1 Sitten Salomo kokosi Israelin vanhimmat ja kaikki sukukuntien johtomiehet, israelilaisten perhekunta-päämiehet, kuningas Salomon luo Jerusalemiin, tuomaan Herran liitonarkkia Daavidin kaupungista, se on Siionista.

2 Niin kokoontuivat kuningas Salomon luo kaikki Israelin miehet juhlapäivänä eetanim-kuussa, joka on seitsemäs kuukausi.

3 Ja kun kaikki Israelin vanhimmat olivat tulleet saapuville, nostivat papit arkin,

4 ja he veivät Herran arkin ja ilmestysmajan sinne, sekä kaiken pyhän kaluston, joka oli majassa; papit ja leeviläiset veivät ne sinne.

5 Ja kuningas Salomo seisoi arkin edessä ja hänen kanssaan koko Israelin kansa, joka oli kokoontunut hänen luoksensa; ja he uhrasivat lampaita ja raavaita niin paljon, että niitä ei voitu lukea, ei laskea.

6 Ja papit toivat Herran liitonarkin paikoilleen temppelin kuoriin, kaikkeinpyhimpään, kerubien siipien alle.

7 Sillä kerubit levittivät siipensä sen paikan yli, missä arkki oli, ja kerubit suojasivat ylhäältä päin arkkia ja sen korentoja.

8 Ja korennot olivat niin pitkät, että niiden päät voi nähdä kaikkeinpyhimmästä, kuorin edestä; mutta ulkoa niitä ei voinut nähdä. Ja ne jäivät sinne, tähän päivään asti.

9 Arkissa ei ollut muuta kuin ne kaksi kivitaulua, jotka Mooses oli pannut sinne Hoorebilla, kun Herra teki liiton israelilaisten kanssa, heidän lähdettyänsä Egyptin maasta.

10 Ja kun papit lähtivät pyhäköstä, täytti pilvi Herran temppelin,

11 niin että papit eivät voineet astua toimittamaan virkaansa pilven tähden; sillä Herran kirkkaus täytti Herran temppelin.

14 Sitten kuningas käänsi kasvonsa ja siunasi koko Israelin seurakunnan; ja koko Israelin seurakunta seisoi.

16 'Siitä päivästä saakka, jona minä vein kansani Israelin pois Egyptistä, en ole mistään Israelin sukukunnasta valinnut yhtään kaupunkia, että siihen rakennettaisiin temppeli, missä minun nimeni asuisi; mutta minä olen valinnut Daavidin vallitsemaan kansaani Israelia'.

17 Ja minun isäni Daavid aikoi rakentaa temppelin Herran, Israelin Jumalan, nimelle.

18 Mutta Herra sanoi minun isälleni Daavidille: 'Kun sinä aiot rakentaa temppelin minun nimelleni, niin tosin teet siinä hyvin, että sitä aiot;

19 kuitenkaan et sinä ole sitä temppeliä rakentava, vaan sinun poikasi, joka lähtee sinun kupeistasi, hän on rakentava temppelin minun nimelleni'.

20 Ja Herra on täyttänyt sanansa, jonka hän puhui: minä olen noussut isäni Daavidin sijalle ja istun Israelin valtaistuimella, niinkuin Herra puhui, ja minä olen rakentanut temppelin Herran, Israelin Jumalan, nimelle.

22 Sitten Salomo astui Herran alttarin eteen koko Israelin seurakunnan nähden, ojensi kätensä taivasta kohti

24 sinun, joka olet pitänyt, mitä puhuit palvelijallesi Daavidille, minun isälleni. Mitä suullasi puhuit, sen sinä kädelläsi täytit, niinkuin nyt on tapahtunut.

25 Niin pidä nytkin, Herra, Israelin Jumala, mitä puhuit palvelijallesi Daavidille, minun isälleni, sanoen: 'Aina on mies sinun suvustasi istuva minun edessäni Israelin valtaistuimella, jos vain sinun poikasi pitävät vaarin tiestänsä, niin että he vaeltavat minun edessäni, niinkuin sinä olet minun edessäni vaeltanut'.

26 Niin toteutukoot nyt, Israelin Jumala, sinun sanasi, jotka puhuit palvelijallesi Daavidille, minun isälleni.

27 Mutta asuuko todella Jumala maan päällä? Katso, taivaisiin ja taivasten taivaisiin sinä et mahdu; kuinka sitten tähän temppeliin, jonka minä olen rakentanut!

