1 Mutta me saatamme teidän tietoonne, veljet, mitä Jumalan armo on vaikuttanut Makedonian seurakunnissa:

2 että, vaikka he olivatkin monessa ahdistuksen koetuksessa, niin oli heidän ilonsa heidän suuressa köyhyydessäänkin niin ylenpalttinen, että he alttiisti antoivat runsaita lahjoja.

3 Sillä voimiensa mukaan, sen minä todistan, jopa yli voimiensakin he antoivat omasta halustansa,

4 paljolla pyytämisellä anoen meiltä sitä suosiota, että pääsisivät osallisiksi pyhien avustamiseen;

5 eivätkä he vain tehneet, niinkuin me olimme toivoneet, vaan antoivat itsensäkin, ennen kaikkea Herralle ja sitten meille, Jumalan tahdosta,

6 niin että me kehoitimme Tiitusta, niinkuin hän jo oli alkanut, saattamaan teidän keskuudessanne päätökseen tämänkin rakkaudentyön.

7 Mutta niinkuin teillä on ylenpalttisesti kaikkea: uskoa, sanaa, tietoa, kaikkinaista intoa ja meistä teihin tullutta rakkautta, niin olkaa ylenpalttiset tässäkin rakkaudentyössä.

8 En sano tätä käskien, vaan viittaamalla muiden intoon minä tahdon koetella teidänkin rakkautenne vilpittömyyttä.

9 Sillä te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että hän, vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte.

10 Minä annan vain neuvon tässä asiassa; sillä se on hyödyksi teille, jotka jo viime vuonna olitte ensimmäiset, ette ainoastaan tekemässä, vaan myös tahtomassa.

11 Täyttäkää nyt siis tekonne, niin että, yhtä alttiisti kuin olitte sen päättäneet, sen myös täyttäisitte, varojenne mukaan.

12 Sillä jos on alttiutta, niin se on otollinen sen mukaan, kuin on varoja, eikä sen mukaan, kuin niitä ei ole.

13 Sillä ei ole tarkoitus, että muilla olisi huojennus, teillä rasitus, vaan tasauksen vuoksi tulkoon tätä nykyä teidän yltäkylläisyytenne heidän puutteensa hyväksi,

14 että heidänkin yltäkylläisyytensä tulisi teidän puutteenne hyväksi, niin että syntyisi tasaus,

16 Mutta kiitos Jumalalle, joka antaa Tiituksen sydämeen saman innon teidän hyväksenne!

17 Sillä hän otti varteen minun kehoitukseni, innostuipa niinkin, että lähtee omasta halustaan teidän tykönne.

18 Ja me lähetämme hänen kanssaan veljen, jota evankeliumin julistamisesta kiitetään kaikissa seurakunnissa

19 ja jonka seurakunnat vielä sen lisäksi myös ovat valinneet matkatoveriksemme viemään tätä rakkauden lahjaa, joka on meidän toimitettavanamme itse Herran kunniaksi ja oman alttiutemme osoitukseksi.

20 Näin me teemme, ettei kukaan pääsisi moittimaan meitä mistään, mikä koskee tätä runsasta avustusta, joka on meidän toimitettavanamme.

21 Sillä me ahkeroitsemme sitä, mikä on hyvää ei ainoastaan Herran, vaan myös ihmisten edessä.

22 Ja näiden kanssa me lähetämme vielä erään veljemme, jonka intoa usein ja monessa asiassa olemme koetelleet ja joka nyt on entistä paljon innokkaampi, koska hänellä on niin suuri luottamus teihin.

23 Jos siis on puhe Tiituksesta, niin hän on minun toverini ja työkumppanini teidän hyväksenne; meidän veljemme taas ovat seurakuntien lähettiläitä, ovat Kristuksen kunnia.

24 Kun te siis osoitatte heille rakkauttanne ja näytätte todeksi sen, mistä me olemme teitä kehuneet, niin teette sen seurakuntien edessä.

1 Or, nous vous faisons connaître, frères, la grâce que Dieu a faite aux Églises de Macédoine;

2 C'est qu'ayant été éprouvés par plusieurs afflictions, ils ont été remplis de joie, et dans leur profonde pauvreté, ils ont répandu avec abondance les richesses de leur libéralité.

3 Car, je l'atteste, ils ont donné de leur propre mouvement, selon leur pouvoir, et même au-delà de leur pouvoir;

4 Nous priant très instamment de recevoir cette aumône et leur contribution pour l'assistance des saints.

5 Et ils n'ont pas seulement fait comme nous l'avions espéré, mais ils se sont donnés premièrement eux-mêmes au Seigneur, puis à nous, par la volonté de Dieu;

6 De sorte que nous avons prié Tite, comme il avait commencé cette œuvre de charité, de l'achever aussi auprès de vous.

7 C'est pourquoi, comme vous abondez en toutes choses, en foi, en parole, en connaissance, en zèle de toute sorte, et en amour pour nous, abondez aussi dans cette œuvre de charité.

8 Je ne le dis point par commandement, mais pour éprouver, par l'empressement des autres, la sincérité de votre amour.

9 Car vous connaissez la charité de notre Seigneur Jésus-Christ, qui, étant riche, s'est fait pauvre pour vous, afin que par sa pauvreté vous fussiez rendus riches.

10 Et en cela je vous donne un conseil, car cela vous convient, à vous qui non seulement avez commencé de le faire, mais qui en aviez eu le dessein dès l'année passée.

11 Achevez donc maintenant de le faire, afin que comme il y a eu la promptitude de la volonté, il y ait aussi l'accomplissement selon vos moyens.

12 Car, si la promptitude de la volonté existe, on est agréable à Dieu, selon ce qu'on a, et non selon ce qu'on n'a pas.

13 En effet, pour que les autres soient soulagés, il ne faut pas que vous soyez surchargés; au contraire, qu'il y ait égalité,

14 Que votre abondance supplée maintenant à leur indigence; afin que leur abondance supplée aussi à votre indigence, en sorte qu'il y ait égalité,

15 Selon qu'il est écrit: Celui qui recueillait beaucoup, n'en avait pas plus, et celui qui recueillait peu, n'en avait pas moins.

16 Or, grâces soient rendues à Dieu qui a mis le même zèle pour vous dans le cœur de Tite;

17 Car il s'est rendu à mon exhortation, et il est parti, avec un plus grand empressement et de son bon gré, pour vous voir.

18 Nous avons aussi envoyé avec lui le frère dont la louange est répandue dans toutes les Églises en ce qui concerne l'Évangile;

19 Et non seulement cela; mais il a été choisi aussi, par les Églises, pour nous accompagner dans le voyage, et pour porter les aumônes, que nous administrons à la gloire du Seigneur même, et selon l'ardeur de votre zèle.

20 Nous avons pris cette précaution, afin que personne ne pût nous blâmer dans l'administration de ces aumônes abondantes;

21 Ayant soin de faire ce qui est bien, non seulement devant le Seigneur, mais aussi devant les hommes.

22 Nous avons aussi envoyé avec eux notre frère, dont nous avons souvent éprouvé le zèle en plusieurs rencontres, et qui en aura plus encore en celle-ci, à cause de la grande confiance qu'il a en vous.

23 Ainsi, pour ce qui est de Tite, il est mon compagnon, et il travaille avec moi pour vous; et pour ce qui est de nos frères, ils sont les envoyés des Églises, et la gloire de Christ.

24 Donnez-leur donc, en présence des Églises, des preuves de votre charité, et du sujet que nous avons de nous glorifier de vous.