1 Minä sanoin sydämessäni: Tule, minä tahdon koetella sinua ilolla, nauti hyvää. Mutta katso, sekin oli turhuutta.

3 Minä mietin mielessäni virkistää ruumistani viinillä-kuitenkin niin, että sydämeni harrastaisi viisautta-ja noudattaa tyhmyyttä, kunnes saisin nähdä, mikä olisi ihmislapsille hyvä, heidän tehdäksensä sitä taivaan alla lyhyinä elämänsä päivinä.

4 Minä tein suuria töitä: rakensin itselleni taloja, istutin itselleni viinitarhoja.

5 Minä laitoin itselleni puutarhoja ja puistoja ja istutin niihin kaikkinaisia hedelmäpuita.

6 Minä tein itselleni vesilammikoita kastellakseni niistä metsiköitä, joissa puita kasvoi.

7 Minä ostin orjia ja orjattaria, ja kotona syntyneitäkin minulla oli; myös oli minulla karjaa, raavaita ja lampaita, paljon enemmän kuin kenelläkään niistä, jotka olivat olleet ennen minua Jerusalemissa.

8 Minä kokosin itselleni myöskin hopeata ja kultaa ja kuninkaitten ja maakuntien aarteita ja hankin itselleni laulajia ja laulajattaria ja ihmislasten iloja, vaimon, jopa vaimoja.

9 Minä tulin suureksi ja yhä suuremmaksi, yli kaikkien, jotka olivat olleet ennen minua Jerusalemissa. Sen ohessa pysyi minussa viisauteni.

10 Enkä minä pidättänyt silmiäni mistään, mitä ne pyysivät, enkä kieltänyt sydämeltäni mitään iloa, sillä minun sydämeni iloitsi kaikesta vaivannäöstäni, ja se oli minun osani kaikesta vaivannäöstäni.

11 Mutta kun minä käänsin huomioni kaikkiin töihin, joita minun käteni olivat tehneet, ja vaivannäköön, jolla olin vaivannut itseäni niitä tehdessäni, niin katso: se oli kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua; eikä ole hyötyä mistään auringon alla.

12 Kun minä käännyin katsomaan viisautta ja mielettömyyttä ja tyhmyyttä-sillä mitä taitaa ihminen, joka tulee kuninkaan jälkeen, muuta kuin tehdä, mitä jo ennen on tehty? -

13 niin minä näin, että viisaus on hyödyllisempi tyhmyyttä, niinkuin valo on pimeyttä hyödyllisempi.

14 Viisaalla on silmät päässänsä, tyhmä taas vaeltaa pimeässä; mutta minä tulin tietämään myös sen, että toisen käy niinkuin toisenkin.

15 Ja minä sanoin sydämessäni: Se, mikä kohtaa tyhmää, kohtaa minuakin; miksi olen sitten niin tuiki viisaaksi tullut? Ja minä sanoin sydämessäni: Tämäkin on turhuutta.

16 Sillä ei jää viisaasta, niinkuin ei tyhmästäkään, ikuista muistoa, kun kerran tulevina päivinä kaikki unhotetaan; ja eikö kuole viisas niinkuin tyhmäkin?

17 Niin minä kyllästyin elämään, sillä minusta oli pahaa se, mikä tapahtuu auringon alla, koskapa kaikki on turhuutta ja tuulen tavoittelua.

18 Ja minä kyllästyin kaikkeen vaivannäkööni, jolla olin vaivannut itseäni auringon alla, koska minun täytyy se jättää ihmiselle, joka tulee minun jälkeeni.

19 Ja kuka tietää, onko hän viisas vai tyhmä? Mutta hallitsemaan hän tulee kaikkia minun vaivannäköni hedelmiä, joiden tähden minä olen vaivannut itseäni ja ollut viisas auringon alla. Tämäkin on turhuutta.

20 Niin minä annoin sydämeni vaipua epätoivoon kaikesta vaivannäöstäni, jolla olin vaivannut itseäni auringon alla.

21 Sillä niin on: ihmisen, joka on vaivaa nähnyt toimien viisaudella, tiedolla ja kunnolla, täytyy antaa kaikki ihmiselle, joka ei ole siitä vaivaa nähnyt, hänen osaksensa. Sekin on turhuutta ja on suuri onnettomuus.