28 Käänny kuitenkin palvelijasi rukouksen ja anomisen puoleen, Herra, minun Jumalani, niin että kuulet huudon ja rukouksen, jonka palvelijasi tänä päivänä rukoilee sinun edessäsi,

29 ja että silmäsi ovat yöt ja päivät avoinna tätä temppeliä kohti, tätä paikkaa kohti, josta sinä olet sanonut: 'Minun nimeni on asuva siellä', niin että kuulet rukouksen, jonka palvelijasi tähän paikkaan päin kääntyneenä rukoilee.

30 Kuule palvelijasi ja kansasi Israelin rukous, jonka he rukoilevat tähän paikkaan päin kääntyneinä; kuule asuinpaikastasi, taivaasta, ja kun kuulet, niin anna anteeksi.

31 Jos joku rikkoo lähimmäistänsä vastaan ja hänet pannaan valalle ja vannotetaan, ja jos hän tulee ja vannoo sinun alttarisi edessä tässä temppelissä,

32 niin kuule taivaasta ja auta palvelijasi oikeuteensa; tee niin, että tuomitset syyllisen syylliseksi ja annat hänen tekojensa tulla hänen päänsä päälle, mutta julistat syyttömän syyttömäksi ja annat hänelle hänen vanhurskautensa mukaan.

33 Jos vihollinen voittaa sinun kansasi, Israelin, sentähden että he ovat tehneet syntiä sinua vastaan, mutta he palajavat sinun tykösi, kiittävät sinun nimeäsi, rukoilevat sinua ja anovat sinulta armoa tässä temppelissä,

34 niin kuule taivaasta ja anna anteeksi kansasi Israelin synti ja tuo heidät takaisin tähän maahan, jonka olet antanut heidän isillensä.

35 Jos taivas suljetaan, niin ettei tule sadetta, koska he ovat tehneet syntiä sinua vastaan, mutta he rukoilevat kääntyneinä tähän paikkaan päin, ja kiittävät sinun nimeäsi ja kääntyvät synnistään, koska sinä kuulet heitä,

36 niin kuule taivaasta ja anna anteeksi palvelijaisi ja kansasi Israelin synti-sillä sinä osoitat heille hyvän tien, jota heidän on vaeltaminen-ja suo sade maallesi, jonka olet antanut kansallesi perintöosaksi.

37 Jos maahan tulee nälänhätä, rutto, jos tulee nokitähkä ja viljanruoste, jos tulevat heinäsirkat ja tuhosirkat, jos vihollinen ahdistaa sitä maassa, jossa sen portit ovat, jos tulee mikä tahansa vitsaus tai vaiva,

38 ja jos silloin joku ihminen, kuka hyvänsä, tai koko sinun kansasi Israel rukoilee ja anoo armoa, kun he kukin tuntevat omantunnon vaivoja ja ojentavat kätensä tähän temppeliin päin,

39 niin kuule silloin taivaasta, asuinpaikastasi, ja anna anteeksi ja tee niin, että annat jokaiselle aivan hänen tekojensa mukaan, koska sinä tunnet hänen sydämensä-sillä sinä yksin tunnet kaikkien ihmislasten sydämet-

40 jotta he sinua pelkäisivät niin kauan kuin he elävät tässä maassa, jonka sinä olet meidän isillemme antanut.

41 Myös jos joku muukalainen, joka ei ole sinun kansaasi Israelia, tulee kaukaisesta maasta sinun nimesi tähden-

42 sillä sielläkin kuullaan sinun suuresta nimestäsi, väkevästä kädestäsi ja ojennetusta käsivarrestasi-jos hän tulee ja rukoilee kääntyneenä tähän temppeliin päin,

43 niin kuule taivaasta, asuinpaikastasi, häntä ja tee kaikki, mitä muukalainen sinulta rukoilee, että kaikki maan kansat tuntisivat sinun nimesi ja pelkäisivät sinua, samoin kuin sinun kansasi Israel, ja tulisivat tietämään, että sinä olet ottanut nimiisi tämän temppelin, jonka minä olen rakentanut.

44 Jos sinun kansasi lähtee sotaan vihollistansa vastaan sitä tietä, jota sinä heidät lähetät, ja he rukoilevat Herraa kääntyneinä tähän kaupunkiin päin, jonka sinä olet valinnut, ja tähän temppeliin päin, jonka minä olen sinun nimellesi rakentanut,

45 niin kuule taivaasta heidän rukouksensa ja anomisensa ja hanki heille oikeus.

