1 -- Älä iloitse, Israel, niin kuin muut kansat, älä juhli, niin kuin ne juhlivat! Sinä olet ollut uskoton Jumalaasi kohtaan, kaikilla puimatantereilla olet myynyt itseäsi, olet koonnut palkkaa huoruudellasi.

2 Sen tähden puimatanner ja viinikuurna eivät enää ole sinua varten, ei tule viiniä sinulle!

3 Sinä et saa enää jäädä Herran maahan. Efraim joutuu takaisin Egyptiin, Assyriassa sen täytyy syödä epäpuhdasta ruokaa.

4 Se ei enää saa vuodattaa Herralle uhriviiniä, ei tuoda hänelle teurasuhreja. Efraimin leipä on kuoleman leipää, jokainen saastuu, joka sitä syö. Efraim pitää ruokansa itsellään, mitään se ei vie Herralle uhriksi.

5 Miten sinä sitten aiot viettää juhla-aikoja ja Herran juhlaa?

6 Katso: ne, jotka pakenevat hävitystä, joutuvat Egyptiin, ja Memfis on heidän hautansa! Heidän kalliit hopeansa peittyvät nokkosiin, ohdakkeet valtaavat heidän telttapaikkansa.

8 Minä, profeetta, olen Jumalani asialla, minä olen Efraimin vartiomies. Mutta kaikille minun teilleni on viritetty ansa, Jumalani huoneessakin vihamielisyys kohtaa minut.

9 Te olette vaipuneet syvälle turmioon niin kuin gibealaiset muinoin. Jumala muistaa Efraimin rikokset, rankaisee sen synnit.

10 -- Kuin viinirypäleet autiomaassa oli Israel, kun minä sen löysin. Kun näin teidän isänne, he olivat kuin viikunapuun keväthedelmät. Mutta heti kun he tulivat Baal-Peoriin, he vihkiytyivät Baalille ja tulivat inhottaviksi kuin tuo heidän rakastajansa.

11 Niin kuin lintu lennähtää tiehensä, niin katoaa Efraimin loisto: ei enää synnytystä, ei raskautta, ei hedelmöitymistä!

12 Vaikka Efraim saisikin lapsensa isoiksi, minä otan ne pois viimeistä myöten. Voi Efraimia itseään, kun minä käännyn pois!

13 Kun ensi kerran näin Efraimin, se oli kuin palmu vehreällä laidunmaalla, mutta nyt Efraim joutuu viemään lapsensa surmaajan käsiin.

14 -- Anna, Herra, Efraimille -- niin, mitä antaisit? Anna sen naisille hedelmätön kohtu ja kuivettuneet rinnat!

15 -- Gilgalissa paljastui Efraimin koko pahuus, siellä minä aloin vihata sitä kansaa. Pahojen tekojen tähden minä karkotan sen maastani. En rakasta sitä enää! Kaikki Efraimin päälliköt ovat niskureita.

16 Efraim on lyöty! Sen juuret ovat kuivuneet, se ei enää kanna hedelmää. Ja vaikka äidit vielä synnyttäisivätkin, minä surmaan heidän kohtunsa kalliit hedelmät.

17 -- Minun Jumalani on hylkäävä Efraimin, koska se ei ole kuunnellut häntä. Kansojen seassa se joutuu kiertelemään.

1 `Rejoice not, O Israel, be not joyful like the peoples, For thou hast gone a-whoring from thy God, Thou hast loved a gift near all floors of corn.

2 Floor and wine-press do not delight them, And new wine doth fail in her,

3 They do not abide in the land of Jehovah, And turned back hath Ephraim [to] Egypt, And in Asshur an unclean thing they eat.

4 They pour not out wine to Jehovah, Nor are they sweet to Him, Their sacrifices [are] as bread of mourners to them, All eating it are unclean: For their bread [is] for themselves, It doth not come into the house of Jehovah.

5 What do ye at the day appointed? And at the day of Jehovah`s festival?

6 For, lo, they have gone because of destruction, Egypt gathereth them, Moph burieth them, The desirable things of their silver, Nettles possess them -- a thorn [is] in their tents.

7 Come in have the days of inspection, Come in have the days of recompence, Israel doth know! a fool [is] the prophet, Mad [is] the man of the Spirit, Because of the abundance of thine iniquity, And great [is] the hatred.

8 Ephraim is looking [away] from My God, The prophet! a snare of a fowler [is] over all his ways, Hatred [is] in the house of his God.

9 They have gone deep -- have done corruptly, As [in] the days of Gibeah, He doth remember their iniquity, He doth inspect their sins.

10 As grapes in a wilderness I found Israel, As the first-fruit in a fig-tree, at its beginning, I have seen your fathers, They -- they have gone in [to] Baal-Peor, And are separated to a shameful thing, And are become abominable like their love.

11 Ephraim [is] as a fowl, Fly away doth their honour, without birth, And without womb, and without conception.

12 For though they nourish their sons, I have made them childless -- without man, Surely also, wo to them, when I turn aside from them.

13 Ephraim! when I have looked to the rock, Is planted in comeliness, And Ephraim [is] to bring out unto a slayer his sons.

14 Give to them, Jehovah -- what dost Thou give? Give to them miscarrying womb, and dry breasts.

15 All their evil [is] in Gilgal, Surely there I have hated them, Because of the evil of their doings, Out of My house I do drive them, I add not to love them, all their heads [are] apostates.

16 Ephraim hath been smitten, Their root hath dried up, fruit they yield not, Yea, though they bring forth, I have put to death the desired of their womb.

17 Reject them doth my God, Because they have not hearkened to Him, And they are wanderers among nations!