1 Minulle tuli tämä Herran sana:

3 Sano: Näin sanoo Herra Jumala: Voi sinua, kaupunki! Sinä vuodatat verta kaduillasi, mutta siten vain joudutat tuomiotasi, sinä pystytät epäjumalien kuvia, mutta siten vain saastutat itsesi.

4 Veri, jonka olet vuodattanut, on merkinnyt sinut, epäjumalankuvat, jotka olet tehnyt, ovat sinut saastuttaneet. Sinun päiväsi täyttyvät, vuotesi ovat menneet. Minä annan sinut toisten kansojen pilkattavaksi, teen sinusta kaikkien kansojen ivan ja naurun aiheen.

5 Olivatpa lähellä tai etäällä, kaikki ne pilkkaavat sinua, joka olet tahrannut maineesi syntisellä menollasi.

7 Sinun asukkaasi halveksivat isäänsä ja äitiään, sortavat muukalaisia ja riistävät orpoja ja leskiä.

8 Sinä halveksit sitä mikä on minulle pyhitetty, sapattianikaan sinä et pidä kunniassa.

9 Sinun keskelläsi on ihmisiä, jotka puhuvat pahaa toisten pään menoksi, sinun asukkaasi käyvät kukkuloilla uhraamassa, sinun kaduillasi tehdään häpeällisiä tekoja.

10 Miehet makaavat isänsä vaimon kanssa, ja he ottavat väkisin naisen, vaikka tämä olisi epäpuhtauden tilassa.

11 Yksi irstailee lähimmäisensä vaimon kanssa, toinen saastuttaa häpeällisesti miniänsä, kolmas makaa oman sisarensa, isänsä tyttären.

12 Toiset ottavat lahjuksia ja tuomitsevat syyttömiä kuolemaan, toiset antavat lainaa korkoa vastaan ja ahnehtivat voittoa, riistävät lähimmäistään vääryyden keinoin. Minut sinä olet unohtanut. Näin sanoo Herra Jumala.

14 Vieläkö sinulla on rohkeutta, vieläkö on käsissäsi voimaa niinä päivinä, joina minä vaadin sinut tilille? Minä, Herra, olen puhunut, ja minkä puhuin, sen teen.

15 Minä hajotan sinut toisten kansojen sekaan, sirotan sinut vieraisiin maihin, ja minä revin irti kaiken saastan, joka sinussa on.

17 Minulle tuli tämä Herran sana:

19 Sen tähden sanoo Herra Jumala: Koska teistä kaikista on tullut pelkkää kuonaa, minä kokoan teidät keskelle Jerusalemia.

20 Niin kuin hopea, kupari, rauta, lyijy ja tina kootaan sulatusuuniin, jotta niihin lietsottaisiin tulta ja ne sulatettaisiin, niin kokoan minä vihani vimmassa teidät, panen uuniin ja sulatan.

21 Minä kokoan teidät ja lietson teidän yllenne vihani tulen, ja sen liekeissä te sulatte.

23 Minulle tuli tämä Herran sana:

25 Sen ruhtinaat olivat kuin ärjyviä leijonia, aina saalista raatelemassa. He iskivät hampaansa ihmisiin, ryöstivät heiltä talot ja tavarat ja tekivät monesta naisesta lesken.

26 Sen papit rikkoivat ehdoin tahdoin minun lakiani ja saastuttivat sen, mikä oli minulle pyhitetty. He eivät tehneet eroa pyhän ja epäpyhän välillä, eivät opettaneet, mikä on saastaista, mikä puhdasta, eivätkä kantaneet huolta minun sapattini pyhittämisestä. Niin he häpäisivät minun pyhyyteni.

27 Sen hallitusmiehet olivat kuin susia, kuin saalista raatelevia petoja. He vuodattivat verta ja ajoivat ihmisiä perikatoon, anastivat heidän omaisuutensa itselleen.

28 Sen profeetat valkaisivat kaiken tämän kalkilla, kun näkivät olemattomia näkyjä ja ennustivat kansalleen perättömiä. He sanoivat: 'Näin sanoo Herra Jumala', vaikka Herra ei ollut sanonut mitään.

