1 Maan kansa otti Joosian pojan Jooahaan ja teki hänet kuninkaaksi Jerusalemiin hänen isänsä jälkeen.

2 Jooahas oli kahdenkymmenen kolmen vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kolme kuukautta.

3 Mutta Egyptin kuningas pani hänet viralta Jerusalemissa ja otti maasta pakkoverona sata talenttia hopeata ja yhden talentin kultaa.

4 Ja Egyptin kuningas teki hänen veljensä Eljakimin Juudan ja Jerusalemin kuninkaaksi ja muutti hänen nimensä Joojakimiksi. Mutta hänen veljensä Jooahaan Neko otti ja vei Egyptiin.

5 Joojakim oli kahdenkymmenen viiden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa yksitoista vuotta. Hän teki sitä, mikä oli pahaa Herran, hänen Jumalansa, silmissä.

6 Ja Nebukadnessar, Baabelin kuningas, lähti häntä vastaan ja kytki hänet vaskikahleisiin viedäkseen hänet Baabeliin.

7 Nebukadnessar vei Herran temppelin kaluja Baabeliin ja pani ne temppeliinsä Baabelissa.

8 Mitä muuta on kerrottavaa Joojakimista ja niistä kauhistuksista, joita hän teki, ja mitä hänessä havaittiin, katso, se on kirjoitettuna Israelin ja Juudan kuningasten kirjassa. Ja hänen poikansa Joojakin tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.

9 Joojakin oli kahdeksantoista vuoden vanha tullessansa kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kolme kuukautta ja kymmenen päivää. Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä.

10 Vuoden vaihteessa kuningas Nebukadnessar lähetti noutamaan hänet Baabeliin, hänet ynnä Herran temppelin kallisarvoiset kalut. Ja hän teki hänen veljensä Sidkian Juudan ja Jerusalemin kuninkaaksi.

11 Sidkia oli kahdenkymmenen yhden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa yksitoista vuotta.

12 Hän teki sitä, mikä oli pahaa Herran, hänen Jumalansa, silmissä: hän ei nöyrtynyt profeetta Jeremian edessä, jonka sana tuli Herran suusta.

13 Myöskin hän kapinoi kuningas Nebukadnessaria vastaan, joka kuitenkin oli vannottanut hänet Jumalan kautta. Hän oli niskuri ja paadutti sydämensä, niin ettei hän kääntynyt Herran, Israelin Jumalan, puoleen.

14 Myös kaikki pappien päämiehet ja kansa harjoittivat paljon uskottomuutta jäljittelemällä pakanain kaikkia kauhistuksia, ja he saastuttivat Herran temppelin, jonka hän oli pyhittänyt Jerusalemissa.

15 Ja Herra, heidän isiensä Jumala, lähetti, varhaisesta alkaen, vähän väliä heille varoituksia sanansaattajainsa kautta, sillä hän sääli kansaansa ja asumustansa.

16 Mutta he pilkkasivat Jumalan sanansaattajia ja halveksivat hänen sanaansa ja häpäisivät hänen profeettojansa, kunnes Herran viha hänen kansaansa kohtaan oli kasvanut niin, ettei apua enää ollut.

17 Niin hän toi heidän kimppuunsa kaldealaisten kuninkaan ja surmautti miekalla heidän nuoret miehensä heidän pyhäkössänsä eikä säästänyt nuorukaista eikä neitosta, ei vanhusta eikä harmaapäätä; kaikki hän antoi tämän käsiin.

18 Ja kaikki Jumalan temppelin kalut, sekä suuret että pienet, ja Herran temppelin aarteet sekä kuninkaan ja hänen päämiestensä aarteet, kaikki hän vei Baabeliin.

19 Jumalan temppeli poltettiin, Jerusalemin muurit revittiin, kaikki sen palatsit poltettiin tulella, ja kaikki sen kallisarvoiset esineet hävitettiin.

20 Ja jotka olivat säilyneet miekalta, ne vietiin pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin. Ja he olivat hänen ja hänen poikiensa palvelijoina, kunnes Persian valtakunta sai vallan.

21 Ja niin toteutui Herran sana, jonka hän oli puhunut Jeremian suun kautta, kunnes maa oli saanut hyvityksen sapateistaan-niin kauan kuin se oli autiona, se lepäsi-kunnes seitsemänkymmentä vuotta oli kulunut.