46 Jos he tekevät syntiä sinua vastaan-sillä ei ole ihmistä, joka ei syntiä tee-ja sinä vihastut heihin ja annat heidät vihollisen valtaan, niin että heidän vangitsijansa vievät heidät vangeiksi vihollismaahan, kaukaiseen tai läheiseen,

47 mutta jos he sitten menevät itseensä siinä maassa, johon heidät on vangeiksi viety, kääntyvät ja anovat sinulta armoa vangitsijainsa maassa, sanoen: 'Me olemme tehneet syntiä, tehneet väärin ja olleet jumalattomat',

48 ja palajavat sinun tykösi kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan vihollistensa maassa, jotka veivät heidät vangeiksi, ja rukoilevat sinua kääntyneinä tähän maahan päin, jonka sinä olet antanut heidän isillensä, tähän kaupunkiin päin, jonka olet valinnut, ja tähän temppeliin päin, jonka minä olen sinun nimellesi rakentanut,

49 niin kuule taivaasta, asuinsijastasi, heidän rukouksensa ja anomisensa, hanki heille oikeus

50 ja anna anteeksi kansallesi, mitä he ovat rikkoneet sinua vastaan, ja kaikki heidän syntinsä, jotka he ovat tehneet sinua vastaan; ja suo, että heidän vangitsijansa olisivat laupiaat heitä kohtaan ja armahtaisivat heitä.

51 Sillä ovathan he sinun kansasi ja sinun perintöosasi, jonka olet vienyt pois Egyptistä, rautapätsistä.

52 Olkoot siis sinun silmäsi avoinna palvelijasi ja sinun kansasi Israelin anomisen puoleen, niin että kuulet heitä kaikessa, mitä he sinulta rukoilevat.

54 Ja kun Salomo oli lakannut rukoilemasta ja anomasta Herralta kaikkea tätä, nousi hän Herran alttarin edestä, jossa hän oli ollut polvillaan kädet ojennettuina taivasta kohti,

55 astui esille ja siunasi koko Israelin seurakunnan suurella äänellä, sanoen:

57 Olkoon Herra, meidän Jumalamme, meidän kanssamme, niinkuin hän on ollut meidän isiemme kanssa. Älköön hän meitä jättäkö älköönkä hyljätkö,

58 vaan kääntäköön meidän sydämemme puoleensa, niin että aina vaellamme hänen teitänsä ja noudatamme hänen käskyjänsä, säädöksiänsä ja oikeuksiansa, jotka hän on antanut meidän isillemme.

59 Ja olkoot nämä minun sanani, joilla minä olen armoa anonut Herran edessä, päivät ja yöt likellä Herraa, meidän Jumalaamme, että hän hankkisi oikeuden palvelijallensa ja kansallensa Israelille, kunkin päivän tarpeen mukaan,

60 niin että kaikki maan kansat tulisivat tietämään, että Herra on Jumala eikä muuta jumalaa ole.

62 Sitten kuningas ja koko Israel hänen kanssansa uhrasivat teurasuhrin Herran edessä.

63 Ja Salomo uhrasi yhteysuhrina, jonka hän Herralle uhrasi, kaksikymmentäkaksi tuhatta raavasta ja satakaksikymmentä tuhatta lammasta. Niin he, kuningas ja kaikki israelilaiset, vihkivät Herran temppelin.

64 Sinä päivänä kuningas pyhitti Herran temppelin edessä olevan esipihan keskiosan, sillä hänen oli siellä uhrattava polttouhri, ruokauhri ja yhteysuhrin rasvat. Vaskialttari, joka oli Herran edessä, oli näet liian pieni, että polttouhri, ruokauhri ja yhteysuhrin rasvat olisivat siihen mahtuneet.

65 Näin Salomo siihen aikaan vietti juhlaa, ja koko Israel hänen kanssansa, Herran, meidän Jumalamme, edessä seitsemän päivää ja vielä toiset seitsemän päivää, yhteensä neljätoista päivää. Se oli suuri kokous, johon kokoonnuttiin aina sieltä, mistä mennään Hamatiin, ja aina Egyptin purolta asti.

66 Kahdeksantena päivänä hän päästi kansan menemään, ja he hyvästelivät kuninkaan. Sitten he menivät majoillensa iloiten ja hyvillä mielin kaikesta hyvästä, mitä Herra oli tehnyt palvelijallensa Daavidille ja kansallensa Israelille.

