2 (H2:4) -- Käykää oikeutta äitiänne vastaan, syyttäkää häntä, hän ei ole enää minun vaimoni enkä minä ole hänen miehensä. Poistakoon hän kasvoiltaan portonmerkit, rinnoiltaan huoranhelyt.

3 (H2:5)Muuten minä riisun hänet alastomaksi, yhtä paljaaksi kuin hän oli syntyessään, teen hänet autiomaan kaltaiseksi, paljaaksi kuin kuiva aavikko, annan hänen kuolla janoon.

4 (H2:6)Hänen lapsiaan en rakasta, he ovat porton lapsia.

6 (H2:8)Sen tähden minä tukin hänen tiensä orjantappuroilla, rakennan muurin hänen eteensä, ettei hän pääse poluilleen.

8 (H2:9)Sitä tämä nainen ei käsitä, että minulta hän on saanut viljan, viinin ja öljyn, minä olen antanut hopeaa ja kultaa runsain määrin. Senkin he ovat uhranneet Baalille.

9 (H2:11)Sen tähden minä en enää anna viljaa enkä viiniä, satoa ei tule silloin kun pitäisi tulla. Minä otan pois villani ja pellavani peittämästä hänen alastomuuttaan.

10 (H2:12)Minä riisun hänet alasti hänen rakastajiensa silmien edessä, eikä kukaan voi sitä estää.

11 (H2:13)Minä teen lopun hänen ilonpidostaan: juhlat, uudenkuun päivät, pyhäpäivät, kaikki juhla-ajat minä otan häneltä pois.

13 (H2:15)Minä rankaisen häntä niiden päivien tähden, jolloin hän poltti uhreja baaleille, koristi itsensä renkailla ja kaulaketjuilla ja juoksi rakastajiensa perässä mutta unohti minut. Näin sanoo Herra.

14 (H2:16) -- Katso! Minä suostuttelen hänet mukaani, vien hänet autiomaahan, puhun hänelle suloisesti.

15 (H2:17)Siellä minä annan hänelle viinitarhoja, minä muutan Akorinlaakson toivon portiksi. Siellä hän vastaa kutsuuni kuin nuoruutensa päivinä, kuin silloin, kun hän lähti Egyptistä.

17 (H2:19)Minä poistan baalien nimet hänen huuliltaan, niitä ei enää mainita.

18 (H2:20)Sinä päivänä minä luon rauhan: Villieläimet, taivaan linnut, maan matelijat eivät enää tuota vaaraa. Minä särjen jousen ja miekan, niin ettei sotia enää käydä. Minä annan kansani asua turvassa.

19 (H2:21)Minä kihlaan sinut, otan omakseni ainiaaksi, minä liitän sinut itseeni vanhurskauden ja oikeuden sitein, rakkaudella ja hyvyydellä.

20 (H2:22)Minä liitän sinut itseeni uskollisuuden sitein, ja sinä tulet tuntemaan Herran.

21 (H2:23)Tuona päivänä minä vastaan pyyntöihin, sanoo Herra, minä vastaan taivaan pyyntöön, ja taivas vastaa maalle.

22 (H2:24)Maa vastaa viljan, viinin ja öljyn pyyntöön, ja ne vastaavat Jisreelille.

1 `Say ye to your brethren -- Ammi, And to your sisters -- Ruhamah.

2 Plead ye with your mother -- plead, (For she [is] not My wife, and I [am] not her husband,) And she turneth her whoredoms from before her, And her adulteries from between her breasts,

3 Lest I strip her naked. And have set her up as [in] the day of her birth, And have made her as a wilderness, And have set her as a dry land, And have put her to death with thirst.

4 And her sons I do not pity, For sons of whoredoms [are] they,

5 For gone a-whoring hath their mother, Acted shamefully hath their conceiver, For she hath said, I go after my lovers, Those giving my bread and my water, My wool and my flax, my oil and my drink.

6 Therefore, lo, I am hedging up thy way with thorns, And I have made for her a wall, And her paths she doth not find.

7 And she hath pursued her lovers, And she doth not overtake them, And hath sought them, and doth not find, And she hath said: I go, and I turn back unto My first husband, For -- better to me then than now.

8 And she knew not that I had given to her, The corn, and the new wine, and the oil. Yea, silver I did multiply to her, And the gold they prepared for Baal.

9 Therefore do I turn back, And I have taken My corn in its season, And My new wine in its appointed time, And I have taken away My wool and My flax, covering her nakedness.

10 And now do I reveal her dishonour before the eyes of her lovers, And none doth deliver her out of My hand.

11 And I have caused to cease all her joy, Her festival, her new moon, and her sabbath, Even all her appointed times,

12 And made desolate her vine and her fig-tree, Of which she said, A gift they [are] to me, That my lovers have given to me, And I have made them for a forest, And consumed them hath a beast of the field.

13 And I have charged on her the days of the Baalim, To whom she maketh perfume, And putteth on her ring and her ornament, And goeth after her lovers, And Me forgat -- an affirmation of Jehovah.

14 Therefore, lo, I am enticing her, And have caused her to go to the wilderness, And I have spoken unto her heart,

15 And given to her her vineyards from thence, And the valley of Achor for an opening of hope, And she hath responded there as in the days of her youth, And as in the day of her coming up out of the land of Egypt.

16 And it hath come to pass, in that day, An affirmation of Jehovah, Thou dost call Me -- My husband, And dost not call Me any more -- My lord.

17 And I have turned aside the names of the lords from her mouth, And they are not remembered any more by their name.

18 And I have made to them a covenant in that day, with the beast of the field, And with the fowl of the heavens, And the creeping thing of the ground, And bow, and sword, and war I break from off the land, And have caused them to lie down confidently.

19 And I have betrothed thee to Me to the age, And betrothed thee to Me in righteousness, And in judgment, and kindness, and mercies,

20 And betrothed thee to Me in faithfulness, And thou hast known Jehovah.

21 And it hath come to pass in that day, I answer -- an affirmation of Jehovah, I answer the heavens, and they answer the earth.

22 And the earth doth answer the corn, And the new wine, and the oil, And they answer Jezreel.

23 And I have sowed her to Me in the land, And I have pitied Lo-Ruhamah, And I have said to Lo-Ammi, My people thou [art], and it saith, My God!`