1 Parempi on köyhä, joka nuhteettomasti vaeltaa, kuin huuliltansa nurja, joka on vielä tyhmäkin.
2 Ilman taitoa ei ole intokaan hyväksi, ja kiirehtivän jalka astuu harhaan.
3 Ihmisen oma hulluus turmelee hänen tiensä, mutta Herralle hän sydämessään vihoittelee.
4 Tavara tuo ystäviä paljon, mutta vaivainen joutuu ystävästänsä eroon.
5 Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se ei pelastu.
6 Monet etsivät ylhäisen suosiota, ja kaikki ovat anteliaan ystäviä.
7 Köyhä on kaikkien veljiensä vihattu, vielä vierotumpi ystävilleen. Tyhjiä sanoja hän saa tavoitella.
8 Joka mieltä hankkii, se sieluansa rakastaa; joka ymmärryksen säilyttää, se onnen löytää.
9 Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se hukkuu.
10 Ei sovi tyhmälle hyvät päivät, saati sitten palvelijalle hallita ruhtinaita.
11 Ymmärrys tekee ihmisen pitkämieliseksi, ja hänen kunniansa on antaa rikos anteeksi.
12 Kuninkaan viha on kuin nuoren leijonan kiljunta, mutta hänen suosionsa on kuin kaste ruoholle.
13 Tyhmä poika on isänsä turmio, ja vaimon tora on kuin räystäästä tippuva vesi.
14 Talo ja tavara peritään isiltä, mutta toimellinen vaimo tulee Herralta.
15 Laiskuus vaivuttaa sikeään uneen, ja veltto joutuu näkemään nälkää.
16 Joka käskyt pitää, saa henkensä pitää; joka ei teistänsä välitä, on kuoleman oma.
17 Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle, ja hän maksaa jälleen hänen hyvän tekonsa.
18 Kurita poikaasi, kun vielä toivoa on; ethän halunne hänen kuolemaansa.
19 Rajuluontoinen joutuu sakkoihin: vain yllytät, jos yrität apuun.
20 Kuule neuvoa, ota kuritus varteen, että olisit vasta viisaampi.
21 Monet ovat miehen mielessä aivoitukset, mutta Herran neuvo on pysyväinen.
22 Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa, ja köyhä on parempi kuin valhettelija.
23 Herran pelko on elämäksi: saa levätä yönsä ravittuna, eikä mikään paha kohtaa.
24 Laiska pistää kätensä vatiin, mutta ei saa sitä viedyksi suuhunsa jälleen.
25 Lyö pilkkaajaa, niin yksinkertainen saa mieltä, ja jos ymmärtäväistä nuhdellaan, niin hän käsittää tiedon.
26 Joka isäänsä pahoin pitelee ja ajaa äitinsä pois, se on kunnoton ja rietas poika.
27 Jos herkeät, poikani, kuulemasta kuritusta, niin eksyt pois tiedon sanoista.
28 Kelvoton todistaja pitää oikeuden pilkkanaan, ja jumalattomien suu nielee vääryyttä.
29 Tuomiot ovat valmiina pilkkaajille ja lyönnit tyhmien selkään.
1 Melhor é o pobre que anda na sua integridade, Do que aquele que é perverso de lábios e tolo.
2 Não é bom proceder sem refletir; E erra o alvo quem é precipitado.
3 A estultícia do homem subverte os seus caminhos; E é contra Jeová que o seu coração se irrita.
4 As riquezas multiplicam muito os amigos, Mas o pobre está separado do seu amigo.
5 A testemunha falsa não ficará impune; E quem profere mentira não escapará.
6 Muitos procurarão o favor do homem liberal, E todos são amigos de quem espalha dádivas.
7 Todos os irmãos do pobre o aborrecem; Quanto mais se afastam dele os seus amigos! Persegue-os com súplicas, mas eles já desapareceram.
8 Quem adquire a sabedoria, ama a sua alma; E quem guarda o entendimento, achará o bem.
9 A testemunha falsa não ficará impune, E quem profere mentiras, perecerá.
10 O luxo não convém ao tolo, Muito menos ao servo dominar os príncipes.
11 A discrição do homem fá-lo tardio em irar-se, E é a sua glória esquecer ofensas.
12 Como o bramido do leão é a indignação do rei, Mas o seu favor é como o orvalho sobre a erva.
13 O filho insensato é a calamidade do pai, E as rixas da mulher são uma goteira contínua.
14 Casa e riquezas são herdadas dos pais, Mas a mulher sábia vem de Jeová.
15 A preguiça faz cair em profundo sono, E a alma remissa padecerá fome.
16 Quem guarda os mandamentos, guarda a sua alma, Mas aquele que não faz caso dos seus caminhos, morrerá.
17 Quem se compadece do pobre, empresta a Jeová, Que lhe retribuirá o seu benefício.
18 Castiga a teu filho, porque ainda há esperança; E não consintas na sua destruição.
19 Quem se deixa levar pela cólera deve sofrer-lhe a pena; Porque se o livrares, terás de o fazer de novo.
20 Ouve o conselho, e recebe a instrução, Para que sejas sábio nos teus últimos dias.
21 Muitos são os projetos no coração do homem, Mas o desígnio de Jeová permanecerá.
22 O que faz um homem desejável é a sua benignidade, Mais vale o pobre do que o mentiroso.
23 O temor de Jeová conduz à vida; Aquele que a tem, ficará satisfeito E mal nenhum o visitará.
24 O preguiçoso mete a mão no prato, E nem ao menos quer levá-la à boca.
25 Fere ao escarnecedor, e o simples aprenderá a prudência; E repreende ao que tem entendimento, e crescerá na ciência.
26 Aquele que aflige a seu pai, a faz fugir a sua mãe, É filho que causa vergonha e desonra.
27 Cessa, filho meu, de ouvir a instrução, Se é para te desviares das palavras do conhecimento.
28 A testemunha vil zomba da justiça, E a boca dos perversos engole a iniqüidade.
29 Aparelhados estão os juízos para os escarnecedores, E os açoites para as costas dos tolos.