1 MEJOR es un bocado seco, y en paz, Que la casa de contienda llena de víctimas. 2 El siervo prudente se enseñoreará del hijo que deshonra, Y entre los hermanos partirá la herencia.

3 El crisol para la plata, y la hornaza para el oro: Mas Jehová prueba los corazones.

4 El malo está atento al labio inicuo; Y el mentiroso escucha á la lengua detractora.

5 El que escarnece al pobre, afrenta á su Hacedor: Y el que se alegra en la calamidad, no quedará sin castigo.

6 Corona de los viejos son los hijos de los hijos; Y la honra de los hijos, sus padres.

7 No conviene al necio la altilocuencia: ­Cuánto menos al príncipe el labio mentiroso!

8 Piedra preciosa es el cohecho en ojos de sus dueños: A donde quiera que se vuelve, da prosperidad.

9 El que cubre la prevaricación, busca amistad: Mas el que reitera la palabra, aparta al amigo.

10 Aprovecha la reprensión en el entendido, Más que si cien veces hiriese en el necio.

11 El rebelde no busca sino mal; Y mensajero cruel será contra él enviado.

12 Mejor es se encuentre un hombre con una osa á la cual han robado sus cachorros, Que con un fatuo en su necedad.

13 El que da mal por bien, No se apartará el mal de su casa.

14 El que comienza la pendencia es como quien suelta las aguas: Deja pues la porfía, antes que se enmarañe.

15 El que justifica al impío, y el que condena al justo, Ambos á dos son abominación á Jehová.

16 ¿De qué sirve el precio en la mano del necio para comprar sabiduría, No teniendo entendimiento?

17 En todo tiempo ama el amigo; Y el hermano para la angustia es nacido.

18 El hombre falto de entendimiento toca la mano, Fiando á otro delante de su amigo.

19 La prevaricación ama el que ama pleito; Y el que alza su portada, quebrantamiento busca.

20 El perverso de corazón nunca hallará bien: Y el que revuelve con su lengua, caerá en mal.

21 El que engendra al necio, para su tristeza lo engendra: Y el padre del fatuo no se alegrará.

22 El corazón alegre produce buena disposición: Mas el espíritu triste seca los huesos.

23 El impío toma dádiva del seno Para pervertir las sendas del derecho.

24 En el rostro del entendido aparece la sabiduría: Mas los ojos del necio vagan hasta el cabo de la tierra.

25 El hijo necio es enojo á su padre, Y amargura á la que lo engendró.

26 Ciertamente no es bueno condenar al justo, Ni herir á los príncipes que hacen lo recto.

27 Detiene sus dichos el que tiene sabiduría: De prudente espíritu es el hombre entendido.

28 Aun el necio cuando calla, es contado por sabio: El que cierra sus labios es entendido.

1 *Ps. 37:16; Sananl. 15:16; Sananl. 16:8Parempi kuiva kannikka rauhassa

kuin talon täysi uhripaistia riidassa.

2 Taitava palvelija hallitsee kunnotonta poikaa

ja pääsee perinnönjaolle veljesten rinnalla.

3 *Ps. 26:2; Jer. 17:10Hopealle sulatin, kullalle uuni,

mutta sydämet koettelee Herra.

4 Paha kuuntelee häijyjä huulia,

petollisuus kuulee pahoja kieliä.

5 *Sananl. 14:31; Sananl. 22:2Joka köyhää pilkkaa, se herjaa hänen luojaansa;

joka toisen onnettomuudesta iloitsee, ei jää rankaisematta.

6 Vanhusten kruunu ovat lastenlapset,

ja isät ovat lasten kunnia.

7 Ei sovi houkalle ylevä puhe,

saati sitten ruhtinaalle valhe.

8 *Sananl. 18:16; Sananl. 21:14Lahjus on käyttäjänsä silmissä kallis kivi:

mihin vain hän kääntyy, hän menestyy.

9 *Sananl. 10:12Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa;

mutta joka asioita kaivelee, se erottaa ystävykset.

10 *Saarn. 7:6Nuhde pystyy paremmin ymmärtäväiseen

kuin sata lyöntiä tyhmään.

11 Pelkkää onnettomuutta hankkii kapinoitsija,

mutta häntä vastaan lähetetään armoton sanansaattaja.

12 Kohdatkoon miestä karhu, jolta on riistetty poikaset,

mutta älköön tyhmä hulluudessansa.

13 *Room. 12:17; 1. Tess. 5:15; 1. Piet. 3:9Joka hyvän pahalla palkitsee,

sen kodista ei onnettomuus väisty.

14 Alottaa tora on päästää vedet valloilleen;

herkeä, ennenkuin riita syttyy.

15 *5. Moos. 25:1; Jes. 5:23; Hes. 13:19,22Syyllisen syyttömäksi ja syyttömän syylliseksi tekijä

ovat kumpikin Herralle kauhistus.

16 Mitä hyötyä on rahasta tyhmän käsissä?

Viisauden hankkimiseen ei ole ymmärrystä.

17 *Sananl. 18:24Ystävä rakastaa ainiaan

ja veli syntyy varaksi hädässä.

18 *Sananl. 6:1; Sananl. 11:15; Sananl. 20:16; Sananl. 22:26; Sananl. 27:13Mieltä vailla on mies, joka kättä lyöpi,

joka menee toista takaamaan.

19 *Sananl. 16:18; Sananl. 18:12Joka toraa rakastaa, se rikkomusta rakastaa;

joka ovensa korottaa, se hankkii kukistumistaan.

20 Väärämielinen ei onnea löydä,

ja kavalakielinen suistuu onnettomuuteen.

21 *Sananl. 10:1; Sananl. 15:20Tyhmä on murheeksi siittäjällensä,

ja houkan isä on iloa vailla.

22 *Sananl. 15:13; Sananl. 18:14Terveydeksi on iloinen sydän,

mutta murtunut mieli kuivuttaa luut.

23 *2. Moos. 23:8; 5. Moos. 16:19Jumalaton ottaa lahjuksen vastaan toisen povelta

vääristääksensä oikeuden tiet.

24 *Saarn. 2:14Ymmärtäväisellä on viisaus kasvojensa edessä,

mutta tyhmän silmät kiertävät maailman rantaa.

25 *Sananl. 19:13Tyhmä poika on isällensä suruksi

ja synnyttäjällensä mielihaikeaksi.

26 Paha jo sekin, jos syytöntä sakotetaan;

kovin kohtuutonta, jos jaloja lyödään.

27 *Sananl. 10:19; Jaak. 1:19Joka hillitsee sanansa, on taitava,

ja mielensä malttava on ymmärtäväinen mies.

28 Hullukin käy viisaasta, jos vaiti on;

joka huulensa sulkee, on ymmärtäväinen.