1 CUANDO Israel era muchacho, yo lo amé, y de Egipto llamé á mi hijo. 2 Como los llamaban, así ellos se iban de su presencia; á los Baales sacrificaban, y á las esculturas ofrecían sahumerios. 3 Yo con todo eso guiaba en pies al mismo Ephraim, tomándolos de sus brazos; y no conocieron que yo los cuidaba. 4 Con cuerdas humanas los traje, con cuerdas de amor: y fuí para ellos como los que alzan el yugo de sobre sus mejillas, y llegué hacia él la comida. 5 No tornará á tierra de Egipto, antes el mismo Assur será su rey, porque no se quisieron convertir. 6 Y caerá espada sobre sus ciudades, y consumirá sus aldeas; consumirálas á causa de sus consejos. 7 Entre tanto, está mi pueblo adherido á la rebelión contra mí: aunque lo llaman al Altísimo, ninguno absolutamente quiere ensalzar le. 8 ¿Cómo tengo de dejarte, oh Ehpraim? ¿he de entregarte yo, Israel? ¿cómo podré yo hacerte como Adma, ni ponerte como á Zeboim? Mi corazón se revuelve dentro de mí, inflámanse todas mis conmiseraciones.

9 No ejecutaré el furor de mi ira, no volveré para destruir á Ephraim: porque Dios soy, y no hombre; el Santo en medio de ti: y no entraré en la ciudad.

10 En pos de Jehová caminarán: él bramará como león: cual león rugirá él de cierto, y los hijos se moverán azorados del occidente.

11 Como ave se moverán velozmente de Egipto, y de la tierra de Asiria como paloma; y pondrélos en sus casas, dice Jehová.

12 CERCOME Ephraim con mentira, y la casa de Israel con engaño: mas Judá aún domina con Dios, y es fiel con los santos.

1 *2. Moos. 3:8; 2. Moos. 4:22; Matt. 2:15Kun Israel oli nuori, rakastin minä sitä,

ja Egyptistä minä kutsuin poikani.

2 Aina kun kutsujat heitä kutsuivat,

he menivät pois heidän kasvojensa edestä,

uhrasivat baaleille

ja polttivat uhreja epäjumalille.

3 *2. Moos. 13:21; 5. Moos. 1:31Minä opetin Efraimin kävelemään. —

Hän otti heidät käsivarsillensa. —

Mutta he eivät ymmärtäneet,

että minä heidät paransin.

4 Ihmissiteillä minä heitä vedin,

rakkauden köysillä;

minä ikäänkuin nostin ikeen

heidän leukapieliltänsä,

kumarruin heidän puoleensa ja syötin.

5 Eivätkö he joutuisi jälleen Egyptin maahan,

eikö Assur tulisi heille kuninkaaksi,

koska he eivät ole tahtoneet kääntyä?

6 Miekka on riehuva hänen kaupungeissansa,

on hävittävä hänen salpansa,

on syövä syötävänsä,

heidän neuvonpiteittensä takia.

7 Minun kansallani on halu kääntyä minusta pois;

ja kun sitä kutsutaan korkeutta kohti,

ei kenkään heistä ylenny.

8 *5. Moos. 29:23Kuinka minä jättäisin sinut, Efraim,

heittäisin sinut, Israel?

Kuinka jättäisin sinut niinkuin Adman,

tekisin sinulle niinkuin Seboimille?

Minun sydämeni kääntyy, minun säälini herää.

9 *4. Moos. 23:19; 1. Sam. 15:29; Hes. 18:23; Hes. 33:11En minä pane täytäntöön vihani hehkua,

en enää hävitä Efraimia.

Sillä minä olen Jumala enkä ihminen,

olen Pyhä sinun keskelläsi;

en tule minä vihan tuimuudessa.

10 *Joel 3:16; Aam. 1:2Ja he vaeltavat Herran jäljessä.

Hän ärjyy kuin leijona —

niin, hän ärjyy,

ja vavisten tulevat lapset mereltä päin.

11 Vavisten he tulevat Egyptistä kuin linnut,

Assurin maasta kuin kyyhkyset,

ja minä saatan heidät asumaan kodeissansa,

sanoo Herra.