22 Sillä mitä saa ihminen kaikesta vaivannäöstänsä ja sydämensä pyrkimyksestä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla?

23 Ovathan kaikki hänen päivänsä pelkkää tuskaa ja hänen työnsä surua, eikä yölläkään hänen sydämensä saa lepoa. Tämäkin on turhuutta.

24 Ei ole ihmisellä muuta onnea kuin syödä ja juoda ja antaa sielunsa nauttia hyvää vaivannäkönsä ohessa; mutta minä tulin näkemään, että sekin tulee Jumalan kädestä.

26 Sillä hän antaa ihmiselle, joka on hänelle otollinen, viisautta, tietoa ja iloa; mutta syntiselle hän antaa työksi koota ja kartuttaa annettavaksi sille, joka on otollinen Jumalalle. Sekin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.

1 我自己心里说： "来吧， 我用享乐试试你， 让你看看有什么好处。"想不到， 这也是虚空。

2 对嬉笑， 我说： "那是狂妄"； 对享乐， 我说： "这有什么作用呢？"

3 我心里筹思， 怎样用酒使我的身体畅快， 又保持愚昧， 但我的内心仍由智慧引导； 直到我看明世人， 在诸天之下一生有限的年日中所行的， 对他们有益的是什么。

4 我大事发展： 为自己建造房屋， 栽种葡萄园，

5 修造园囿， 在园中栽种各类果树，

6 挖造水池， 用来浇灌培植树木的林园。

7 我买了仆婢， 也有生在家中的奴仆； 又拥有大群牛羊， 胜过任何比我先在耶路撒冷的人所拥有的。

8 我又为自己积蓄金银， 以及列王和各省的财宝。我又为自己招募男女歌手， 收纳许多妃嫔， 是世人所以为乐的。

9 于是我就日渐昌大， 超过任何比我先在耶路撒冷的人； 我的智慧仍然与我同在。

10 我眼中所求的， 我都不禁止； 我心所喜欢的， 我都没抑制。我的心因我的一切劳碌而快乐， 这就是我从一切劳碌中所得的分。

11 然后， 我省察我手所作的一切， 和我劳碌所成就的， 想不到一切都是虚空， 都是捕风， 在日光之下毫无益处。

12 我转过来观察智慧、狂妄和愚昧。王的继承人还能作什么呢？只不过作先前作过的罢了。

13 于是我看出智慧胜过愚昧， 如同光明胜过黑暗一样。

14 智慧人的眼目明亮， 愚昧人却走在黑暗中。我也知道同一的命运要临到这两种人身上。

15 我自己心里说： "临到愚昧人身上的， 也必临到我身上； 那么， 我为什么要更有智慧呢？"于是我心里说： "这也是虚空。"

16 因为智慧人和愚昧人一样， 没有人永远记念他们， 在未来的日子里， 都会被人遗忘。可叹智慧人跟愚昧人一样， 终必死亡。

17 因此我恨恶生命， 因为在日光之下所发生的事， 都使我厌烦。一切都是虚空， 都是捕风。

18 我恨恶我的一切劳碌， 就是我在日光之下的劳碌， 因为我不得不把劳碌的成果留给后人。

19 那人将来是智是愚， 有谁晓得呢？可是他竟要掌管一切我劳碌得来的， 就是我在日光之下用智慧得来的。这又是虚空。

20 于是我转念， 对日光之下我所劳碌的一切， 心感绝望；

21 因为人用智慧、知识和技能所劳碌得来的， 却必须留给未曾劳碌的人为分。这也是虚空， 是极大的憾事。

22 人的一切劳碌和操心， 就是他在日光之下所劳碌的， 对自己有什么益处呢？

23 其实终其一生， 他的担子既痛苦又烦恼， 在夜间也不能安心。这也是虚空。

24 人最好是吃喝， 在自己的劳碌中自得其乐； 我看这也是出于 神的手。

25 离开了他（"他"按照《马索拉抄本》应作"我"； 现参照《七十士译本》翻译）， 谁能有吃的呢？谁能享乐呢？

26 神把智慧、知识和喜乐赐给他所喜悦的人， 却使罪人作收集和积聚的差事， 把所得的归给 神所喜悦的人。这也是虚空， 也是捕风。