1 Jospa kärsisitte minulta hiukan mielettömyyttäkin! Ja kyllähän te minua kärsittekin.

2 Sillä minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella; minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen.

3 Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan.

4 Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta kuin sitä, jota me olemme saarnanneet, tai jos te saatte toisen hengen, kuin minkä olette saaneet, tai toisen evankeliumin, kuin minkä olette vastaanottaneet, niin sen te hyvin kärsitte.

5 Mutta minä en katso itseäni missään suhteessa noita isoisia apostoleja huonommaksi.

6 Jos olenkin oppimaton puheessa, en kuitenkaan tiedossa; olemmehan tuoneet sen teille kaikin tavoin ilmi kaikissa asioissa.

7 Vai olenko tehnyt syntiä siinä, että-alentaessani itseni, jotta te ylenisitte-olen ilmaiseksi julistanut teille Jumalan evankeliumia?

8 Muita seurakuntia minä riistin, ottaessani heiltä palkkaa palvellakseni teitä. Kun olin teidän luonanne ja kärsin puutetta, en rasittanut ketään.

9 Sillä mitä minulta puuttui, sen täyttivät veljet, jotka tulivat Makedoniasta; ja kaikessa minä varoin olemasta teille rasitukseksi, ja olen vastakin varova.

10 Niin totta kuin Kristuksen totuus on minussa, ei tätä kerskausta minulta riistetä Akaian maanäärissä.

11 Minkätähden? Senkötähden, etten muka rakasta teitä? Jumala tietää sen.

12 Mutta mitä minä teen, sen olen vastakin tekevä, riistääkseni aiheen niiltä, jotka aihetta etsivät, että heidät siinä, missä kerskaavat, havaittaisiin samankaltaisiksi kuin mekin.

13 Sillä semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi.

14 Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi.

15 Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen.

16 Vielä minä sanon: älköön kukaan luulko minua mielettömäksi; mutta vaikka olisinkin, ottakaa minut mieletönnäkin vastaan, että minäkin saisin hiukan kerskata.

17 Mitä nyt puhun, kun näin suurella luottamuksella kerskaan, sitä en puhu Herran mielen mukaan, vaan niinkuin mieletön.

18 Koska niin monet kerskaavat lihan mukaan, niin kerskaan minäkin.

19 Tehän hyvin suvaitsette mielettömiä, kun itse olette niin mieleviä.

20 Tehän suvaitsette, että joku teidät orjuuttaa, että joku teidät syö puhtaaksi, että joku teidät saa saaliiksensa, että joku itsensä korottaa, että joku lyö teitä kasvoihin.

21 Häpeäkseni sanon: tähän me kyllä olemme olleet liian heikkoja. Mutta minkä joku toinen uskaltaa-puhun kuin mieletön-sen uskallan minäkin.

22 He ovat hebrealaisia; minä myös. He ovat israelilaisia; minä myös. He ovat Aabrahamin siementä; minä myös.

23 He ovat Kristuksen palvelijoita-puhun kuin mieltä vailla-minä vielä enemmän. Olen nähnyt vaivaa enemmän, olen ollut useammin vankeudessa, minua on ruoskittu ylen paljon, olen monta kertaa ollut kuoleman vaarassa.

24 Juutalaisilta olen viidesti saanut neljäkymmentä lyöntiä, yhtä vaille;

25 kolmesti olen saanut raippoja, kerran minua kivitettiin, kolmesti olen joutunut haaksirikkoon, vuorokauden olen meressä ajelehtinut;

26 olen usein ollut matkoilla, vaaroissa virtojen vesillä, vaaroissa rosvojen keskellä, vaaroissa heimoni puolelta, vaaroissa pakanain puolelta, vaaroissa kaupungeissa, vaaroissa erämaassa, vaaroissa merellä, vaaroissa valheveljien keskellä;

27 ollut työssä ja vaivassa; paljon valvonut, kärsinyt nälkää ja janoa, paljon paastonnut, kärsinyt vilua ja alastomuutta.

28 Ja kaiken muun lisäksi jokapäiväistä tunkeilua luonani, huolta kaikista seurakunnista.

29 Kuka on heikko, etten minäkin olisi heikko? Kuka lankeaa, ettei se minua polttaisi?

30 Jos minun kerskata täytyy, niin kerskaan heikkoudestani.

31 Herran Jeesuksen Jumala ja Isä, joka on ylistetty iankaikkisesti, tietää, etten valhettele.

32 Damaskossa kuningas Aretaan käskynhaltija vartioi damaskolaisten kaupunkia ottaaksensa minut kiinni,

33 ja muurin ikkuna-aukosta minut laskettiin korissa maahan, ja niin minä pääsin hänen käsistänsä.

