra, sinun Jumalasi, minä toin sinut Egyptistä. Muuta jumalaa sinulla ei ole, ei muuta auttajaa kuin minä yksin.

5 Minä otin sinut omakseni autiomaassa, polttavan kuumassa maassa.

6 Mutta päästyäsi lihaville laitumille sait syödä kylliksesi. Kun tulit kylläiseksi, sinun sydämesi ylpistyi ja sinä unohdit minut.

7 Siksi minä olen sinulle kuin leijona, kuin tien vierellä väijyvä pantteri.

8 Minä käyn sinun kimppuusi kuin karhu, jolta on riistetty pennut. Minä revin sydämen sinun rinnastasi, syön sinut suuhuni kuin leijona. Sinä jäät villieläinten raadeltavaksi.

9 Omaa tuhoasi sinä valmistat, Israel, kun nouset minua, auttajaasi, vastaan!

11 Minä annoin sinulle kuninkaan vihassani ja vihassani otin hänet sinulta pois!

12 Efraimin rikos on muistissa, kuin kirjakääröön talletettuna, hänen syntinsä eivät jää unohduksiin.

13 Synnytystuskien tullessa, ratkaisun hetkinä, hän oli kuin lapsi, joka ei aikanaan osannut tulla ulos äidinkohdusta.

14 Pitäisikö minun päästää teidät tuonelan vallasta, vapauttaa teidät kuolemasta? Missä on mahtisi, kuolema, missä on pistimesi, tuonela? Ei enää ole säälin aika.

15 -- Efraim on kukoistanut veljiensä joukossa, mutta Herra lähettää polttavan tuulen. Se nousee idästä, puhaltaa autiomaasta. Efraimin kaivot kuivuvat, lähteet ehtyvät. Kaikki aarteet ryöstetään, kaikki kalleudet viedään pois.

16 (H14:1)Samaria joutuu tilille synneistään, se on kapinoinut Jumalaansa vastaan. Sen miehet kaatuvat miekkaan, sen pienet lapset murskataan, ja raskaana olevat naiset viilletään halki.

1 Quando Efraim falava, tremia-se; exaltou-se em Israel; mas quando se fez culpado no tocante a Baal, morreu.

2 Agora pecam cada vez mais, e da sua prata tem feito para si imagens fundidas, a saber, ídolos segundo o seu entendimento, todos eles obra de artífices; deles dizem: Os homens que oferecem sacrifícios, beijem aos bezerros.

3 Por isso serão como a nuvem da manhã, e como o orvalho que cedo passa, como o folhelho que o turbilhão lança da eira, e como o fumo duma chaminé.

4 Contudo eu sou Jeová teu Deus desde a terra do Egito; tu não conhecerás outro deus fora de mim, e não há salvador senão eu.

5 Eu te conheci no deserto, na terra de grande seca.

6 Segundo o seu pasto, assim eles se fartaram; fartaram-se, e foi o seu coração exaltado; portanto se esqueceram de mim.

7 Por isso sou para eles como um leão, como um leopardo espreitarei junto ao caminho;

8 como uma ursa roubada dos seus cachorros lhes sairei ao encontro, e lhes rasgarei os muros do coração; ali os devorarei como um leão; as feras os despedaçarão.

9 É a tua destruição, ó Israel, estares tu contra mim, contra o teu auxílio.

10 Onde está agora o teu rei, para que te salve em todas as tuas cidades? onde estão os teus juízes, de quem disseste: Dá-me rei e príncipes?

11 Dei-te um rei na minha ira, e tirei-o no meu furor.

12 A iniqüidade de Efraim está atada; o seu pecado está depositado.

13 Sobre ele virão as dores duma mulher que está de parto, ele é um filho insensato; pois é tempo dele não se demorar no lugar donde saem os filhos.

14 Resgatá-los-ei do poder do Cheol; remi-los-ei da morte. Onde estão, ó morte, as tuas pragas? Onde está, ó Cheol, a tua destruição? o arrependimento será escondido dos meus olhos.

15 Ainda que ele dê fruto entre seus irmãos, virá um vento oriental, vento de Jeová que sobe do deserto, e o seu manancial secará e a sua fonte será esgotada; ele saqueará o tesouro de todos os vasos preciosos.

16 Samaria levará sobre si a sua culpa, porque se rebelou contra o seu Deus; cairão à espada; seus filhos serão despedaçados, e as suas mulheres grávidas serão fendidas.