Provérbios 9

1 Viisaus on rakentanut itselleen talon, seitsenpylväisen rakennuksen.

2 Hän on teuraansa teurastanut, maustanut viinin, kattanut pöydän

3 ja lähettänyt palvelustyttönsä kaupunkiin kuuluttamaan sen kukkuloilta:

7 Jos omahyväistä ojennat, hän pilkkaa sinua, jos jumalatonta nuhtelet, saat solvauksen.

8 Omahyväistä älä nuhtele, hän vihastuu sinuun, nuhtele viisasta, niin hän rakastaa sinua.

9 Neuvo viisasta, ja hän viisastuu yhä, opeta hurskasta, ja hän oppii lisää.

10 Herran pelko on viisauden alku, Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta.

13 Tyhmyys, se häpeämätön nainen, pieksee suutaan muttei ymmärrä mitään.

14 Kaupungin korkeimmalla paikalla hän valtiaan tavoin istuu ovellaan

15 ja kutsuu talon ohi kulkevia, jotka vakaasti vaeltavat omaa tietään:

17 Varastettu vesi makealta maistuu, herkuista parhain on salaa syöty leipä.

18 Eikä toinen aavista, että se on varjojen talo, tuonelan kuilu tuota kutsua kuulevalle.