1 Vaimojen viisaus talon rakentaa, mutta hulluus sen omin käsin purkaa.
2 Joka vaeltaa oikein, se pelkää Herraa, mutta jonka tiet ovat väärät, se hänet katsoo ylen.
3 Hullun suussa on ylpeydelle vitsa, mutta viisaita vartioivat heidän huulensa.
4 Missä raavaita puuttuu, on seimi tyhjä, mutta runsas sato saadaan härkien voimasta.
5 Uskollinen todistaja ei valhettele, mutta väärä todistaja puhuu valheita.
6 Pilkkaaja etsii viisautta turhaan, mutta ymmärtäväisen on tietoa helppo saada.
7 Menet pois tyhmän miehen luota: et tullut tuntemaan tiedon huulia.
8 Mielevän viisaus on, että hän vaelluksestaan vaarin pitää; tyhmien hulluus on petos.
9 Hulluja pilkkaa vikauhri, mutta oikeamielisten kesken on mielisuosio.
10 Sydän tuntee oman surunsa, eikä sen iloon saa vieras sekaantua.
11 Jumalattomain huone hävitetään, mutta oikeamielisten maja kukoistaa.
12 Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.
13 Nauraessakin voi sydän kärsiä, ja ilon lopuksi tulee murhe.
14 Omista teistään saa kyllänsä se, jolla on luopunut sydän, mutta itsestään löytää tyydytyksen hyvä mies.
15 Yksinkertainen uskoo joka sanan, mutta mielevä ottaa askeleistansa vaarin.
16 Viisas pelkää ja karttaa pahaa, mutta tyhmä on huoleton ja suruton.
17 Pikavihainen tekee hullun töitä, ja juonittelija joutuu vihatuksi.
18 Yksinkertaiset saavat perinnökseen hulluuden, mutta mielevät tiedon kruunuksensa.
19 Pahojen täytyy kumartua hyvien edessä ja jumalattomien seisoa vanhurskaan porteilla.
20 Köyhää vihaa hänen ystävänsäkin, mutta rikasta rakastavat monet.
21 Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, mutta autuas se, joka kurjia armahtaa!
22 Eivätkö eksy ne, jotka hankitsevat pahaa? Mutta armo ja totuus niille, jotka hankitsevat hyvää!
23 Kaikesta vaivannäöstä tulee hyötyä, mutta tyhjästä puheesta vain vahinkoa.
24 Viisasten kruunu on heidän rikkautensa, mutta tyhmäin hulluus hulluudeksi jää.
25 Uskollinen todistaja on hengen pelastaja, mutta joka valheita puhuu, on petosta täynnä.
26 Herran pelossa on vahva varmuus ja turva vielä lapsillekin.
27 Herran pelko on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi.
28 Kansan paljous on kuninkaan kunnia, väen vähyys ruhtinaan turmio.
29 Pitkämielisellä on paljon taitoa, mutta pikavihaisen osa on hulluus.
30 Sävyisä sydän on ruumiin elämä, mutta luulevaisuus on mätä luissa.
31 Joka vaivaista sortaa, se herjaa hänen Luojaansa, mutta se häntä kunnioittaa, joka köyhää armahtaa.
32 Jumalaton sortuu omaan pahuuteensa, mutta vanhurskas on turvattu kuollessaan.
33 Ymmärtäväisen sydämeen ottaa majansa viisaus, ja tyhmien keskellä se itsensä tiettäväksi tekee.
34 Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä.
35 Taitava palvelija saa kuninkaan suosion, mutta kunnoton hänen vihansa.
1 A mulher sábia edifica a sua casa, Mas a insensata a derruba com as suas mãos.
2 Quem anda na retidão teme a Jeová; Mas aquele que é perverso nos seus caminhos o despreza.
3 Na boca do insensato está o rebento da soberba, Mas os lábios dos sábios os conservarão.
4 Onde não há bois, vazia está a manjedoura; Mas pela força do boi há abundância de novidades.
5 A testemunha fiel não mentirá, Mas a testemunha falsa profere mentiras.
6 O escarnecedor busca a sabedoria, e não a acha; Mas para o inteligente o conhecimento é fácil.
7 Afasta-te da presença do homem insensato, Não é nos seus lábios que acharás a ciência.
8 A sabedoria do prudente é entender o seu caminho, Mas a estultícia dos loucos é engano.
9 A culpa zomba dos insensatos, Mas os retos têm o favor de Deus.
10 O coração conhece a sua própria amargura, E o estranho não participa da sua alegria.
11 A casa dos perversos será destruída, Mas a tenda dos retos florescerá.
12 Há um caminho que ao homem parece direito, Mas no fim guia para a morte.
13 Até no riso o coração pode ter a dor, E a alegria pode acabar em tristeza.
14 Quem erra de coração, se encherá dos seus caminhos; Mas a plenitude do homem de bem vem de si mesmo.
15 O simples dá crédito a tudo o que se lhe diz, Mas o prudente considera os seus passos.
16 O sábio teme e desvia-se do mal, Mas o tolo é arrogante e dá-se por seguro.
17 Quem se encoleriza facilmente, fará loucuras; E o homem de desígnios perversos é odiado.
18 Os simples herdarão a estultícia, Mas os prudentes serão coroados de conhecimento.
19 Os maus prostram-se perante os bons, E os perversos junto às portas dos justos.
20 O pobre é odiado até pelo seu vizinho, Mas o rico tem muitos amigos.
21 Quem despreza ao seu vizinho, peca; Mas aquele que se compadece dos pobres, esse é feliz.
22 Porventura não erram os que maquinam o mal? Mas haverá benignidade e verdade para os que planejam o bem.
23 Há proveito em todo o trabalho; Meras palavras, porém, só levam à penúria.
24 A riqueza dos sábios é uma coroa para eles, Mas a estultícia dos loucos não passa de estultícia.
25 A testemunha verdadeira livra almas; Mas quem profere mentiras causa engano.
26 Quem teme a Jeová, tem seguro apoio, E os seus filhos terão um lugar de refúgio.
27 O temor de Jeová é fonte de vida, Para desviar dos laços da morte.
28 Na multidão do povo está a glória do rei, Mas na falta do povo está a destruição do príncipe.
29 Quem é tardio em irar-se é grande em entendimento; Mas o que tem espírito impaciente exalta a estultícia.
30 O ânimo tranqüilo é a vida da carne, Mas a inveja é a podridão dos ossos.
31 Quem oprime ao pobre, ultraja ao seu Criador; Mas honra-o aquele que se compadece do necessitado.
32 O perverso é derrubado pela sua malícia, Mas o justo, ainda morrendo, tem esperança.
33 A sabedoria repousa no coração do inteligente; Mas o que está no interior dos loucos, vem a lume.
34 A justiça exalta as nações, Mas o pecado é o opróbrio dos povos.
35 O favor do rei é concedido ao servo que procede sabiamente, Mas a sua ira manifesta-se contra aquele que causa vergonha.