1 Neito: Olen Saaronin ketojen kukka, laaksojen lilja.
2 Mies: Kuin lilja ohdakkeiden keskellä on minun armaani neitojen keskellä.
3 Neito: Kuin omenapuu metsän puiden keskellä on rakkaani nuorukaisten keskellä. Sen puun varjoon kaipaan lepäämään, sen hedelmä maistuu suussani makealta.
4 Neito: Hän vei minut viinitupaan, ja yllämme hulmusi rakkauden viiri.
5 Tuokaa minulle rusinaterttuja, että vahvistun, tuokaa omenoita, että virvoitun -- minä olen rakkaudesta sairas!
6 Hänen vasen kätensä on pääni alla, hänen oikea kätensä hyväilee minua.
7 Minä vannotan teitä, Jerusalemin tytöt, gasellien ja villipeurojen kautta: älkää häiritkö rakkauttamme, älkää häiritkö, ennen kuin itse haluamme herätä!
8 Neito: Rakkaani tulee, minä kuulen hänen äänensä! Hän kiitää yli vuorten, hän kirmaa yli kukkuloiden!
9 Kuin gaselli on minun rakkaani, hän on kuin nuori peura. Siinä hän on! Hän pysähtyy ja jää talomme seinustalle. Hän katsoo ikkunan takaa, kurkistaa säleikön raosta.
10 Rakkaani puhkeaa puhumaan. Mies: Nouse, kalleimpani, kauneimpani, tule kanssani ulos!
11 Talvi on mennyt, sade on laannut, se on kaikonnut pois.
12 Kukat nousevat maasta, laulun aika on tullut, joka puolella huhuavat metsäkyyhkyt.
13 Viikunapuussa kypsyvät ensi hedelmät, viiniköynnöksen nuput aukeavat ja levittävät tuoksuaan. Nouse, kalleimpani, kauneimpani, tule kanssani ulos!
14 Kyyhkyni, kallion kätkemä, vuoren seinässä lymyävä, anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä sinun äänesi on suloinen, ihanat ovat sinun kasvosi.
15 Muut: Auttakaa meitä, ottakaa kiinni ketut, ketunpojat, jotka turmelevat viinitarhat! Köynnöksemme ovat juuri nupullaan!
16 Neito: Rakkaani on minun ja minä olen hänen, liljojen keskellä on hänen laidunmaansa.
17 Kun tuulenhenki illalla viriää ja varjot pitenevät, tule silloin, rakkaani, riennä kuin gaselli, tule kuin peura tuoksuville kummuille!
1 As a lily among the thorns,
2 So [is] my friend among the daughters!
3 As a citron among trees of the forest, So [is] my beloved among the sons, In his shade I delighted, and sat down, And his fruit [is] sweet to my palate.
4 He hath brought me in unto a house of wine, And his banner over me [is] love,
5 Sustain me with grape-cakes, Support me with citrons, for I [am] sick with love.
6 His left hand [is] under my head, And his right doth embrace me.
7 I have adjured you, daughters of Jerusalem, By the roes or by the hinds of the field, Stir not up nor wake the love till she please!
8 The voice of my beloved! lo, this -- he is coming, Leaping on the mountains, skipping on the hills.
9 My beloved [is] like to a roe, Or to a young one of the harts. Lo, this -- he is standing behind our wall, Looking from the windows, Blooming from the lattice.
10 My beloved hath answered and said to me, `Rise up, my friend, my fair one, and come away,
11 For lo, the winter hath passed by, The rain hath passed away -- it hath gone.
12 The flowers have appeared in the earth, The time of the singing hath come, And the voice of the turtle was heard in our land,
13 The fig-tree hath ripened her green figs, And the sweet-smelling vines have given forth fragrance, Rise, come, my friend, my fair one, yea, come away.
14 My dove, in clefts of the rock, In a secret place of the ascent, Cause me to see thine appearance, Cause me to hear thy voice, For thy voice [is] sweet, and thy appearance comely.
15 Seize ye for us foxes, Little foxes -- destroyers of vineyards, Even our sweet-smelling vineyards.
16 My beloved [is] mine, and I [am] his, Who is delighting among the lilies,
17 Till the day doth break forth, And the shadows have fled away, Turn, be like, my beloved, To a roe, or to a young one of the harts, On the mountains of separation!