1 Lauluista kaunein, Salomon laulu.
2 Neito: Suudelkoon hän minua, antakoon suudelmiaan! Ihanampaa kuin viini on sinun rakkautesi,
3 ihana on voiteittesi tuoksu! Sinun nimesikin tiukkuu parhainta öljyä, siksi neidot sinua rakastavat.
4 Ota minua kädestä, juostaan! Vie minut taloosi, kuningas, vie minut huoneeseesi! Tule, iloitaan ja riemuitaan! Rakkautesi on ihanampaa kuin viini. Suotta eivät neidot sinua rakasta.
5 Neito: Olen kyllä iholtani tumma, kuin Kedarin teltat, kuin Salomon telttakankaat, mutta, Jerusalemin tytöt, minä olen kaunis!
6 Älkää siihen katsoko, että olen tumma, että olen päivän paahtama. Veljeni kiusasivat minua, panivat vartioimaan viinitarhojaan. Omaa tarhaani en ehtinyt hoitaa.
7 Neito: Sinä jota rakastan, kerro, missä on laumasi laidun, minne viet lampaasi keskipäivän levolle. Muuten joudun peittämään kasvoni ja kulkemaan sinua etsimässä tovereittesi laumojen seassa.
8 Muut: Ellet sitä tiedä, sinä naisista kaunein, seuraa lampaitten jälkiä, ohjaa karitsasi paimenten teltoille.
9 Mies: Kuin faraon valjakon tamma olet silmissäni, kalleimpani.
10 Ihanat ovat poskesi, helminauhojen peittämät, ihana on kaulasi ketjuineen!
11 Muut: Kultaiset ketjut me sinulle teemme ja ketjuihin hopeiset helmet.
12 Neito: Kuningas lepää ateriallaan, ja nardukseni levittää tuoksuaan.
13 Kuin mirhakimppu rakkaani lepää rintojeni välissä,
14 kuin hennakimppu, En-Gedin viinitarhoista poimittu.
15 Mies: Miten kaunis oletkaan, kalleimpani! Miten kaunis on katseesi, kyyhkysilmä!
16 Neito: Miten kaunis oletkaan, rakkaani, miten ihana olet! Miten vehreä on vuoteemme!
17 Setripuut ovat talomme seininä, sypressit kattonamme.
1 The Song of Songs, that [is] Solomon`s.
2 Let him kiss me with kisses of his mouth, For better [are] thy loves than wine.
3 For fragrance [are] thy perfumes good. Perfume emptied out -- thy name, Therefore have virgins loved thee!
4 Draw me: after thee we run, The king hath brought me into his inner chambers, We do joy and rejoice in thee, We mention thy loves more than wine, Uprightly they have loved thee!
5 Dark [am] I, and comely, daughters of Jerusalem, As tents of Kedar, as curtains of Solomon.
6 Fear me not, because I [am] very dark, Because the sun hath scorched me, The sons of my mother were angry with me, They made me keeper of the vineyards, My vineyard -- my own -- I have not kept.
7 Declare to me, thou whom my soul hath loved, Where thou delightest, Where thou liest down at noon, For why am I as one veiled, By the ranks of thy companions?
8 If thou knowest not, O fair among women, Get thee forth by the traces of the flock, And feed thy kids by the shepherds` dwellings!
9 To my joyous one in chariots of Pharaoh, I have compared thee, my friend,
10 Comely have been thy cheeks with garlands, Thy neck with chains.
11 Garlands of gold we do make for thee, With studs of silver!
12 While the king [is] in his circle, My spikenard hath given its fragrance.
13 A bundle of myrrh [is] my beloved to me, Between my breasts it lodgeth.
14 A cluster of cypress [is] my beloved to me, In the vineyards of En-Gedi!
15 Lo, thou [art] fair, my friend, Lo, thou [art] fair, thine eyes [are] doves!
16 Lo, thou [art] fair, my love, yea, pleasant, Yea, our couch [is] green,
17 The beams of our houses [are] cedars, Our rafters [are] firs, I [am] a rose of Sharon, a lily of the valleys!