1 Salomon sananlaskut. Viisas poika on isällensä iloksi, mutta tyhmä poika on äidillensä murheeksi.
2 Vääryyden aarteet eivät auta, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.
3 Herra ei salli vanhurskaan nälkää nähdä, mutta jumalattomien himon hän luotansa työntää.
4 Köyhtyy, joka laiskasti kättä käyttää, mutta ahkerain käsi rikastuttaa.
5 Taitava poika kokoaa kesällä, kunnoton poika elonaikana nukkuu.
6 Siunaus on vanhurskaan pään päällä, mutta väkivaltaa kätkee jumalattomien suu.
7 Vanhurskaan muistoa siunataan, mutta jumalattomien nimi lahoaa.
8 Viisassydäminen ottaa käskyt varteen, mutta hulluhuulinen kukistuu.
9 Joka nuhteettomasti vaeltaa, vaeltaa turvassa, jonka tiet ovat väärät, se joutuu ilmi.
10 Joka silmää iskee, saa aikaan tuskaa, ja hulluhuulinen kukistuu.
11 Vanhurskaan suu on elämän lähde, mutta jumalattomien suu kätkee väkivaltaa.
12 Viha virittää riitoja, mutta rakkaus peittää rikkomukset kaikki.
13 Ymmärtäväisen huulilta löytyy viisaus, mutta joka on mieltä vailla, sille vitsa selkään!
14 Viisaat kätkevät, minkä tietävät, mutta hullun suu on läheinen turmio.
15 Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa, mutta vaivaisten köyhyys on heidän turmionsa.
16 Vanhurskaan hankkima on elämäksi, jumalattoman saalis koituu synniksi.
17 Kuritusta noudattava on elämän tiellä, mutta nuhteet hylkäävä eksyy.
18 Joka salavihaa pitää, sen huulilla on valhe, ja joka parjausta levittää, on tyhmä.
19 Missä on paljon sanoja, siinä ei syntiä puutu; mutta joka huulensa hillitsee, se on taitava.
20 Vanhurskaan kieli on valituin hopea, jumalattomien äly on tyhjän veroinen.
21 Vanhurskaan huulet kaitsevat monia, mutta hullut kuolevat mielettömyyteensä.
22 Herran siunaus rikkaaksi tekee, ei oma vaiva siihen mitään lisää.
23 Tyhmälle on iloksi ilkityön teko, mutta ymmärtäväiselle miehelle viisaus.
24 Mitä jumalaton pelkää, se häntä kohtaa; mutta mitä vanhurskaat halajavat, se annetaan.
25 Tuulispään käytyä ei jumalatonta enää ole, mutta vanhurskaan perustus pysyy iäti.
26 Mitä hapan hampaille ja savu silmille, sitä laiska lähettäjillensä.
27 Herran pelko elinpäiviä jatkaa, mutta jumalattomien vuodet lyhenevät.
28 Vanhurskasten odotus koituu iloksi, mutta jumalattomien toivo hukkuu.
29 Herran johdatus on nuhteettoman turva, mutta väärintekijäin turmio.
30 Vanhurskas ei ikinä horju, mutta jumalattomat eivät saa asua maassa.
31 Vanhurskaan suu kasvaa viisauden hedelmän, mutta kavala kieli hävitetään.
32 Vanhurskaan huulet tietävät, mikä otollista on, mutta jumalattomien suu on sulaa kavaluutta.
1 Os provérbios de Salomão. Um filho sábio alegra a seu pai, Mas um filho insensato é a tristeza de sua mãe.
2 Os tesouros da iniqüidade de nada aproveitam, A justiça, porém, livra da morte.
3 Jeová não deixa o justo sofrer fome. Mas repele os desejos dos perversos.
4 Torna-se pobre aquele que tem a mão remissa, Mas a mão do diligente enriquece.
5 Quem ajunta no verão é um filho sábio, Mas quem dorme no tempo da ceifa é um filho que faz envergonhar.
6 Bênçãos caem sobre a cabeça do justo, Mas a violência cobre a boca dos perversos.
7 A memória do justo é abençoada, Mas o nome dos perversos apodrecerá.
8 Quem é sábio de coração recebe mandamento; Mas quem é insensato de lábios, cairá.
9 Quem anda em integridade, anda seguro; Mas o que perverte os seus caminhos, será conhecido.
10 Quem pisca os olhos, é causa de desgosto; E quem é insensato de lábios cairá.
11 A boca do justo é fonte de vida, Mas a violência cobre a boca dos perversos.
12 O ódio excita contendas, Mas a caridade cobre todas as transgressões.
13 Nos lábios do entendido acha-se a sabedoria, Mas a vara é para aquele que é falto de entendimento,
14 Os sábios entesouram o conhecimento. Mas a boca do insensato é destruição iminente.
15 Os bens do rico são a sua cidade forte, A pobreza dos pobres é a sua destruição.
16 O trabalho do justo tende para a vida, A renda do perverso, para o pecado
17 Quem observa a instrução, está no caminho da vida; Mas aquele que abandona a repreensão, anda errado.
18 Quem encobre o ódio, tem lábios mentirosos; E aquele que espalha a calúnia, é louco.
19 Na multidão de palavras não falta transgressão; Mas quem refreia os seus lábios, procede sabiamente.
20 A língua do justo é prata escolhida, O coração dos perversos vale pouco.
21 Os lábios do justo alimentam a muitos, Mas por falta de entendimento os insensatos morrem.
22 É a bênção de Jeová que enriquece, E não a faz seguir de dor alguma.
23 O praticar a maldade é como divertimento para o insensato, E a sabedoria o é para o entendido.
24 O que o perverso teme, isso virá sobre ele; E aos justos se lhes concederá o seu desejo.
25 Como passa a tempestade, assim desaparece o perverso; Mas o justo tem fundamentos eternos.
26 Qual o vinagre para os dentes, e o fumo para os olhos: Tal é o preguiçoso para aqueles que o enviam.
27 O temor de Jeová prolonga os dias, Mas os anos dos perversos serão abreviados.
28 A esperança dos justos não é senão alegria, Mas a expectativa dos perversos perecerá.
29 O caminho de Jeová é fortaleza para os retos, Mas é destruição para os que obram iniqüidade.
30 O justo não será jamais abalado, Mas os perversos não habitarão a terra.
31 A boca do justo produz sabedoria, Mas a língua perversa será decepada.
32 Os lábios do justo sabem o que é aceitável, Mas a boca dos perversos fala perversidade.