1 Daavidin virsi, kun hän oli Juudan erämaassa. (H63:2) Jumala, sinä olet minun Jumalani, sinua minä etsin varhain; sinua minun sieluni janoaa, sinua halajaa minun ruumiini kuivassa ja nääntyvässä, vedettömässä maassa.2 (H63:3) Niin minä katselin sinua pyhäkössä, nähdäkseni sinun voimasi ja kunniasi.3 (H63:4) Sillä sinun armosi on parempi kuin elämä, minun huuleni ylistäkööt sinua.4 (H63:5) Niin minä kiitän sinua elinaikani, nostan käteni sinun nimeesi.5 (H63:6) Minun sieluni ravitaan niinkuin lihavuudella ja rasvalla, ja minun suuni ylistää sinua riemuitsevilla huulilla,6 (H63:7) kun minä vuoteessani sinua muistan ja ajattelen sinua yön vartiohetkinä.7 (H63:8) Sillä sinä olet minun apuni, ja sinun siipiesi suojassa minä riemuitsen.8 (H63:9) Minun sieluni riippuu sinussa kiinni, sinun oikea kätesi tukee minua.9 (H63:10) Mutta he etsivät minun henkeäni omaksi turmiokseen, he menevät maan syvyyksiin.10 (H63:11) Heidät annetaan miekalle alttiiksi, he joutuvat aavikkosutten osaksi.11 (H63:12) Mutta kuningas on iloitseva Jumalassa; hän on jokaisen kerskaus, joka hänen kauttansa vannoo. Sillä valhettelijain suu tukitaan.