1 Minä, Paavali, itse kehoitan teitä Kristuksen laupeuden ja lempeyden kautta, minä, joka olen muka nöyrä kasvotusten teidän kanssanne, mutta poissa ollessani rohkea teitä kohtaan,

2 ja pyydän, ettei minun, kun tulen teidän tykönne, tarvitsisi käyttää sitä rohkeutta, millä aion luottavaisesti uskaltaa käydä eräiden kimppuun, jotka ajattelevat meistä, aivan kuin vaeltaisimme lihan mukaan.

3 Vaikka me vaellammekin lihassa, emme kuitenkaan lihan mukaan sodi;

4 sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia.

5 Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle

6 ja olemme valmiit rankaisemaan kaikkea tottelemattomuutta, kunhan te ensin olette täysin kuuliaisiksi tulleet.

7 Nähkää, mitä silmäin edessä on. Jos joku on mielessään varma siitä, että hän on Kristuksen oma, ajatelkoon hän edelleen mielessään, että samoin kuin hän on Kristuksen, samoin olemme mekin.

8 Ja vaikka minä jonkun verran enemmänkin kerskaisin siitä vallastamme, jonka Herra on antanut teitä rakentaaksemme eikä kukistaaksemme, en ole häpeään joutuva.

9 Tämän minä sanon, ettei näyttäisi siltä, kuin peloittelisin teitä kirjeilläni.

10 Sillä hänen kirjeensä ovat, sanotaan, kyllä mahtavat ja pontevat, mutta ruumiillisesti läsnäollessaan hän on heikko, eikä hänen puheensa ole minkään arvoista.

11 Joka niin sanoo, ajatelkoon, että samaa, mitä me poissaolevina olemme kirjeissämme sanoissa, samaa me myös olemme läsnäolevina teoissa.

12 Sillä me emme rohkene lukeutua emmekä verrata itseämme eräisiin, jotka itseänsä suosittelevat; mutta he ovat ymmärtämättömiä, kun mittaavat itsensä omalla itsellään ja vertailevat itseään omaan itseensä.

13 Me taas emme rupea kerskaamaan yli määrän, vaan ainoastaan sen määrätyn vaikutusalan mukaan, minkä Jumala on asettanut meille määräksi, ulottuaksemme teihinkin asti.

14 Sillä me emme kurota itseämme liiaksi, ikäänkuin emme teihin ulottuisikaan, sillä olemmehan ehtineet Kristuksen evankeliumin julistamisessa teihinkin asti.

15 Emme kerskaa yli määrän, emme muiden vaivannäöistä, mutta meillä on se toivo, että teidän uskonne lisääntyessä me oman vaikutusalamme mukaan kasvamme teidän keskuudessanne niin suuriksi,

16 että saamme viedä evankeliumin myöskin tuolla puolen teitä oleviin maihin-tahtomatta kerskata siitä, mikä jo on valmista toisten vaikutusalalla.

17 Mutta joka kerskaa, hänen kerskauksenaan olkoon Herra.

18 Sillä ei se ole koetuksen kestävä, joka itse itseään suosittelee, vaan se, jota Herra suosittelee.

1 Au reste, moi Paul, je vous prie, par la douceur et la bonté de Christ, moi qui suis humble en votre présence, mais qui suis plein de hardiesse envers vous, quand je suis absent;

2 Je vous prie, quand je serai présent, que je ne sois pas obligé de me servir avec confiance de cette hardiesse, avec laquelle j'ai dessein d'agir contre quelques-uns qui nous regardent comme marchant selon la chair.

3 Car quoique nous marchions dans la chair, nous ne combattons point selon la chair.

4 En effet, nos armes de guerre ne sont pas charnelles, mais elles sont puissantes en Dieu, pour renverser les forteresses,

5 Pour détruire les raisonnements et toute hauteur qui s'élève contre la connaissance de Dieu, et pour amener toute pensée captive à l'obéissance de Christ;

6 Et nous sommes prêts à punir toute désobéissance, lorsque votre obéissance sera complète.

7 Regardez-vous aux apparences? Si quelqu'un est persuadé en lui-même qu'il appartient à Christ, qu'il se dise aussi en lui-même, que comme il appartient à Christ, nous lui appartenons aussi.

8 Et quand même je me glorifierais encore davantage de la puissance que le Seigneur nous a donnée pour l'édification, et non pour votre destruction, je n'en recevrais point de honte;

9 Afin qu'on ne croie pas que je veuille vous intimider par mes lettres.

10 Car ses lettres, dit-on, sont sévères et fortes; mais quand il est présent, sa personne est faible, et sa parole méprisable.

11 Que celui qui parle ainsi, considère que tels que nous sommes en paroles dans nos lettres, étant absents, tels aussi nous sommes en œuvres, étant présents.

12 Car nous n'osons pas nous égaler ou nous comparer à quelques-uns, qui se recommandent eux-mêmes; mais en se mesurant eux-mêmes par eux-mêmes, et en se comparant eux-mêmes avec eux-mêmes, ils se montrent sans intelligence.

13 Mais pour nous, nous ne nous glorifierons point outre mesure; mais dans la mesure du partage que Dieu nous a assigné, pour parvenir jusqu'à vous.

14 Car nous ne nous étendons pas trop loin, comme si nous n'étions pas parvenus jusqu'à vous, puisque nous y sommes parvenus avec l'Évangile de Christ.

15 Nous ne nous glorifions pas outre mesure, c'est-à-dire dans les travaux des autres; mais nous espérons que votre foi étant augmentée, nous nous étendrons beaucoup plus loin, dans le partage qui nous est assigné;

16 Pour prêcher l'Évangile dans les pays qui sont au-delà du vôtre; sans nous glorifier de ce qui a déjà été fait dans le partage des autres.

17 Toutefois que celui qui se glorifie, se glorifie dans le Seigneur.

18 Car ce n'est pas celui qui se recommande lui-même, qui est approuvé, mais celui que le Seigneur recommande.