1 那时， 所罗门把以色列的长老、各支派的首领和以色列的族长， 都召集到耶路撒冷自己面前， 要把耶和华的约柜从大卫城， 就是锡安运上来。

2 于是， 在以他念月， 就是七月， 在守节期的时候， 以色列众人都聚集到所罗门王那里。

3 以色列的众长老都来到了， 祭司们就把约柜抬起来。

4 祭司和利未人把耶和华的约柜、会幕和会幕里的一切圣器具都运上来。

5 所罗门王和聚集到他那里的以色列全体会众， 都一同在约柜前献牛羊为祭， 数目多得不可胜数， 无法计算。

6 祭司把耶和华的约柜抬进内殿为它预备的地方， 就是至圣所， 放在两个基路伯的翅膀底下。

7 因为基路伯展开翅膀在约柜所在地的上面， 遮掩约柜和抬柜的杠。

8 这些杠很长， 在内殿前的圣所可以看见杠头， 在殿外却看不见； 直到今日， 这些杠还在那里。

9 约柜里面只有两块石版， 这两块石版在以色列人出埃及地以后， 耶和华与他们立约的时候， 摩西在何烈山放在那里的。

10 祭司从圣所里出来的时候， 有云彩充满耶和华的殿，

11 因为云彩的缘故， 祭司不能站立服事， 因为耶和华的荣光充满了圣殿。

12 那时， 所罗门说： "耶和华曾说， 他要住在密云中。

13 现在我果然为你建造了一座巍峨的殿， 作你永远的居所。"

14 于是王把脸转过来， 为全体以色列会众祝福， 全体以色列会众都站着。

15 所罗门说： "耶和华以色列的 神是应当称颂的， 因为他亲口对我父亲大卫应许过的， 现在他亲手成全了。他说：

16 ‘自从我把我的子民以色列领出埃及的日子以来， 我未曾在以色列的各支派中拣选一座城， 建造殿宇， 作我名的居所； 但我拣选了大卫治理我的子民以色列。’

17 我父大卫心里有意要为耶和华以色列的 神的名建殿。

18 但耶和华对我父大卫说： ‘你心里有意为我的名建一座殿， 你这心意是好的。

19 然而你不要建造这殿， 只有你亲生的儿子， 他必为我的名建造这殿。’

20 现在耶和华已经实现了他说过的话， 我已经起来继承我父大卫， 坐在以色列的王位上， 正如耶和华所说过的。我也已经为耶和华以色列的 神的名建造了这殿。

21 我又为约柜预备了一个地方。这约柜里有耶和华的约， 就是他领我们列祖出埃及地的时候与他们所立的。"

22 所罗门当着以色列的全体会众， 站在耶和华的祭坛前， 向天伸开双手，

23 祷告说： "耶和华以色列的 神啊， 天上地下没有别的神像你； 你对一心在你面前行事为人的仆人守约施慈爱。

24 你谨守了你应许过你仆人我父大卫的话。你亲口说过， 也亲手作成， 正如今天一样。

25 耶和华以色列的 神啊， 现在求你谨守你应许你仆人我父亲大卫的话： ‘只要你的子孙谨守他们的行为， 像你在我面前所行的一样， 就必不断有人坐以色列的王位。’

