1 Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:
3 Minä noudan tietoni kaukaa ja osoitan Luojani oikeuden;
4 sillä totisesti, sanani eivät ole valhetta-mies, jolla on täydellinen tieto, on edessäsi.
5 Katso, Jumala on voimallinen, mutta ei halveksu ketään; väkevä on hänen ymmärryksensä voima.
6 Hän ei pidä jumalatonta elossa, vaan hankkii kurjille oikeuden.
7 Hän ei käännä silmiänsä pois hurskaista, vaan antaa heidän istua kuningasten kanssa valtaistuimella ikuisesti; he kohoavat korkealle.
8 Ja jos niinkin käy, että heidät kytketään kahleisiin, sidotaan kurjuuden köysillä,
9 niin hän sillä ilmaisee heille, mitä he ovat tehneet ja mitä rikkoneet pöyhkeilemisellään,
10 avaa heidän korvansa nuhtelulle ja käskee heitä kääntymään pois vääryydestä.
11 Jos he kuulevat ja alistuvat, niin saavat viettää päivänsä onnessa ja ikävuotensa ihanasti.
12 Mutta jos eivät kuule, niin he syöksyvät surman peitsiin ja menehtyvät ymmärtämättömyyteensä.
13 Mutta jumalattomat pitävät vihaa, he eivät apua huuda, kun hän on heidät vanginnut.
14 Heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, heidän elämänsä loppuu niinkuin haureellisten pyhäkköpoikain.
15 Kurjan hän vapahtaa hänen kurjuutensa kautta ja avaa hänen korvansa ahdistuksella.
16 Sinutkin houkutteli ahdingosta pois avara tila, jossa ei ahtautta ollut, ja lihavuudesta notkuvan ruokapöydän rauha.
17 Ja niin kohtasi sinua kukkuramäärin jumalattoman tuomio; tuomio ja oikeus on käynyt sinuun kiinni.
18 Älköön kärsimyksen polte houkutelko sinua pilkkaamaan, älköönkä lunastusmaksun suuruus viekö sinua harhaan.
19 Voiko huutosi auttaa ahdingosta tahi kaikki voimasi ponnistukset?
20 Älä halaja yötä, joka siirtää kansat sijoiltansa.
21 Varo, ettet käänny vääryyteen, sillä se on sinulle mieluisampi kuin kärsimys.
22 Katso, Jumala on korkea, valliten voimassansa; kuka on hänen kaltaisensa opettaja?
23 Kuka määrää hänen tiensä, ja kuka sanoo: 'Sinä teit väärin'?
24 Muista sinäkin ylistää hänen töitänsä, joiden kiitosta ihmiset veisaavat;
25 kaikki ihmiset ihailevat niitä, kuolevaiset katselevat niitä kaukaa.
26 Katso, Jumala on suuri, emme häntä käsitä, hänen vuottensa luku on ilman määrää.
27 Hän kokoaa vedenpisarat; ne vihmovat virtanaan sadetta,
28 jota pilvet vuodattavat, valuttavat ihmisjoukkojen päälle.
29 Kuka ymmärtää pilvien leviämiset, kuka hänen majansa jyrinän?
30 Katso, hän levittää niiden päälle leimauksensa ja peittää meren pohjat.
31 Sillä niin hän tuomitsee kansat, niin hän antaa runsaan ravinnon.
32 Hän peittää molemmat kätensä leimauksilla ja lähettää ne ahdistajan kimppuun.
1 I korero ano a Erihu, i mea,
2 Tukua ahau, kia iti nei, a ka whakaatu ahau ki a koe; he kupu ano hoki aku mo ta te Atua.
3 Ka tikina atu e ahau toku mohio i tawhiti, ka whakatikaia e ahau ta toku Kaihanga.
4 E kore rawa hoki aku kupu e teka: tenei kei a koe te tangata kua tino nui tona matauranga.
5 Nana, he pakari te Atua, e kore ano ia e whakahawea: pakari tonu te kaha o tona matauranga.
6 E kore te tangata kino e whakaorangia e ia; mana te hunga mate e whiwhi ai ki nga mea e tika ana ma ratou.
7 E kore e mutu tana titiro ki te tangata tika; engari ka whakanohoia ngatahitia ratou e ia me nga kingi ki runga ki te torona ake ake, a ka whakanekehia ake hoki ratou.
8 Ki te mea kua herea ratou ki te mekameka, mau pu i te rahiri, ara i nga mate,
9 Na ka whakakitea e ia ki a ratou ta ratou mahi, me o ratou he, i mea ai ratou i nga mea whakapehapeha.
10 Ka whakapuaretia ano e ia o ratou taringa ki te ako, a ka ki kia hoki i te kino.
11 Ki te rongo ratou, a ka mahi ki a ia, ka pau o ratou ra i runga i te pai, o ratou tau i runga i nga ahuareka.
12 Otira ki te kore ratou e rongo, ka ngaro ratou i te hoari, hemo iho ratou, kahore hoki he matauranga.
13 Ko te hunga whakaponokore o ratou ngakau, puranga rawa i a ratou te riri; kahore a ratou karanga awhina ina herea ratou e ia.
14 Ka mate ratou i te taitamarikitanga, a ka ngaro to ratou ora i roto i te hunga poke.
15 Ko tana he whakaora i te rawakore ina mate, e whakapuaretia ana e ia o ratou taringa ina tukinotia.
16 Ae ra, me koe ano, tera koe e riro i a ia i roto i te kuititanga ki te wahi whanui; a ki tonu i te ngako te mea e whakatakotoria ki runga ki tau tepu.
17 Otiia ki tonu koe i te tikanga a te tangata kino; a mau pu koe i nga tikanga, i te whakarite whakawa.
18 Na i te mea he riri tenei, kia tupato kei riro koe i te nui o au rawa; aua hoki koe e whakapeautia e te nui o te utu.
19 E ranea ranei ou rawa, e kore ai koe e taka he? nga uaua katoa ranei o tou kaha?
20 Kaua e hiahiatia te po, te wa e riro ai nga tangata i runga i to ratou whai.
21 Kia tupato, kaua e tahuri ki te kino; ki tau hoki he pai ake tenei i nga mate.
22 Nana, ko te Atua, ko tona kaha hei whakanui, ko wai te kaiwhakaako hei rite mona?
23 Ko wai te kaitohutohu i te ara mona? Ko wai hei mea, Kua he tau mahi?
24 Kia mahara kia whakanuia e koe tana mahi, e waiatatia nei e te tangata.
25 Kua tirohia nei e nga tangata katoa e matakitakina mai nei e te tangata i tawhiti.
26 Nana, he nui te Atua, e kore ano e mohiotia e tatou; e kore ano hoki te maha o ona tau e taea te rapu atu.
27 Ko ia nei hei ngongo ake i nga pata wai, ka tauia i tona kohu hei awha:
28 Ka ringihia iho nei e nga kapua, a ka maturuturu nui ki runga ki te tangata.
29 Ae ra, e mohiotia ana ranei e tetahi nga horahanga o nga kapua, te ngangau o tona tapenakara?
30 Nana, e horahia ana e ia tona marama a tawhio noa i a ia; e hipokina ana hoki e ia te takere o te moana.
31 Ko ana mea hoki ena hei whakawa mo nga iwi, nui tonu te kai e homai ana e ia.
32 E hipokina ana e ia ona ringa ki te uira, a whakahaua iho e ia te wahi e pa atu ai.
33 Hei kaiwhakaatu i a ia tona haruru, e waitohu ana hoki ki nga kararehe i te tupuhi meake puta mai.