2 (H22:1)Jos varas tavataan murtautumasta sisään ja hänet lyödään hengiltä, surmaaja ei joudu vastuuseen hänen verestään.

3 (H22:2)Kuitenkin jos aurinko oli jo noussut, hän joutuu verivelkaan. Varkaudesta kiinni joutunut maksakoon täyden korvauksen, mutta jos hänellä ei ole millä maksaa, hänet myytäköön orjaksi varastetun omaisuuden korvaamiseksi.

4 (H22:3)Jos varastettu eläin löydetään elävänä hänen hallustaan, oli se sitten härkä, aasi tai lammas, hän antakoon siitä kaksinkertaisen korvauksen.

8 (H22:7)Jos varasta ei tavoiteta, talon omistaja astukoon Jumalan eteen ja vannokoon, ettei ole koskenut toisen omaisuuteen.

9 (H22:8)Jokaisessa anastustapauksessa, olipa kyseessä härkä, aasi, lammas, vaate tai mikä tahansa muu kateissa ollut, jonka joku väittää tuntevansa omakseen, tuotakoon kummankin asia Jumalan eteen. Se, jonka Jumala osoittaa syylliseksi, maksakoon kaksinkertaisen korvauksen toiselle.

11 (H22:10)niin se, jonka huostassa eläin oli, vannokoon Jumalan edessä, ettei hän ole koskenut toisen omaisuuteen. Omistaja tyytyköön valaan, eikä korvausta tarvitse maksaa.

12 (H22:11)Mutta jos eläin on varastettu hänen talostaan, hän maksakoon omistajalle korvauksen.

13 (H22:12)Jos pedot sen raatelevat, hän tuokoon raadon todisteeksi. Raadellusta eläimestä hänen ei tarvitse maksaa korvausta.

15 (H22:14)Mutta jos sen omistaja on itse mukana, lainaajan ei tarvitse maksaa. Jos omistaja juhtineen oli palkattu työhön, hän saakoon silti sovitun palkan.

17 (H22:16)Mutta ellei tytön isä suostu antamaan hänelle tytärtään, viettelijä maksakoon silti saman verran kuin on tapana maksaa neitsyestä morsiamenhintana.

19 (H22:18)Jokaista, joka sekaantuu eläimeen, rangaistakoon kuolemalla.

20 (H22:19)Jos joku uhraa muille jumalille kuin Herralle, hänet tuomittakoon tuhon omaksi.

22 (H22:21)Älkää kohdelko huonosti leskiä älkääkä orpoja.

23 (H22:22)Jos kohtelette heitä huonosti, minä kuulen heidän huutonsa, kun he huutavat minulta apua.

24 (H22:23)Minun vihani syttyy, ja minä surmaan teidät sodalla, niin että teidän vaimoistanne tulee leskiä ja lapsistanne orpoja.

26 (H22:25)Jos otat pantiksi lähimmäisesi viitan, palauta se hänelle auringonlaskuun mennessä;

27 (H22:26)onhan se hänen ainoa peitteensä, hänen ruumiinsa ainoa suoja. Mihin hän muuten voi kääriytyä nukkumaan mennessään? Kun hän huutaa minulta apua, minä kuulen häntä, sillä minä olen laupias.

29 (H22:28)Uhraa minulle viivyttelemättä ensi hedelmä viljastasi ja viinistäsi. Anna minulle myös esikoinen pojistasi.

30 (H22:29)Sama koskee nautoja, lampaita ja vuohia. Niiden esikoinen saa olla seitsemän päivää emänsä kanssa, mutta kahdeksantena päivänä sinun tulee antaa se minulle.

31 (H22:30)Olkaa minun pyhä kansani, älkää syökö pedon raateleman eläimen lihaa, vaan heittäkää se koirille.

1 `When a man doth steal an ox or sheep, and hath slaughtered it or sold it, five of the herd he doth repay for the ox, and four of the flock for the sheep.

2 `If in the breaking through, the thief is found, and he hath been smitten, and hath died, there is no blood for him;

3 if the sun hath risen upon him, blood [is] for him, he doth certainly repay; if he have nothing, then he hath been sold for his theft;

4 if the theft is certainly found in his hand alive, whether ox, or ass, or sheep -- double he repayeth.

5 `When a man depastureth a field or vineyard, and hath sent out his beast, and it hath pastured in the field of another, [of] the best of his field, and the best of his vineyard, he doth repay.

6 `When fire goeth forth, and hath found thorns, and a stack, or the standing corn, or the field, hath been consumed, he who causeth the burning doth certainly repay.

7 `When a man doth give unto his neighbour silver, or vessels to keep, and it hath been stolen out of the man`s house; if the thief is found, he repayeth double.

8 `If the thief is not found, then the master of the house hath been brought near unto God, whether he hath not put forth his hand against the work of his neighbour;

9 for every matter of transgression, for ox, for ass, for sheep, for raiment, for any lost thing of which it is said that it is his; unto God cometh the matter of them both; he whom God doth condemn, he repayeth double to his neighbour.

10 `When a man doth give unto his neighbour an ass, or ox, or sheep, or any beast to keep, and it hath died, or hath been hurt, or taken captive, none seeing --

11 an oath of Jehovah is between them both, that he hath not put forth his hand against the work of his neighbour, and its owner hath accepted, and he doth not repay;

12 but if it is certainly stolen from him, he doth repay to its owner;

13 if it is certainly torn, he bringeth it in -- a witness; the torn thing he doth not repay.

14 `And when a man doth ask [anything] from his neighbour, and it hath been hurt or hath died -- its owner not being with it -- he doth certainly repay;

15 if its owner [is] with it, he doth not repay, -- if it [is] a hired thing, it hath come for its hire.

16 `And when a man doth entice a virgin who [is] not betrothed, and hath lain with her, he doth certainly endow her to himself for a wife;

17 if her father utterly refuse to give her to him, money he doth weigh out according to the dowry of virgins.

18 `A witch thou dost not keep alive.

19 `Whoever lieth with a beast is certainly put to death.

20 `He who is sacrificing to a god, save to Jehovah alone, is devoted.

21 `And a sojourner thou dost not oppress, nor crush him, for sojourners ye have been in the land of Egypt.

22 `Any widow or orphan ye do not afflict;

23 if thou dost really afflict him, surely if he at all cry unto Me, I certainly hear his cry;

24 and Mine anger hath burned, and I have slain you by the sword, and your wives have been widows, and your sons orphans.

25 `If thou dost lend My poor people with thee money, thou art not to him as a usurer; thou dost not lay on him usury;

26 if thou dost at all take in pledge the garment of thy neighbour, during the going in of the sun thou dost return it to him:

27 for it alone is his covering, it [is] his garment for his skin; wherein doth he lie down? and it hath come to pass, when he doth cry unto Me, that I have heard, for I [am] gracious.

28 `God thou dost not revile, and a prince among thy people thou dost not curse.

29 `Thy fulness and thy liquids thou dost not delay; the first-born of thy sons thou dost give to Me;

30 so thou dost to thine ox, to thy sheep; seven days it is with its dam, on the eighth day thou dost give it to Me.

31 `And ye are holy men to Me, and flesh torn in the field ye do not eat, to a dog ye do cast it.