1 Mutta koko Juudan kansa otti Ussian, joka oli kuudentoista vuoden vanha, ja teki hänet kuninkaaksi hänen isänsä Amasjan sijaan.

2 Hän linnoitti Eelatin ja palautti sen Juudalle, sittenkuin kuningas oli mennyt lepoon isiensä tykö.

3 Ussia oli kuudentoista vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa viisikymmentä kaksi vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Jekolja, Jerusalemista.

4 Ja hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan niinkuin hänen isänsä Amasja oli tehnyt.

5 Ja hän etsi Jumalaa, niin kauan kuin Sakarja eli, joka ymmärsi Jumalan näkyjä. Ja niin kauan kuin hän etsi Herraa, antoi Jumala hänen menestyä.

6 Hän lähti sotimaan filistealaisia vastaan ja revitti Gatin, Jabnen ja Asdodin muurit; ja hän rakennutti kaupunkeja Asdodin alueelle ja muualle filistealaisten maahan.

7 Ja Jumala auttoi häntä filistealaisia vastaan ja niitä arabialaisia vastaan, jotka asuivat Guur-Baalissa, sekä meunilaisia vastaan.

8 Ja ammonilaiset maksoivat veroa Ussialle, ja hänen maineensa levisi aina Egyptiin saakka, sillä hän tuli ylen mahtavaksi.

9 Ussia rakennutti Jerusalemiin tornit Kulmaportin ja Laaksoportin päälle ja Kulmauksen päälle ja varusti ne.

10 Hän rakennutti torneja myös erämaahan ja hakkautti paljon vesisäiliöitä, sillä hänellä oli paljon karjaa sekä Alankomaassa että ylätasangolla. Peltomiehiä ja viinitarhureita hänellä oli vuoristossa ja puutarhamailla, sillä hän harrasti maanviljelystä.

11 Ja Ussialla oli sotajoukko, joka teki sotapalvelusta ja lähti sotaan osastoittain, sen lukumäärän mukaan, mikä heitä oli katselmuksessa, jonka kirjuri Jegiel ja päällysmies Maaseja olivat toimittaneet Hananjan, kuninkaallisen päällikön, johdolla.

12 Perhekunta-päämiesten, sotaurhojen, koko lukumäärä oli kaksituhatta kuusisataa.

13 Heidän johdossaan oli kolmensadan seitsemän tuhannen viidensadan miehen suuruinen sotajoukko, joka teki väellä ja voimalla sotapalvelusta auttaakseen kuningasta vihollista vastaan.

14 Ja Ussia varusti heidät, koko sotajoukon, kilvillä, keihäillä, kypäreillä, rintahaarniskoilla, jousilla ja linkokivillä.

15 Ja hän teetti Jerusalemiin taidokkaasti sommiteltuja sotakoneita, jotka asetettiin torneihin ja muurien kulmiin ja joilla ammuttiin nuolia ja suuria kiviä. Niin hänen maineensa levisi kauas, sillä hän sai ihmeteltävästi apua, kunnes hän tuli mahtavaksi.

16 Mutta kun hän oli tullut mahtavaksi, ylpistyi hänen sydämensä, niin että hän teki kelvottoman teon, hän tuli uskottomaksi Herraa, Jumalaansa, kohtaan ja meni Herran temppeliin, suitsutusalttarille, suitsuttamaan.

17 Niin pappi Asarja meni hänen jälkeensä sinne, mukanaan kahdeksankymmentä Herran pappia, rohkeita miehiä.

19 Niin Ussia vihastui, ja hän piti juuri suitsutusastiaa kädessään suitsuttaaksensa. Mutta kun hän vihastui pappeihin, puhkesi hänen otsaansa pitali pappien läsnäollessa Herran temppelissä, suitsutusalttarin ääressä.

20 Ja kun ylimmäinen pappi Asarja ja kaikki muut papit kääntyivät hänen puoleensa, niin katso, hänellä oli pitali otsassa. Silloin he äkisti karkoittivat hänet sieltä, ja itsekin hän kiiruusti lähti pois, kun Herra oli häntä lyönyt.

21 Niin kuningas Ussia tuli pitalitautiseksi kuolinpäiväänsä saakka ja asui pitalitautisena eri talossa, sillä hän oli eristetty Herran temppelistä. Hänen poikansa Jootam hallitsi kuninkaan linnaa ja tuomitsi maan kansaa.

