1 Y RESPONDIO Job y dijo:

2 Oh si pesasen al justo mi queja y mi tormento, Y se alzasen igualmente en balanza!

3 Porque pesaría aquél más que la arena del mar: Y por tanto mis palabras son cortadas.

4 Porque las saetas del Todopoderoso están en mí, Cuyo veneno bebe mi espíritu; Y terrores de Dios me combaten.

5 ¿Acaso gime el asno montés junto á la hierba? ¿Muge el buey junto á su pasto?

6 ¿Comeráse lo desabrido sin sal? ¿O habrá gusto en la clara del huevo?

7 Las cosas que mi alma no quería tocar, Por los dolores son mi comida.

8 Quién me diera que viniese mi petición, Y que Dios me otorgase lo que espero;

9 Y que pluguiera á Dios quebrantarme; Que soltara su mano, y me deshiciera!

10 Y sería aún mi consuelo, Si me asaltase con dolor sin dar más tregua, Que yo no he escondido las palabras del Santo.

11 ¿Cuál es mi fortaleza para esperar aún? ¿Y cuál mi fin para dilatar mi vida?

12 ¿Es mi fortaleza la de las piedras? ¿O mi carne, es de acero?

13 ¿No me ayudo cuanto puedo, Y el poder me falta del todo?

14 El atribulado es consolado de su compañero: Mas hase abandonado el temor del Omnipotente.

15 Mis hermanos han mentido cual arroyo: Pasáronse como corrientes impetuosas,

16 Que están escondidas por la helada, Y encubiertas con nieve;

17 Que al tiempo del calor son deshechas, Y en calentándose, desaparecen de su lugar;

18 Apártanse de la senda de su rumbo, Van menguando y piérdense.

19 Miraron los caminantes de Temán, Los caminantes de Saba esperaron en ellas:

20 Mas fueron avergonzados por su esperanza; Porque vinieron hasta ellas, y halláronse confusos.

21 Ahora ciertamente como ellas sois vosotros: Que habéis visto el tormento, y teméis.

22 ¿Os he dicho yo: Traedme, Y pagad por mí de vuestra hacienda;

23 Y libradme de la mano del opresor, Y redimidme del poder de los violentos?

24 Enseñadme, y yo callaré: Y hacedme entender en qué he errado.

25 Cuán fuertes son las palabras de rectitud! Mas ¿qué reprende el que reprende de vosotros?

26 ¿Pensáis censurar palabras, Y los discursos de un desesperado, que son como el viento?

27 También os arrojáis sobre el huérfano, Y hacéis hoyo delante de vuestro amigo.

28 Ahora pues, si queréis, mirad en mí, Y ved si miento delante de vosotros.

29 Tornad ahora, y no haya iniquidad; Volved aún á considerar mi justicia en esto.

30 ¿Hay iniquidad en mi lengua? ¿No puede mi paladar discernir las cosas depravadas?

1 Job vastasi ja sanoi:

3 Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.

4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.

5 Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?

6 Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?

7 Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.

8 Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!

9 Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!

10 Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.

11 Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?

12 Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?

13 Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?

14 Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.

15 Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.

16 Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;

17 auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.

18 Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.

19 Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;

20 he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.

21 Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.

22 Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,

23 pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?

24 Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.

25 Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?

26 Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.

27 Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.

28 Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.

29 Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.