1 Niin Jumala puhui kaiken tämän:

5 Älä kumarra äläkä palvele niitä, sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua.

6 Mutta polvesta polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni.

9 Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi,

10 mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi.

11 Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.

17 Älä tavoittele toisen taloa. Älä tavoittele hänen vaimoaan, älä orjaa tai orjatarta, älä hänen härkäänsä, älä hänen aasiaan äläkä mitään, mikä on hänen.

18 Koko kansa oli todistamassa jylinää ja leimahtelua. Se kuuli, miten torvi soi, ja näki, miten vuori savusi. Ihmiset vapisivat tämän nähdessään ja pysyttelivät loitolla.

21 Niin kansa pysytteli loitolla, mutta Mooses lähestyi tummaa pilveä, jossa Jumala oli.

23 Älkää asettako mitään minun rinnalleni, älkää tehkö itsellenne jumalia hopeasta tai kullasta.

24 Rakentakaa maa-alttari minua varten ja uhratkaa sillä polttouhrinne ja yhteysuhrinne, lampaanne ja nautanne. Paikassa, jonka pyhitän omalle nimelleni, minä tulen luoksenne ja siunaan teitä.

25 Mutta jos teette minulle kivialttarin, älkää tehkö sitä hakatuista kivistä, sillä jos käsittelette kiveä teräaseella, teette sen epäpyhäksi.

26 Älkääkä tehkö minun alttarilleni portaita, ettei niitä noustessanne häpynne paljastuisi.

1 `And God speaketh all these words, saying,

2 I [am] Jehovah thy God, who hath brought thee out of the land of Egypt, out of a house of servants.

3 `Thou hast no other Gods before Me.

4 `Thou dost not make to thyself a graven image, or any likeness which [is] in the heavens above, or which [is] in the earth beneath, or which [is] in the waters under the earth.

5 Thou dost not bow thyself to them, nor serve them: for I, Jehovah thy God, [am] a zealous God, charging iniquity of fathers on sons, on the third [generation], and on the fourth, of those hating Me,

6 and doing kindness to thousands, of those loving Me and keeping My commands.

7 `Thou dost not take up the name of Jehovah thy God for a vain thing, for Jehovah acquitteth not him who taketh up His name for a vain thing.

8 `Remember the Sabbath-day to sanctify it;

9 six days thou dost labour, and hast done all thy work,

10 and the seventh day [is] a Sabbath to Jehovah thy God; thou dost not do any work, thou, and thy son, and thy daughter, thy man-servant, and thy handmaid, and thy cattle, and thy sojourner who is within thy gates, --

11 for six days hath Jehovah made the heavens and the earth, the sea, and all that [is] in them, and resteth in the seventh day; therefore hath Jehovah blessed the Sabbath-day, and doth sanctify it.

12 `Honour thy father and thy mother, so that thy days are prolonged on the ground which Jehovah thy God is giving to thee.

13 `Thou dost not murder.

14 `Thou dost not commit adultery.

15 `Thou dost not steal.

16 `Thou dost not answer against thy neighbour a false testimony.

17 `Thou dost not desire the house of thy neighbour, thou dost not desire the wife of thy neighbour, or his man-servant, or his handmaid, or his ox, or his ass, or anything which [is] thy neighbour`s.`

18 And all the people are seeing the voices, and the flames, and the sound of the trumpet, and the mount smoking; and the people see, and move, and stand afar off,

19 and say unto Moses, `Speak thou with us, and we hear, and let not God speak with us, lest we die.`

20 And Moses saith unto the people, `Fear not, for to try you hath God come, and in order that His fear may be before your faces -- that ye sin not.`

21 And the people stand afar off, and Moses hath drawn nigh unto the thick darkness where God [is].

22 And Jehovah saith unto Moses, `Thus dost thou say unto the sons of Israel: Ye -- ye have seen that from the heavens I have spoken with you;

23 ye do not make with Me gods of silver, even gods of gold ye do not make to yourselves.

24 `An altar of earth thou dost make for Me, and thou hast sacrificed on it thy burnt-offerings and thy peace-offerings, thy flock and thy herd; in every place where I cause My name to be remembered I come in unto thee, and have blessed thee.

25 `And if an altar of stones thou dost make to Me, thou dost not build them of hewn work; when thy tool thou hast waved over it, then thou dost pollute it;

26 neither dost thou go up by steps on Mine altar, that thy nakedness be not revealed upon it.