22 Mutta Kooreksen, Persian kuninkaan, ensimmäisenä hallitusvuotena herätti Herra, että täyttyisi Herran sana, jonka hän oli puhunut Jeremian suun kautta, Kooreksen, Persian kuninkaan, hengen, niin että tämä koko valtakunnassansa kuulutti ja myös käskykirjassa julistutti näin:

23 Näin sanoo Koores, Persian kuningas: Kaikki maan valtakunnat on Herra, taivaan Jumala, antanut minulle, ja hän on käskenyt minun rakentaa itsellensä temppelin Jerusalemiin, joka on Juudassa. Kuka vain teidän joukossanne on hänen kansaansa, sen kanssa olkoon Herra, hänen Jumalansa, ja hän menköön sinne.

1 Então o povo da terra tomou a Joacaz, filho de Josias, e o constituíram rei de Jerusalém em lugar de seu pai.

2 Tinha Joacaz vinte e três anos quando começou a reinar, e reinou três meses em Jerusalém.

3 O rei do Egito o depôs em Jerusalém, e condenou a terra a pagar cem talentos de prata e um talento de ouro.

4 O rei do Egito constituiu a Eliaquim, irmão de Joacaz, rei sobre Judá e sobre Jerusalém, e mudou-lhe o nome em Jeoaquim. Neco temeu a Joacaz, irmão dele, e levou-o para o Egito.

5 Jeoaquim tinha vinte e cinco anos quando começou a reinar, e reinou onze anos em Jerusalém. Fez o mal à vista de Jeová, seu Deus.

6 Contra ele subiu Nabucodonozor, rei da Babilônia, e o amarrou com cadeias, a fim de o levar para Babilônia.

7 Nabucodonozor também levou vasos da casa de Jeová para Babilônia, e pô-los no seu templo em Babilônia.

8 Ora o resto dos atos de Jeoaquim, e as abominações que ele cometeu, e o que se achou nele, estão escritos no livro dos reis de Israel e de Judá. Em lugar dele reinou seu filho Joaquim.

9 Tinha Joaquim oito anos quando começou a reinar, e reinou três meses e dez dias em Jerusalém. Fez o mal à vista de Jeová.

10 Decorrido o ano, enviou o rei Nabucodonozor e mandou trazê-lo a Babilônia, juntamente com os vasos da casa de Jeová, e constituiu a Zedequias, irmão de Joaquim, rei sobre Judá e sobre Jerusalém.

11 Zedequias tinha vinte e um anos quando começou a reinar, e reinou onze anos em Jerusalém.

12 Fez o mal à vista de Jeová, seu Deus; não se humilhou diante do profeta Jeremias, que lhe falava da parte de Jeová.

13 Rebelou-se também contra o rei Nabucodonozor, que o tinha ajuramentado por Deus. Fez rija a sua cerviz e endureceu o seu coração, para não voltar para Jeová, seu Deus.

14 Além disso todos os principais dos sacerdotes, e o povo, transgrediram muitíssimo segundo todas as abominações das nações; e profanaram a casa que Jeová tinha santificado em Jerusalém.

15 Jeová, Deus de seus pais, falou-lhes por meio dos seus mensageiros, levantando-se cedo para lhes falar; porque teve compaixão do seu povo e da sua morada.

16 Eles, porém, zombavam dos mensageiros de Deus, e desprezavam as suas palavras, e mofavam dos seus profetas, até que o furor de Jeová se levantou contra o seu povo, e não houve remédio algum.

17 Por isso fez vir sobre eles o rei dos caldeus, que matou os seus mancebos à espada, na casa do seu santuário, e não teve compaixão nem do moço nem da donzela, nem do velho nem do decrépito; entregou-lhos todos nas mãos.

18 Todos os vasos da casa de Deus, assim grandes como pequenos, e os tesouros da casa de Jeová e os tesouros do rei e dos seus príncipes: tudo ele levou para Babilônia.

19 Queimaram a casa de Deus, derribaram o muro de Jerusalém, puseram fogo a todos os seus palácios, e destruíram todos os seus vasos custosos.

20 Os que escaparam da espada, a esses levou ele para Babilônia; e tornaram-se seus servos e de seus filhos até o império do reino da Pérsia,

21 para se cumprir a palavra de Jeová por boca de Jeremias, até ter a terra gozado dos seus sábados. Pois enquanto ela jazia desolada, guardava os sábados para se completarem setenta anos.

22 Ora no primeiro ano de Ciro, rei da Pérsia, para que se cumprisse a palavra de Jeová por boca de Jeremias, moveu Jeová o espírito de Ciro, rei da Pérsia, para fazer por todo o reino de viva voz e por escrito este pregão:

23 Assim diz Ciro, rei da Pérsia: Jeová, Deus do céu, deu-me todos os reinos da terra, e encarregou-me de lhe edificar uma casa em Jerusalém de Judá. Quem entre vós é do seu povo, seja com ele Jeová, seu Deus, e suba.