1 Kun nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli omissa silmissään vanhurskas,
2 vihastui buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua; Jobiin hän vihastui, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana,
3 ja tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät keksineet vastausta, jolla olisivat osoittaneet Jobin olevan väärässä.
4 Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat iältään häntä vanhemmat.
5 Mutta kun Elihu näki, ettei noilla kolmella miehellä enää ollut sanaa suussa vastaukseksi, vihastui hän.
7 Minä ajattelin: 'Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon viisautta'.
8 Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.
9 Eivät iäkkäät ole viisaimmat, eivätkä vanhukset yksin ymmärrä, mikä on oikein.
10 Sentähden minä sanon: Kuule minua; minäkin ilmoitan, mitä tiedän.
11 Katso, minä olen odottanut, mitä teillä olisi sanomista, olen kuunnellut teidän taitavia puheitanne, kunnes olisitte löytäneet osuvat sanat.
12 Niin, minä tarkkasin teitä; mutta katso, ei kukaan ole Jobin sanoja kumonnut, ei kukaan teistä voinut vastata hänen puheisiinsa.
13 Älkää sanoko: 'Meitä vastassa on ilmetty viisaus, vain Jumala voi hänet torjua, ei ihminen'.
14 Minua vastaan hän ei ole todisteita tuonut, enkä käy hänelle vastaamaan teidän puheillanne.
15 He ovat kauhistuneet, eivät enää vastaa; sanat puuttuvat heiltä.
16 Odottaisinko minä, kun he eivät puhu, kun he siinä seisovat enää vastaamatta?
17 Vastaanpa minäkin osaltani, minäkin ilmoitan, mitä tiedän.
18 Sillä minä olen sanoja täynnä, henki rinnassani ahdistaa minua.
19 Katso, minun rintani on kuin viini, jolle ei reikää avata, se on pakahtumaisillaan niinkuin nuorella viinillä täytetyt leilit.
20 Tahdon puhua, saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata.
21 En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele.
1 Kaj tiuj tri viroj ĉesis respondi al Ijob, ĉar li opiniis sin prava.
2 Tiam ekflamis la kolero de Elihu, filo de Baraĥel, Buzano, el la familio de Ram. Kontraŭ Ijob ekflamis lia kolero pro tio, ke li opiniis sin pli prava ol Dio;
3 kaj kontraŭ liaj tri amikoj ekflamis lia kolero pro tio, ke ili ne trovis respondon kaj akuzis Ijobon.
4 Elihu atendis, dum ili parolis kun Ijob, ĉar ili estis pli aĝaj ol li.
5 Sed kiam Elihu vidis, ke ne troviĝas respondo en la buŝo de la tri viroj, ekflamis lia kolero.
6 Kaj ekparolis Elihu, filo de Baraĥel, la Buzano, kaj diris: Mi estas juna, kaj vi estas maljunuloj; Tial mi hezitis kaj timis eldiri al vi mian opinion.
7 Mi pensis:La aĝo parolu, Kaj la jarmulto montru saĝon.
8 Sed la spirito en la homoj kaj la spiro de la Plejpotenculo Donas al ili prudenton.
9 Ne la grandaj estas la plej prudentaj, Kaj ne la maljunuloj sole scias juĝi,
10 Tial mi diras:Aŭskultu min; Mi ankaŭ eldiros mian opinion.
11 Jen mi atendis viajn vortojn, Mi atentis vian kompetentecon, Ĝis vi trovos la ĝustan parolon.
12 Sed atentante vin, mi vidis, Ke neniu el vi donas al Ijob moralinstruon, Respondante al liaj paroloj.
13 Ne diru:Ni trovis la saĝon. Dio instruu lin, ne homo.
14 Li ne direktis al mi siajn vortojn, Kaj per viaj diroj mi ne respondos al li.
15 Ili perdis la kuraĝon, ili ne plu respondis; Mankas al ili vortoj.
16 Mi atendis, ĝis ili ĉesos paroli; Sed ĉar ili haltis kaj ne plu respondis,
17 Tial ankaŭ mi de mia flanko respondos, Mi ankaŭ eldiros mian opinion.
18 Ĉar mi estas plena de vortoj; La spirito de mia interno min premas.
19 Mia interno estas kiel vino ŝtopfermita, Kiu krevigas novan felsakon.
20 Mi ekparolos, kaj tiam fariĝos al mi pli facile; Mi malfermos mian buŝon, kaj mi respondos.
21 Mi ne atentos la vizaĝon de persono, Kaj mi ne flatos al homo;
22 Ĉar mi ne povoscias flati; Aliokaze pereigu min mia Kreinto.