1 Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, jotka eivät sinua miellytä,

2 ennen kuin auringon valo, kuu ja tähdet himmenevät ja sadetta seuraavat yhä uudet pilvet.

3 Silloin talon vartijat vapisevat, soturit painuvat kumaraan ja jauhajanaiset, vähiin käyneet, ovat jouten. Ikkunoista kurkistelijat jäävät pimeään,

4 kadun kaksoisportit suljetaan, myllyn ääni heikkenee ja ohenee linnunlaulun kaltaiseksi ja laulun kaikki kaiut vaimenevat.

5 Silloin myös pelätään mäkiä ja tie on täynnä kauhuja. Mantelipuu kukkii ja heinäsirkka ahmii vatsansa täyteen ja kapriksen nuput puhkeavat, mutta ihminen menee iäiseen majaansa ja valittajat kiertävät kujia.

6 Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin hopealanka katkeaa ja kultamalja särkyy, ennen kuin vesiastia rikkoutuu lähteellä ja ammennuspyörä putoaa särkyneenä kaivoon.

7 Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut.

8 Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja, kaikki on turhuutta.

9 Saarnaaja oli viisas, eikä siinä kyllin: hän myös opetti tietoa kansalle. Hän punnitsi mielessään ja sommitteli monia sananlaskuja.

10 Hän pohdiskeli sattuvia sanontoja ja kirjoitti vilpittömiä totuuden sanoja.

11 Viisaiden sanat ovat teräviä kuin häränajajan piikki, mietelauselmat kuin lujia nauloja. Nämä sanat ovat kaikki saman paimenen antamia.

12 Ja vielä: Poikani, paina varoitus mieleesi. Paljolla kirjojen tekemisellä ei ole loppua, ja alituinen tutkistelu väsyttää ruumiin.

13 Tässä on lopputulos kaikesta, mitä nyt on kuultu: pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä koskee jokaista ihmistä.

14 Jumala vaatii tuomiolle kaikista salatuistakin teoista, niin hyvistä kuin pahoista.

1 Remember also thy Creators in days of thy youth, While that the evil days come not, Nor the years have arrived, that thou sayest, `I have no pleasure in them.`

2 While that the sun is not darkened, and the light, And the moon, and the stars, And the thick clouds returned after the rain.

3 In the day that keepers of the house tremble, And men of strength have bowed themselves, And grinders have ceased, because they have become few. And those looking out at the windows have become dim,

4 And doors have been shut in the street. When the noise of the grinding is low, And [one] riseth at the voice of the bird, And all daughters of song are bowed down.

5 Also of that which is high they are afraid, And of the low places in the way, And the almond-tree is despised, And the grasshopper is become a burden, And want is increased, For man is going unto his home age-during, And the mourners have gone round through the street.

6 While that the silver cord is not removed, And the golden bowl broken, And the pitcher broken by the fountain, And the wheel broken at the well.

7 And the dust returneth to the earth as it was, And the spirit returneth to God who gave it.

8 Vanity of vanities, said the preacher, the whole [is] vanity.

9 And further, because the preacher was wise, he still taught the people knowledge, and gave ear, and sought out -- he made right many similes.

10 The preacher sought to find out pleasing words, and, written [by] the upright, words of truth.

11 Words of the wise [are] as goads, and as fences planted [by] the masters of collections, they have been given by one shepherd.

12 And further, from these, my son, be warned; the making of many books hath no end, and much study [is] a weariness of the flesh.

13 The end of the whole matter let us hear: -- `Fear God, and keep His commands, for this [is] the whole of man.

14 For every work doth God bring into judgment, with every hidden thing, whether good or bad.`