1 Alas tomuun, neitsyt, tytär Babylon! Istu maahan, Kaldean tytär, siinä on nyt valtaistuimesi! Ei sinua enää mainita hienoksi ja hehkeäksi.

2 Tartu jauhinkiviin! Jauha! Huntusi riisu, helmuksesi kohota, sääresi paljasta ja kahlaa virtojen poikki!

3 Sinun häpysi paljastuu, häpeäsi on kaikkien nähtävissä. Kun minä käyn kostamaan, ei kukaan voi minua estää,

4 sanoo meidän lunastajamme. Hänen nimensä on Herra Sebaot, Israelin Pyhä.

5 Väisty pimentoon, istu ääneti, Kaldean tytär. Ei sinua enää kutsuta valtakuntien valtiattareksi.

6 Kun minä vihastuin omaan kansaani, minä annoin oman maani sinun häväistäväksesi, Babylon. Mutta sinä olit armoton kansaani kohtaan. Vanhustakin sinä rasitit raskaimmalla ikeellä.

9 Mutta tämä tulee osaksesi, tämä kaikki, äkkiä, yhtenä ja samana päivänä: lasten kuolema ja leskeys. Koko voimallaan ne kohtaavat sinua huolimatta taikojesi runsaudesta ja monien loitsujesi voimasta.

11 Mutta nyt sinä saat pahuutesi palkan, sitä et osaa manata pois. Onnettomuus kaatuu sinun päällesi, etkä pysty torjumaan sitä. Ja äkkiarvaamatta vyöryy ylitsesi perikato, jota et osannut odottaa.

12 Astu toki esiin loitsuinesi ja runsaine taikoinesi! Niiden parissahan olet puuhaillut nuoruudestasi saakka -- ehkäpä voit saada avun, ehkä pelotat pahan pois!

13 Olethan uuvuksiin asti harjoittanut taikojasi. Astukoot siis esiin sinua puolustamaan nuo taivaan jaottelijat ja tähtien tähyäjät, jotka aina uuden kuun tullen ilmoittavat, mikä sinua odottaa!

14 Katso, he ovat kuin olkia, tuli polttaa heidät, he eivät voi pelastaa edes itseään sen liekistä. Ei se ole hiillos, jonka luona lämmitellään, ei valkea, jonka äärellä istuskellaan.

15 Noin käy kumppaniesi, joiden kanssa olet ahkeroinut hamasta nuoruudestasi saakka. He hoipertelevat kuka minnekin -- kukaan ei sinua pelasta.