22 Mitä muuta on kerrottavaa Ussiasta, hänen aikaisemmista ja myöhemmistä vaiheistaan, sen on profeetta Jesaja, Aamoksen poika, pannut kirjaan.

1 Todo o povo de Judá tomou a Uzias, que era de dezesseis anos de idade, e o constituiu rei em lugar de seu pai Amazias.

2 Este edificou a Elote, e a restituiu a Judá, depois que o rei adormeceu com seus pais.

3 Tinha Uzias dezesseis anos quando começou a reinar, e reinou cinqüenta e dois anos em Jerusalém. Sua mãe chamava-se Jecolia de Jerusalém.

4 Ele fez o que era reto aos olhos de Jeová, conforme tudo o que tinha feito seu pai Amazias.

5 Propôs-se buscar a Deus nos dias de Zacarias, que era entendido nas visões de Deus. Enquanto buscava a Jeová, fê-lo Deus prosperar.

6 Saiu e fez guerra contra os filisteus, e deitou abaixo o muro de Gate, o muro de Jabné e o muro de Asdode; e edificou cidades no país de Asdode e entre os filisteus.

7 Deus ajudou-o contra os filisteus, contra os árabes que habitavam em Gur-Baal e contra os meuins.

8 Os amonitas pagaram tributo a Uzias. A sua fama espalhou-se até a entrada do Egito, pois se tornou em extremo forte.

9 Também Uzias edificou torres em Jerusalém, à porta do ângulo, à porta do vale, e ao ângulo do muro, e fortificou-as.

10 Edificou torres no deserto, e cavou muitas cisternas, porquanto tinha muito gado; também na Sefelá e no planalto; e tinha lavradores e vinhateiros nos montes e nos campos férteis, porque era homem afeiçoado à agricultura.

11 Uzias também tinha um exército de guerreiros, que saíam a pelejar em tropas, segundo o número da sua resenha feita pelo escrivão Jeiel e pelo oficial Maaséias, sob o mando de Hananias, um dos capitães do rei.

12 O número total dos cabeças das famílias, homens ilustres em valor, montava a dois mil e seiscentos.

13 Havia sob as suas ordens um exército disciplinado de trezentos e sete mil e quinhentos soldados, que com grande valor faziam a guerra, para ajudarem o rei contra os inimigos.

14 Uzias proveu-os, isto é, a todo o exército, de escudos, e de lanças, e de capacetes, e de couraças, e de arcos, e de fundas para atirar pedras.

15 Fabricou em Jerusalém máquinas, inventadas por homens peritos, para que estivessem nas torres e nos cantos das muralhas, a fim de se arrojarem com elas flechas e grossas pedras. A sua fama voou até muito longe; pois foi maravilhosamente ajudado, até que se tornou forte.

16 Mas sendo ele já forte, elevou-se o seu coração de modo que se corrompeu, e cometeu transgressões contra Jeová, seu Deus; porque entrou no templo de Jeová, para queimar incenso sobre o altar de incenso.

17 Entrou após ele o sacerdote Azarias com oitenta sacerdotes de Jeová, que eram homens valentes.

18 Opuseram-se ao rei Uzias, e disseram-lhe: A ti, Uzias, não te pertence o queimar incenso a Jeová, mas aos sacerdotes, filhos de Aarão, que foram consagrados para queimarem incenso. Sai do santuário, pois cometeste uma transgressão; nem será isso para honra tua da parte de Jeová Deus.

19 Então Uzias se indignou; e tinha na mão um incensário para queimar incenso. Estando ele indignado contra os sacerdotes, nasceu-lhe a lepra na testa, perante os sacerdotes, na casa de Jeová, junto do altar de incenso.

20 O sumo sacerdote Azarias e todos os sacerdotes olharam para ele, e eis que estava leproso na testa, e apressuradamente o lançaram fora. Ele mesmo deu pressa em sair, porque Jeová o tinha ferido.

21 O rei Uzias ficou leproso até o dia da morte, e, sendo leproso, morou numa casa separada, pois foi excluído da casa de Jeová. Jotão, seu filho, governava a casa do rei, julgando ao povo da terra.

22 Ora, o resto dos atos de Uzias, tanto os primeiros como os últimos, foram escritos pelo profeta Isaías, filho de Amós.

23 Assim adormeceu Uzias com seus pais, e sepultaram-no com eles, no campo de sepultura, pertencente aos reis, pois disseram: Ele é leproso. Em seu lugar reinou seu filho Jotão.