1 HUYE el impío sin que nadie lo persiga: Mas el justo está confiado como un leoncillo. 2 Por la rebelión de la tierra sus príncipes son muchos: Mas por el hombre entendido y sabio permanecerá sin mutación.

3 El hombre pobre y robador de los pobres, Es lluvia de avenida y sin pan.

4 Los que dejan la ley, alaban á los impíos: Mas los que la guardan, contenderán con ellos.

5 Los hombres malos no entienden el juicio: Mas los que buscan á Jehová, entienden todas las cosas.

6 Mejor es el pobre que camina en su integridad, Que el de perversos caminos, y rico.

7 El que guarda la ley es hijo prudente: Mas el que es compañero de glotones, avergüenza á su padre.

8 El que aumenta sus riquezas con usura y crecido interés, Para que se dé á los pobres lo allega.

9 El que aparta su oído para no oir la ley, Su oración también es abominable.

10 El que hace errar á los rectos por el mal camino, Él caerá en su misma sima: Mas los perfectos heredarán el bien.

11 El hombre rico es sabio en su opinión: Mas el pobre entendido lo examinará.

12 Cuando los justos se alegran, grande es la gloria; Mas cuando los impíos son levantados, es buscado el hombre.

13 El que encubre sus pecados, no prosperará: Mas el que los confiesa y se aparta, alcanzará misericordia.

14 Bienaventurado el hombre que siempre está temeroso: Mas el que endurece su corazón, caerá en mal.

15 León rugiente y oso hambriento, Es el príncipe impío sobre el pueblo pobre.

16 El príncipe falto de entendimiento multiplicará los agravios: Mas el que aborrece la avaricia, prolongará sus días.

17 El hombre que hace violencia con sangre de persona, Huirá hasta el sepulcro, y nadie le detendrá.

18 El que en integridad camina, será salvo; Mas el de perversos caminos caerá en alguno.

19 El que labra su tierra, se hartará de pan: Mas el que sigue los ociosos, se hartará de pobreza.

20 El hombre de verdad tendrá muchas bendiciones: Mas el que se apresura á enriquecer, no será sin culpa.

21 Tener acepción de personas, no es bueno: Hasta por un bocado de pan prevaricará el hombre.

22 Apresúrase á ser rico el hombre de mal ojo; Y no conoce que le ha de venir pobreza.

23 El que reprende al hombre, hallará después mayor gracia Que el que lisonjea con la lengua.

24 El que roba á su padre ó á su madre, y dice que no es maldad, Compañero es del hombre destruidor.

25 El altivo de ánimo suscita contiendas: Mas el que en Jehová confía, medrará.

26 El que confía en su corazón es necio; Mas el que camina en sabiduría, será salvo.

27 El que da al pobre, no tendrá pobreza: Mas el que aparta sus ojos, tendrá muchas maldiciones.

28 Cuando los impíos son levantados, esconderáse el hombre: Mas cuando perecen, los justos se multiplican.

1 *3. Moos. 26:36; Sananl. 10:24Jumalattomat pakenevat,

vaikka ei kenkään aja takaa,

mutta vanhurskaat ovat turvassa

kuin nuori jalopeura.

2 *Sananl. 29:8; Jes. 24:4,20Rikkomisensa tähden maa saa ruhtinaita paljon,

mutta yhden ymmärtäväisen miehen taidolla

järjestys kauan pysyy.

3 Köyhä mies, joka vaivaisia sortaa,

on kuin sade, joka lyö lakoon eikä anna leipää.

4 Lain hylkijät kehuvat jumalattomia,

mutta lain noudattajat kauhistuvat heitä.

5 Pahat ihmiset eivät ymmärrä, mikä oikein on,

mutta Herraa etsiväiset ymmärtävät kaiken.

6 *Sananl. 19:1Parempi on köyhä, joka nuhteettomasti vaeltaa,

kuin kahdella tiellä mutkitteleva rikas.

7 Joka laista ottaa vaarin, on ymmärtäväinen poika;

mutta irstailijain seuratoveri saattaa isänsä häpeään.

8 *Saarn. 2:26Joka kartuttaa varojaan korolla ja voitolla,

kokoaa niitä sille, joka vaivaisia armahtaa.

9 *Job 27:8; Ps. 18:42; Ps. 66:18; Joh. 9:31Joka korvansa kääntää kuulemasta lakia,

sen rukouskin on kauhistus.

10 *Sananl. 26:27; Matt. 15:14Joka eksyttää oikeamielisiä pahalle tielle,

se lankeaa omaan kuoppaansa;

mutta nuhteettomat perivät onnen.

11 Rikas mies on omissa silmissään viisas,

mutta ymmärtäväinen köyhä ottaa hänestä selvän.

12 *Sananl. 11:10; Sananl. 29:2Kun vanhurskaat riemuitsevat,

on ihanuus suuri;

mutta kun jumalattomat nousevat,

saa ihmisiä hakea.

13 *Ps. 32:3; 1. Joh. 1:9Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty;

mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.

14 *Sananl. 14:16Onnellinen se ihminen,

joka aina on aralla tunnolla;

mutta joka sydämensä paaduttaa,

se onnettomuuteen lankeaa.

15 Kuin muriseva leijona ja ahnas karhu

on kurjan kansan jumalaton hallitsija.

16 *Sananl. 29:4Vähätaitoinen ruhtinas runsaasti kiskoo,

mutta väärän voiton vihaaja saa elää kauan.

17 *1. Moos. 9:6; 2. Moos. 21:12; 5. Moos. 19:11Ihmisen, jota verivelka painaa,

on pakoiltava hamaan hautaan asti;

älköön häntä suojeltako.

18 *Sananl. 12:13Nuhteettomasti vaeltavainen saa avun,

mutta kahdella tiellä mutkittelija kerralla kaatuu.

19 *Sananl. 12:11; Sananl. 20:4Joka peltonsa viljelee, saa leipää kyllin,

mutta tyhjän tavoittelija saa köyhyyttä kyllin.

20 *Sananl. 20:21; Sananl. 21:5; 1. Tim. 6:6,9Luotettava mies saa runsaan siunauksen,

mutta jolla on kiihko rikastua,

se ei rankaisematta jää.

21 *Sananl. 18:5; Sananl. 24:23; Hes. 13:19Ei ole hyvä henkilöön katsoa,

mutta leipäpalankin tähden rikkomus tehdään.

22 Pahansuova haluaa kiihkeästi varallisuutta

eikä tiedä, että hänet tapaa puute.

23 *Sananl. 9:8; Sananl. 27:5Joka toista nuhtelee, niinkuin minä neuvon,

saa suosiota enemmän kuin se,

joka kielellänsä liehakoitsee.

24 *Sananl. 19:26; Matt. 15:5Joka isältään ja äidiltään riistää ja sanoo:

"Ei tämä ole rikos",

se on tuhontekijän toveri.

25 Tavaranahne nostaa riidan,

mutta Herraan luottavainen tulee ravituksi.

26 *Sananl. 3:5,7; 1. Kor. 3:19Omaan sydämeensä luottavainen on tyhmä,

mutta viisaudessa vaeltava pelastuu.

27 *5. Moos. 15:11; Sananl. 19:17Joka köyhälle antaa,

se ei puutteeseen joudu;

mutta joka silmänsä häneltä sulkee,

saa kirouksia paljon.

28 *Job 24:4; Sananl. 11:10; Sananl. 29:2Kun jumalattomat nousevat,

piileksivät ihmiset;

mutta kun he hukkuvat,

niin hurskaat enentyvät.