1 MEJOR es el pobre que camina en su sencillez, Que el de perversos labios y fatuo. 2 El alma sin ciencia no es buena; Y el presuroso de pies peca.
3 La insensatez del hombre tuerce su camino; Y contra Jehová se aira su corazón.
4 Las riquezas allegan muchos amigos: Mas el pobre, de su amigo es apartado.
5 El testigo falso no quedará sin castigo; Y el que habla mentiras no escapará.
6 Muchos rogarán al príncipe: Mas cada uno es amigo del hombre que da.
7 Todos los hermanos del pobre le aborrecen: Cuánto más sus amigos se alejarán de él! Buscará la palabra y no la hallará.
8 El que posee entendimiento, ama su alma: El que guarda la inteligencia, hallará el bien.
9 El testigo falso no quedará sin castigo; Y el que habla mentiras, perecerá.
10 No conviene al necio el deleite: Cuánto menos al siervo ser señor de los príncipes!
11 La cordura del hombre detiene su furor; Y su honra es disimular la ofensa.
12 Como el bramido del cachorro de león es la ira del rey; Y su favor como el rocío sobre la hierba.
13 Dolor es para su padre el hijo necio; Y gotera continua las contiendas de la mujer.
14 La casa y las riquezas herencia son de los padres: Mas de Jehová la mujer prudente.
15 La pereza hace caer en sueño; Y el alma negligente hambreará.
16 El que guarda el mandamiento, guarda su alma: Mas el que menospreciare sus caminos, morirá.
17 A Jehová empresta el que da al pobre, Y él le dará su paga.
18 Castiga á tu hijo en tanto que hay esperanza; Mas no se excite tu alma para destruirlo.
19 El de grande ira llevará la pena: Y si usa de violencias, añadirá nuevos males.
20 Escucha el consejo, y recibe la corrección, Para que seas sabio en tu vejez.
21 Muchos pensamientos hay en el corazón del hombre; Mas el consejo de Jehová permanecerá.
22 Contentamiento es á los hombres hacer misericordia: Pero mejor es el pobre que el mentiroso.
23 El temor de Jehová es para vida; Y con él vivirá el hombre, lleno de reposo; No será visitado de mal.
24 El perezoso esconde su mano en el seno: Aun á su boca no la llevará.
25 Hiere al escarnecedor, y el simple se hará avisado; Y corrigiendo al entendido, entenderá ciencia.
26 El que roba á su padre y ahuyenta á su madre, Hijo es avergonzador y deshonrador.
27 Cesa, hijo mío, de oir la enseñanza Que induce á divagar de las razones de sabiduría.
28 El testigo perverso se burlará del juicio; Y la boca de los impíos encubrirá la iniquidad.
29 Aparejados están juicios para los escarnecedores, Y azotes para los cuerpos de los insensatos.
1 Sananl. 28:6Parempi on köyhä, joka nuhteettomasti vaeltaa,
kuin huuliltansa nurja, joka on vielä tyhmäkin.
2 Ilman taitoa ei ole intokaan hyväksi,
ja kiirehtivän jalka astuu harhaan.
3 Ihmisen oma hulluus turmelee hänen tiensä,
mutta Herralle hän sydämessään vihoittelee.
4 Sananl. 14:20Tavara tuo ystäviä paljon,
mutta vaivainen joutuu ystävästänsä eroon.
5 5. Moos. 19:18; Sananl. 21:28Väärä todistaja ei jää rankaisematta,
ja joka valheita puhuu, se ei pelastu.
6 Monet etsivät ylhäisen suosiota,
ja kaikki ovat anteliaan ystäviä.
7 Sananl. 14:20Köyhä on kaikkien veljiensä vihattu,
vielä vierotumpi ystävilleen.
Tyhjiä sanoja hän saa tavoitella.
8 Joka mieltä hankkii, se sieluansa rakastaa;
joka ymmärryksen säilyttää, se onnen löytää.
9 Väärä todistaja ei jää rankaisematta,
ja joka valheita puhuu, se hukkuu.
10 Sananl. 17:16; Sananl. 26:1; Sananl. 30:22Ei sovi tyhmälle hyvät päivät,
saati sitten palvelijalle hallita ruhtinaita.
11 Sananl. 14:17,29; Sananl. 16:32Ymmärrys tekee ihmisen pitkämieliseksi,
ja hänen kunniansa on antaa rikos anteeksi.
12 Sananl. 16:14; Sananl. 20:2Kuninkaan viha on kuin nuoren leijonan kiljunta,
mutta hänen suosionsa on kuin kaste ruoholle.
13 Sananl. 15:20; Sananl. 17:25; Sananl. 27:15Tyhmä poika on isänsä turmio,
ja vaimon tora on kuin räystäästä tippuva vesi.
14 Sananl. 18:22; Sananl. 31:10Talo ja tavara peritään isiltä,
mutta toimellinen vaimo tulee Herralta.
15 Sananl. 10:4; Sananl. 12:24,27; Sananl. 13:4; Sananl. 20:13Laiskuus vaivuttaa sikeään uneen,
ja veltto joutuu näkemään nälkää.
16 Joka käskyt pitää, saa henkensä pitää;
joka ei teistänsä välitä, on kuoleman oma.
17 Matt. 10:42; Matt. 25:40Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle,
ja hän maksaa jälleen hänen hyvän tekonsa.
18 Sananl. 13:24; Sananl. 22:15; Sananl. 23:13Kurita poikaasi, kun vielä toivoa on;
ethän halunne hänen kuolemaansa.
19 Rajuluontoinen joutuu sakkoihin:
vain yllytät, jos yrität apuun.
20 Sananl. 1:8Kuule neuvoa, ota kuritus varteen,
että olisit vasta viisaampi.
21 Ps. 33:11; Sananl. 16:1,9; Jes. 46:10Monet ovat miehen mielessä aivoitukset,
mutta Herran neuvo on pysyväinen.
22 Mark. 12:43Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa,
ja köyhä on parempi kuin valhettelija.
23 Herran pelko on elämäksi:
saa levätä yönsä ravittuna, eikä mikään paha kohtaa.
24 Sananl. 26:15Laiska pistää kätensä vatiin,
mutta ei saa sitä viedyksi suuhunsa jälleen.
25 Sananl. 21:11Lyö pilkkaajaa, niin yksinkertainen saa mieltä,
ja jos ymmärtäväistä nuhdellaan, niin hän käsittää tiedon.
26 Sananl. 20:20Joka isäänsä pahoin pitelee ja ajaa äitinsä pois,
se on kunnoton ja rietas poika.
27 Sananl. 23:12Jos herkeät, poikani, kuulemasta kuritusta,
niin eksyt pois tiedon sanoista.
28 Kelvoton todistaja pitää oikeuden pilkkanaan,
ja jumalattomien suu nielee vääryyttä.
29 Sananl. 10:13; Sananl. 20:30; Sananl. 26:3Tuomiot ovat valmiina pilkkaajille
ja lyönnit tyhmien selkään.