1 Ja nyt -- näin sanoo Herra, joka sinut loi, Jaakob, joka sinut muovasi, Israel: -- Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.

2 Kun kuljet vesien halki, minä olen sinun kanssasi, kun virtojen poikki, ne eivät tempaa sinua mukaansa, kun astut tulen lävitse, sinä et pala eikä liekki sinua polta.

3 Minä, Herra, olen sinun Jumalasi. Minä, Israelin Pyhä, olen sinun pelastajasi. Minä annan lunnaiksi sinusta Egyptin, Nubian ja Seban maat.

4 Koska olet arvokas minun silmissäni, koska olet kallis ja rakas, minä luovutan kansanheimoja sinun sijastasi, kansakuntia sinun henkesi hinnaksi.

5 Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi. Idästä minä tuon sinun sukusi, lännestä kokoan sinut,

7 tuokaa jokainen, joka on kutsuttu minun nimiini, jonka olen kunniakseni luonut, muovannut ja valmiiksi tehnyt.

8 Kutsu esiin kansa, joka on sokea, vaikka sillä on silmät, joka on kuuro, vaikka sillä on korvat!

10 Minun todistajani, sanoo Herra, olette te -- Israel, sinä jonka olen valinnut palvelijakseni -- ja teidän tulee tuntea minut ja uskoa minuun, ymmärtää, kuka minä olen. Ennen minua ei ole jumalaa syntynyt eikä ollut eikä minun jälkeeni tullut eikä tule.

11 Minä, minä yksin olen Herra, ei ole muuta pelastajaa kuin minä.

12 Minä olen puhunut, minä olen pelastanut, olen ilmaissut teille tahtoni, minä itse, ei kukaan muu. Te olette minun todistajani, sanoo Herra. Minä olen Jumala,

13 olen nyt ja aina. Kukaan ei voi väistää minun kättäni. Kuka voi tehdä tyhjäksi minun tekoni?

14 Näin sanoo Herra, teidän lunastajanne, Israelin Pyhä: -- Minkä teen Babylonille, teen teidän tähtenne. Minä murran kaikki sen portit, ja valitukseksi muuttuvat kaldealaisten ilohuudot.

15 Minä olen Herra, teidän pyhä Jumalanne, Israelin luoja, teidän kuninkaanne!

16 Näin sanoo Herra, hän, joka avasi mereen tien, valtatien suurten vetten keskelle,

17 hän, joka päästi liikkeelle vaunut ja hevoset, väkevien soturien joukon -- syvyydessä he nyt makaavat, eivät enää nouse, kuin sammuva lampun liekki he hävisivät -- näin hän sanoo:

18 -- Älkää enää menneitä muistelko, älkää muinaisia miettikö!

19 Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin -- ettekö huomaa? Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle.

20 Villieläimetkin kunnioittavat minua, sakaalit ja strutsit, koska olen tuonut vedet autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle antaakseni juotavaa kansalleni, valitulleni.

21 Kansa, jonka olen luonut itseäni varten, on ylistävä minua.

22 Minua et ole avuksesi huutanut, Jaakob, minun vuokseni, Israel, et ole vaivaa nähnyt.

23 Lampaita et ole tuonut minulle polttouhriksi etkä teurasuhreillasi ole minua kunnioittanut. Minä en ole rasittanut sinua ruokauhreilla, en uuvuttanut vaatimalla suitsutusuhreja.

24 Etkä sinä ole liioin tuhlannut hopeaasi suitsutusruokoon, et juottanut minulle teurasuhriesi rasvaa. Mutta synneilläsi kyllä olet minua rasittanut, pahoilla teoillasi minua vaivannut.

25 Mutta minä, minä itse pyyhin pois sinun rikkomuksesi oman itseni tähden enkä muistele sinun syntejäsi.

26 Haasta minut oikeuteen, käykäämme käräjiä! Esitä asiasi, osoita olevasi oikeassa!

27 Jo kantaisäsi teki syntiä, johtomiehesi luopuivat minusta,

28 sinun ruhtinaasi häpäisivät minun temppelini. Siksi minä annoin Jaakobin tuhon omaksi, Israelin kaikkien herjattavaksi.