1 Sana, jonka Jesaja, Aamoksen poika, näki Juudasta ja Jerusalemista.
2 Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, kukkuloista korkeimpana, ja kaikki pakanakansat virtaavat sinne.
4 Ja hän tuomitsee pakanakansojen kesken, säätää oikeutta monille kansoille. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.
5 Jaakobin heimo, tulkaa, vaeltakaamme Herran valkeudessa.
6 Sillä sinä olet hyljännyt kansasi, Jaakobin heimon, koska he ovat täynnä Idän menoa, täynnä ennustelijoita niinkuin filistealaiset, ja lyövät kättä muukalaisten kanssa.
7 Heidän maansa tuli täyteen hopeata ja kultaa, eikä heidän aarteillaan ole määrää; heidän maansa tuli täyteen hevosia, eikä heidän vaunuillaan ole määrää.
8 Heidän maansa tuli täyteen epäjumalia, he kumartavat kättensä tekoa, sitä, minkä heidän sormensa ovat tehneet.
9 Silloin ihminen masentuu ja mies painuu maahan, mutta älä anna heille anteeksi.
10 Mene kallion kätköön, piiloudu maan peittoon Herran kauhua ja hänen valtansa kirkkautta pakoon.
11 Ihmisten ylpeät silmät painuvat maahan, miesten korskeus masentuu, ja sinä päivänä Herra yksinänsä on korkea.
12 Sillä Herran Sebaotin päivä kohtaa kaikkea ylpeää ja korskeata ja kaikkea ylhäistä, niin että se maahan painuu,
13 kaikkia Libanonin setripuita, noita korkeita ja ylhäisiä, kaikkia Baasanin tammia,
14 kaikkia korkeita vuoria ja kaikkia ylhäisiä kukkuloita,
15 kaikkia korkeita torneja ja kaikkia vahvoja muureja,
16 kaikkia Tarsiin-laivoja ja kaikkea kallista ja ihanaa.
17 Silloin masentuu ihmisten ylpeys, ja miesten korskeus painuu maahan, ja sinä päivänä Herra yksinänsä on korkea.
18 Mutta epäjumalat katoavat kaikki tyynni.
19 Silloin mennään kallioluoliin ja maakuoppiin Herran kauhua ja hänen valtansa kirkkautta pakoon, kun hän nousee maata kauhistuttamaan.
20 Sinä päivänä ihmiset viskaavat pois myyrille ja yököille hopea-ja kultajumalansa, jotka he ovat tehneet kumarrettaviksensa.
21 Ja he menevät vuorenrotkoihin ja kallionkoloihin Herran kauhua ja hänen valtansa kirkkautta pakoon, kun hän nousee maata kauhistuttamaan.
22 Luopukaa siis ihmisistä, joilla on vain henkäys sieraimissa, sillä minkä arvoiset he ovat!
1 A revelação que Isaías, filho de Amoz, viu no tocante a Judá e a Jerusalém.
2 Sucederá nos dias vindouros que o monte da casa de Jeová será estabelecido no cume dos montes, e será exaltado sobre os outeiros; e concorrerão a ele todas as nações.
3 Irão muitos povos e dirão: Vinde e subamos ao monte de Jeová, à casa do Deus de Jacó; dê-nos ele a lição dos seus caminhos, e andaremos nas suas veredas; porque de Sião sairá a lei, e de Jerusalém a palavra de Jeová.
4 Ele julgará entre as nações, e servirá de árbitro a muitos povos; das suas espadas forjarão relhas de arado, e das suas lanças podadeiras: uma nação não levantará a espada contra outra nação, nem aprenderão mais a guerra.
5 Vinde, ó casa de Jacó, e andemos na luz de Jeová.
6 Pois tu, Jeová, rejeitaste o teu povo, a casa de Jacó, porque estão cheios de costumes do oriente, e são agoureiros como os filisteus, e fazem alianças com os filhos dos estrangeiros.
7 A sua terra está cheia de prata e de ouro, e sem limite são os seus tesouros; também a sua terra está cheia de cavalos, e dos seus carros não há fim.
8 Também a sua terra está cheia de ídolos; adoram a obra das suas mãos, o que fizeram os seus dedos.
9 Por isso o homem tem de ser abatido, e o varão humilhado, e não lhes podes perdoar.
10 Entra nas rochas e esconde-te no pó, para evitar o terror de Jeová, e a glória da sua majestade.
11 Os olhos altivos do homem têm de ser humilhados, e abatida a altivez dos varões, e só Jeová será exaltado naquele dia.
12 Pois Jeová dos exércitos tem um dia contra tudo o que é soberbo e altivo, e contra tudo o que é elevado, para que seja humilhado;
13 contra todos os cedros do Líbano, que são altos e elevados, e contra todos os carvalhos de Basã;
14 contra todos os montes altos, e contra todos os outeiros elevados;
15 contra toda a torre alta, e contra todo o muro fortificado;
16 contra todos os navios de Társis, e contra toda a obra que agrada a vista.
17 A arrogância do homem será abatida, e a altivez dos varões será humilhada; e só Jeová será exaltado naquele dia.
18 Os ídolos de todo desaparecerão.
19 Os homens meter-se-ão nas cavernas das rochas e nos buracos da terra, para evitar o terror de Jeová e a glória da sua majestade, quando ele se levantar para espantar a terra.
20 Naquele dia o homem lançará às toupeiras e aos morcegos os seus ídolos de prata, e os seus ídolos de ouro, que se fizeram para adorar;
21 a fim de entrar nas cavernas das rochas e nas fendas dos rochedos, para evitar o terror de Jeová e a glória da sua majestade, quando ele se levantar para espantar a terra.
22 Deixai-vos de homem que não é senão o sopro dos seus narizes. Pois em que se deve ele estimar?