1 Puissiez-vous supporter un peu mon imprudence! mais aussi, je vous prie, supportez-moi.

2 Car je suis jaloux de vous d'une jalousie de Dieu, parce que je vous ai unis à un seul Époux, pour vous présenter à Christ, comme une vierge chaste.

3 Mais je crains que, comme le serpent séduisit Eve par sa ruse, vos pensées ne se corrompent aussi en se détournant de la simplicité qui est en Christ.

4 Car, s'il venait quelqu'un qui vous prêchât un autre Jésus que celui que nous vous avons prêché, ou un autre Esprit que celui que vous avez reçu, ou un autre évangile que celui que vous avez embrassé, vous le supporteriez fort bien.

5 Mais j'estime que je n'ai été en rien inférieur aux plus excellents apôtres.

6 Si, même quant au langage, je suis comme un homme du commun, je ne le suis pas quant à la connaissance; mais nous nous sommes fait connaître parmi vous à tous égards et en toutes choses.

7 Ai-je donc commis un péché en m'abaissant moi-même, afin que vous fussiez élevés, en vous annonçant gratuitement l'Évangile de Dieu?

8 J'ai dépouillé les autres Églises, en recevant d'elles de quoi m'entretenir, pour vous servir,

9 Et, lorsque je me suis trouvé dans le besoin parmi vous, je n'ai été à charge à personne; car les frères qui étaient venus de Macédoine, ont suppléé à ce qui me manquait. Et en toutes choses je me suis gardé, et je me garderai de vous être à charge.

10 J'en atteste la vérité de Christ, qui est en moi, ce sujet de gloire ne me sera point ôté dans les contrées de l'Achaïe.

11 Pourquoi? est-ce parce que je ne vous aime pas? Dieu le sait.

12 Mais je le fais, (et je le ferai encore,) pour ôter tout prétexte à ceux qui cherchent des prétextes, en sorte qu'ils soient trouvés tels que nous dans les choses dont ils se glorifient.

13 Car de tels hommes sont de faux apôtres, des ouvriers trompeurs qui se déguisent en apôtres de Christ.

14 Et cela n'est pas étonnant, car Satan lui-même se déguise en ange de lumière.

15 Il n'est donc pas surprenant que ses ministres se déguisent aussi en ministres de justice; mais leur fin sera selon leurs œuvres.

16 Je le dis de nouveau: Que personne ne me regarde comme un imprudent; sinon, supportez-moi comme un imprudent, afin que moi aussi je me glorifie un peu.

17 Ce que je dis dans cette confiance, avec laquelle je me glorifie, je ne le dis pas selon le Seigneur, mais comme par imprudence.

18 Puisque plusieurs se glorifient selon la chair, je me glorifierai aussi.

19 Car, vous qui êtes sages, vous souffrez volontiers les imprudents.

20 En effet, si quelqu'un vous assujettit, si quelqu'un vous dévore, si quelqu'un s'empare de vous, si quelqu'un s'élève, si quelqu'un vous frappe au visage, vous le souffrez.

21 J'ai honte de le dire, nous avons été faibles; cependant tout ce que quelqu'un ose, (je parle en imprudent,) moi je l'ose aussi.

22 Sont-ils Hébreux? je le suis aussi. Sont-ils Israélites? je le suis aussi. Sont-ils la postérité d'Abraham? je le suis aussi.

23 Sont-ils ministres de Christ? (je parle en imprudent, ) je le suis plus encore; plus je le suis par les travaux, infiniment plus par les blessures, plus par les prisons; souvent en danger de mort;

24 Cinq fois j'ai reçu des Juifs quarante coups moins un;

25 Trois fois j'ai été battu de verges; une fois j'ai été lapidé; trois fois j'ai fait naufrage; j'ai passé un jour et une nuit dans la mer profonde;

26 J'ai été souvent en voyage; en danger sur les fleuves, en danger de la part des voleurs, en danger parmi ceux de ma nation, en danger parmi les Gentils, en danger dans les villes, en danger dans les déserts, en danger sur la mer, en danger parmi les faux frères;

27 Dans les peines, dans les travaux, dans de fréquentes veilles, dans la faim, dans la soif, souvent dans les jeûnes, dans le froid et dans la nudité.

28 Et chaque jour, sans parler des autres choses, je suis assiégé par les soucis de toutes les Églises.

29 Qui est-ce qui souffre, que je ne souffre aussi? Qui est-ce qui est scandalisé, que je n'en sois aussi brûlé?

30 S'il faut se glorifier, je me glorifierai de mes infirmités.

31 Dieu, qui est le Père de notre Seigneur Jésus-Christ, et qui est béni éternellement, sait que je ne mens point.

32 A Damas, le gouverneur pour le roi Arétas avait fait garder la ville des Damascéniens, dans l'intention de se saisir de moi;

33 Mais on me descendit de la muraille par une fenêtre, dans une corbeille, et j'échappai de ses mains.