1 Kun Efraim puhui, kaikki vapisivat kauhusta, hän kohosi yli muiden Israelin heimojen. Mutta hän alkoi palvella baaleja, se oli hänen syntinsä, siihen hän kaatui.

3 Mutta Efraim on kuin aamupilvi, kuin kaste, joka kohta haihtuu, kuin akanat, jotka pöllyävät puimatantereella, kuin kattoaukosta kohoava savu.

4 -- Mutta minä olen Herra, sinun Jumalasi, minä toin sinut Egyptistä. Muuta jumalaa sinulla ei ole, ei muuta auttajaa kuin minä yksin.

5 Minä otin sinut omakseni autiomaassa, polttavan kuumassa maassa.

6 Mutta päästyäsi lihaville laitumille sait syödä kylliksesi. Kun tulit kylläiseksi, sinun sydämesi ylpistyi ja sinä unohdit minut.

7 Siksi minä olen sinulle kuin leijona, kuin tien vierellä väijyvä pantteri.

8 Minä käyn sinun kimppuusi kuin karhu, jolta on riistetty pennut. Minä revin sydämen sinun rinnastasi, syön sinut suuhuni kuin leijona. Sinä jäät villieläinten raadeltavaksi.

9 Omaa tuhoasi sinä valmistat, Israel, kun nouset minua, auttajaasi, vastaan!

11 Minä annoin sinulle kuninkaan vihassani ja vihassani otin hänet sinulta pois!

12 Efraimin rikos on muistissa, kuin kirjakääröön talletettuna, hänen syntinsä eivät jää unohduksiin.

13 Synnytystuskien tullessa, ratkaisun hetkinä, hän oli kuin lapsi, joka ei aikanaan osannut tulla ulos äidinkohdusta.

14 Pitäisikö minun päästää teidät tuonelan vallasta, vapauttaa teidät kuolemasta? Missä on mahtisi, kuolema, missä on pistimesi, tuonela? Ei enää ole säälin aika.

15 -- Efraim on kukoistanut veljiensä joukossa, mutta Herra lähettää polttavan tuulen. Se nousee idästä, puhaltaa autiomaasta. Efraimin kaivot kuivuvat, lähteet ehtyvät. Kaikki aarteet ryöstetään, kaikki kalleudet viedään pois.

16 (H14:1)Samaria joutuu tilille synneistään, se on kapinoinut Jumalaansa vastaan. Sen miehet kaatuvat miekkaan, sen pienet lapset murskataan, ja raskaana olevat naiset viilletään halki.

1 When Ephraim speaketh tremblingly, He hath been lifted up in Israel, When he becometh guilty in Baal he dieth.

2 And now do they add to sin, And make to them a molten image of their silver, By their own understanding -- idols, A work of artizans -- all of it, Of them they say, who [are] sacrificers among men, `The calves let them kiss.`

3 Therefore they are as a cloud of the morning, And as dew, rising early, going away, As chaff tossed about out of a floor, And as smoke out of a window.

4 And I [am] Jehovah thy God from the land of Egypt, And a God besides Me thou dost not know, And a Saviour -- there is none save Me.

5 I -- I have known thee in a wilderness, In a land of droughts.

6 According to their feedings they are satiated, They have been satiated, And their heart is lifted up, Therefore they have forgotten Me,

7 And I am to them as a lion, As a leopard by the way I look out.

8 I do meet them as a bereaved bear, And I rend the enclosure of their heart.

9 And I consume them there as a lioness, A beast of the field doth rend them.

10 Thou hast destroyed thyself, O Israel, But in Me [is] thy help, Where [is] thy king now -- And he doth save thee in all thy cities? And thy judges of whom thou didst say, `Give to me a king and heads?`

11 I give to thee a king in Mine anger, And I take away in My wrath.

12 Bound up [is] the iniquity of Ephraim, Hidden [is] his sin,

13 Pangs of a travailing woman come to him, He [is] a son not wise, For he remaineth not the time for the breaking forth of sons.

14 From the hand of Sheol I do ransom them, From death I redeem them, Where [is] thy plague, O death? Where thy destruction, O Sheol? Repentance is hid from Mine eyes.

15 Though he among brethren produceth fruit, Come in doth an east wind, a wind of Jehovah, From a wilderness it is coming up, And it drieth up his fountain, And become dry doth his spring, It -- it spoileth a treasure -- every desirable vessel.

16 Become desolate doth Samaria, Because she hath rebelled against her God, By sword they do fall, Their sucklings are dashed in pieces, And its pregnant ones are ripped up!