1 Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.
2 Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus.
3 Aika on surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa.
4 Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä.
5 Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä.
6 Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika viskata pois.
7 Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua.
8 Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla.
9 Mitä hyötyä on työntekijällä siitä, mistä hän näkee vaivaa?
10 Minä olen katsonut sitä työtä, minkä Jumala on antanut ihmislapsille, heidän sillä itseään rasittaaksensa.
11 Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.
12 Minä tulin tietämään, ettei heillä ole muuta onnea kuin iloita ja tehdä hyvää eläessänsä.
13 Mutta jokaiselle ihmiselle on sekin, että hän syö ja juo ja nauttii hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, Jumalan lahja.
14 Minä tulin tietämään, että kaikki, mitä Jumala tekee, pysyy iäti. Ei ole siihen lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Ja Jumala on sen niin tehnyt, että häntä peljättäisiin.
15 Mitä nyt on, sitä on ollut jo ennenkin; ja mitä vasta on oleva, sitä on ollut jo ennenkin. Jumala etsii jälleen sen, mikä on mennyttä.
16 Vielä minä näin auringon alla oikeuspaikan, ja siinä oli vääryys, ja vanhurskauden paikan, ja siinä oli vääryys.
17 Minä sanoin sydämessäni: Vanhurskaan ja väärän tuomitsee Jumala, sillä siellä on jokaisella asialla ja jokaisella teolla aikansa.
18 Minä sanoin sydämessäni: Ihmislasten tähden se niin on, jotta Jumala heitä koettelisi ja he tulisivat näkemään, että he omassa olossaan ovat eläimiä.
19 Sillä ihmislasten käy niinkuin eläintenkin; sama on kumpienkin kohtalo. Niinkuin toiset kuolevat, niin toisetkin kuolevat; yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole mitään etua eläinten edellä, sillä kaikki on turhuutta.
20 Kaikki menee samaan paikkaan. Kaikki on tomusta tullut, ja kaikki palajaa tomuun.
21 Kuka tietää ihmisen hengestä, kohoaako se ylös, ja eläimen hengestä, vajoaako se alas maahan?
22 Niin minä tulin näkemään, että ei ole mitään parempaa, kuin että ihminen iloitsee teoistansa, sillä se on hänen osansa. Sillä kuka tuo hänet takaisin näkemään iloksensa sitä, mikä tulee hänen jälkeensä?
1 万事都有定期， 天下万务都有定时：
2 生有时， 死有时； 栽种有时， 拔出所种的也有时；
3 杀戮有时， 医治有时； 拆毁有时， 建造有时；
4 哭有时， 笑有时； 哀恸有时， 踊跃有时；
5 拋掷石头有时， 堆聚石头有时； 拥抱有时， 避免拥抱有时；
6 寻找有时， 舍弃有时； 保存有时， 拋弃有时；
7 撕裂有时， 缝补有时； 静默有时， 讲话有时；
8 爱有时， 恨有时； 战争有时， 和平有时。
9 作工的人在自己的劳碌上得到什么益处呢？
10 我看 神给予世人的担子， 是要他们为此烦恼。
11 他使万事各按其时， 成为美好； 他又把永恒的意识放在人的心里； 虽然这样， 人还是不能察觉 神自始至终的作为。
12 我晓得人生最好是寻乐享福，
13 人人有吃有喝， 在自己的一切劳碌中自得其乐； 这就是 神的恩赐。
14 我知道 神所作的一切， 都必永存， 无可增添， 无可减少； 神这样作， 为要使人在他面前存敬畏的心。
15 现在有的， 先前就有； 将来有的， 早已有了； 因为 神使已过的事重新出现（" 神使已过的事重新出现"原文作" 神寻回已过的事"）。
16 我在日光之下又看见： 审判的地方有奸恶， 维护公义的地方也有奸恶。
17 我自己心里说： " 神必审判义人和恶人， 因为各样事务、各样工作都有定时。"
18 我自己心里说： "至于世人， 神要试验他们， 使他们看见自己与牲畜无异。
19 因为世人所遭遇的与牲畜所遭遇的， 都是一样： 这个怎样死， 那个也怎样死， 两者的气息都是一样， 所以人并不胜于牲畜。一切都是虚空。
20 大家都到一个地方去， 都出于尘土， 也都归回尘土。
21 有谁知道人的灵是往上升， 牲畜的魂（"魂"的原文与"灵"〔3:21〕和"气息"〔3:19〕相同）是下降而入地呢？"
22 因此我看人最好是在自己所作的事上自得其乐， 因为这也是他的分； 谁能使他看见他自己死后的事呢？