29 Maanomistajat riistivät ja ryöstivät, sortivat köyhää ja kurjaa ja kohtelivat muukalaista vastoin lakia.

1 And there is a word of Jehovah unto me, saying,

2 `And thou, son of man, dost thou judge? dost thou judge the city of blood? then thou hast caused it to know all its abominations,

3 and thou hast said: Thus said the Lord Jehovah: The city is shedding blood in its midst, For the coming in of its time, And it hath made idols on it for defilement.

4 By thy blood that thou hast shed thou hast been guilty, And by thine idols that thou hast made thou hast been defiled, And thou causest thy days to draw near, And art come in unto thine years, Therefore I have given thee a reproach to nations, And a derision to all the lands.

5 The near and the far-off from thee scoff at thee, O defiled of name -- abounding in trouble.

6 Lo, princes of Israel -- each according to his arm Have been in thee to shed blood.

7 Father and mother made light of in thee, To a sojourner they dealt oppressively in thy midst, Fatherless and widow they oppressed in thee.

8 My holy things thou hast despised, And My sabbaths thou hast polluted.

9 Men of slander have been in thee to shed blood, And on the mountains they have eaten in thee, Wickedness they have done in thy midst.

10 The nakedness of a father hath one uncovered in thee, The defiled of impurity they humbled in thee.

11 And each with the wife of his neighbour hath done abomination, And each his daughter-in-law hath defiled through wickedness, And each his sister, his father`s daughter, hath humbled in thee.

12 A bribe they have taken in thee to shed blood, Usury and increase thou hast taken, And cuttest off thy neighbour by oppression, And Me thou hast forgotten, An affirmation of the Lord Jehovah!

13 And lo, I have smitten My hand, Because of thy dishonest gain that thou hast gained, And for thy blood that hath been in thy midst.

14 Doth thy heart stand -- are thy hands strong, For the days that I am dealing with thee? I, Jehovah, have spoken and have done [it].

15 And I have scattered thee among nations, And have spread thee out among lands, And consumed thy uncleanness out of thee.

16 And thou hast been polluted in thyself Before the eyes of nations, And thou hast known that I [am] Jehovah.`

17 And there is a word of Jehovah unto me, saying, `Son of man,

18 The house of Israel hath been to Me for dross, All of them [are] brass, and tin, and iron, and lead, In the midst of a furnace -- dross hath silver been,

19 Therefore, thus said the Lord Jehovah: Because of your all becoming dross, Therefore, lo, I am gathering you unto the midst of Jerusalem,

20 A gathering of silver, and brass, and iron, and lead, and tin, Unto the midst of a furnace -- to blow on it fire, to melt it, So do I gather in Mine anger and in My fury, And I have let rest, and have melted you.

21 And I have heaped you up, And blown on you in the fire of My wrath, And ye have been melted in its midst.

22 As the melting of silver in the midst of a furnace, So are ye melted in its midst, And ye have known that I, Jehovah, I have poured out My fury upon you.`

23 And there is a word of Jehovah unto me, saying:

24 `Son of man, say to it, Thou [art] a land, It [is] not cleansed nor rained on in a day of indignation.

25 A conspiracy of its prophets [is] in its midst, as a roaring lion tearing prey; The soul they have devoured, Wealth and glory they have taken, Its widows have multiplied in its midst.

26 Its priests have wronged My law, And they pollute My holy things, Between holy and common they have not made separation, And between the unclean and the clean they have not made known, And from my sabbaths they have hidden their eyes, And I am pierced in their midst.

27 Its princes in its midst [are] as wolves, Tearing prey, to shed blood, to destroy souls, For the sake of gaining dishonest gain.

28 And its prophets have daubed for them with chalk, Seeing a vain thing, and divining for them a lie, Saying, `Thus said the Lord Jehovah:` And Jehovah hath not spoken.

29 The people of the land have used oppression, And have taken plunder violently away, And humble and needy have oppressed, And the sojourner oppressed -- without judgment.

30 And I seek of them a man making a fence, And standing in the breach before Me, In behalf of the land -- not to destroy it, And I have not found.

31 And I pour out on them mine indignation, By fire of My wrath I have consumed them, Their way on their own head I have put, An affirmation of the Lord Jehovah!`