26 以色列的 神啊， 现在求你成就你应许你仆人我父大卫的话吧！

27 " 神真的住在地上吗？看哪！ 天和天上的天尚且不能容纳你， 何况我建造的这殿呢？

28 然而耶和华我的 神啊， 求你垂顾你仆人的祷告和恳求， 垂听你仆人今天在你面前所作的呼吁和祷告。

29 愿你的眼睛昼夜看顾这殿， 看顾你所说‘我的名要留在那里’的地方。愿你垂听你仆人向这地方所发的祷告。

30 你仆人和你的子民以色列向这地方祷告的时候， 求你垂听他们的恳求。求你在天上的居所垂听， 垂听而赦免。

31 "如果有人得罪他的邻居被迫起誓， 他来到这殿在你的祭坛前起誓的时候，

32 求你在天上垂听， 采取行动， 审判你的仆人， 定恶人有罪， 使他所行的， 都归到他自己的头上。定义人有理， 照着他的公义赏赐他。

33 "你的子民以色列若是得罪了你， 以致在仇敌面前被打败， 又回转归向你， 承认你的名， 在这殿里向你祷告恳求的时候，

34 求你在天上垂听， 赦免你的子民以色列的罪， 领他们返回你赐给他们列祖之地。

35 "如果他们因为得罪了你， 天就闭塞不下雨； 他们若是向这地方祷告， 承认你的名； 又因你苦待他们， 就离开他们的罪，

36 求你在天上垂听， 赦免你仆人和你的子民以色列的罪， 指示他们当行的善道， 赐雨水在你的地上， 就是你赐给你子民的产业之地。

37 "如果这地有饥荒、瘟疫、旱风、霉烂、蝗虫、蚂蚱， 或有仇敌把他们围困在城里， 无论遭遇什么灾祸， 什么疾病，

38 你的子民以色列， 或是众人， 或是个人， 知道自己心里的苦痛， 向这殿伸开双手所作的一切祷告、一切恳求，

39 求你在天上你的居所垂听而赦免， 并且采取行动。你是知道人心的， 只有你知道万人的心， 求你照着各人所行的报应他，

40 好使他们在你赐给我们列祖的地上， 一生一世敬畏你。

41 "至于不属于你的子民以色列的外族人， 为了你的名的缘故从远地而来，

42 因为他们听到你的大名、大能的手和伸出来的膀臂， 他们来向这殿祷告的时候，

43 求你在天上你的居所垂听， 照着外族人向你呼求的一切而行， 好使地上的万族万民都认识你的名， 敬畏你， 像你的子民以色列一样； 又使他们知道我建造的这殿是称为你的名下的。

44 "如果你的子民出去与仇敌争战， 无论你派他们到哪处， 他们若是向你所拣选的这城， 并向我为你的名建造的这殿祷告，

45 求你在天上垂听他们的祷告和恳求， 为他们主持公道。

46 "如果你的子民得罪了你（没有不犯罪的世人）， 你向他们发怒， 把他们交给仇敌， 以致仇敌把他们掳到仇敌的地方， 或是远或是近，

47 在被掳的地方， 他们若是回心转意， 在他们被掳去之地回转， 向你祈求， 说： ‘我们犯了罪了； 我们犯了过了， 我们作了恶事。’

48 如果他们在俘掳他们的仇敌的地方， 一心一意回转归向你， 又向着你赐给他们列祖的地方， 向你所拣选的这城， 和我为你的名建造的这殿祷告，

49 求你在天上你的居所垂听他们的祷告和恳求， 为他们主持公道。

50 赦免得罪了你的子民， 又赦免他们冒犯你的一切过犯， 使他们在掳他们的人面前蒙怜悯。

51 因为他们是你的子民、你的产业， 是你从埃及、从铁炉中领出来的。

52 愿你睁开眼睛看顾你仆人的祈求， 和你的子民以色列的祈求， 他们向你呼求的， 愿你都垂听。

53 主耶和华啊！ 因为你已经把他们从地上万族万民中分别出来， 作自己的产业， 正如你领我们的列祖出埃及的时候， 借着你的仆人摩西所应许的。"

54 所罗门在耶和华的祭坛前屈膝下跪， 向天伸开双手， 向耶和华献完了这一切祷告和恳求以后， 就起来，

55 站着， 大声给以色列的全体会众祝福， 说：

56 "耶和华是应当称颂的。他照着自己一切所应许的， 赐安息给他的子民以色列人。借着他的仆人摩西所应许一切美好的话， 一句都没有落空。

57 愿耶和华我们的 神与我们同在， 像与我们的列祖同在一样。愿他不离弃我们， 也不撇下我们。

58 愿他使我们的心归向他， 遵行他的一切道， 谨守他吩咐我们列祖的诫命、律例和典章。

59 愿我在耶和华面前恳求的这些话， 昼夜都不离耶和华我们的 神， 好使他天天为他仆人和他的子民以色列人主持公道，

60 使地上万族万民都知道耶和华是 神， 除他以外没有别的神。

61 所以你们的心要完全归给耶和华我们的 神， 遵行他的律例， 谨守他的诫命， 像今天一样。"

62 王和所有与他在一起的以色列人都在耶和华面前献祭。

63 所罗门向耶和华献平安祭， 牛二万二千头， 羊十二万只； 这样， 王和以色列众人为耶和华的殿举行了奉献典礼。

64 那一天， 因为耶和华面前的铜祭坛太小， 容不下燔祭、素祭和平安祭牲的脂肪， 王就把耶和华殿前院子当中的地方分别为圣， 在那里献燔祭、素祭和平安祭牲的脂肪。

65 那时所罗门与从哈马口直到埃及小河的以色列人， 都在耶和华我们的 神面前举行盛大的集会， 守节七天， 又七天， 一共十四天。

66 到了第八天， 王遣散了众人； 众人都祝福过王以后， 就高高兴兴地回自己的家去。他们因为看见耶和华向他仆人大卫和他子民以色列所施的一切恩惠， 心中都感到欢喜。