Jeremia 14

1 Das Wort des HERRN, welches an Jeremia erging betreffs der Dürre: Juda trauert, 2 und seine Tore stehen kläglich da, liegen betrübt am Boden, und das Geschrei Jerusalems steigt empor. 3 Ihre Mächtigen schicken ihre Geringen, Wasser zu holen; aber wenn sie zu den Brunnen kommen, finden sie kein Wasser, sondern bringen ihre Gefäße leer heim. Schamrot und zuschanden geworden, verhüllen sie ihre Häupter. 4 Weil das Erdreich zerrissen ist, darum daß kein Regen auf die Erde fällt, sehen sich die Landleute in ihrer Hoffnung getäuscht und bedecken ihre Häupter. 5 Die Hindin im Felde verläßt das Junge, welches sie geboren hat, weil sie kein Kraut findet. 6 Die Wildesel stehen auf den kahlen Höhen und schnappen nach Luft wie die Schakale; ihre Augen verschmachten aus Mangel an Gras. 7 Wenn unsere Missetaten wider uns zeugen, so handle du, o HERR, um deines Namens willen; denn unserer Abtrünnigkeiten sind viele, an dir haben wir gesündigt. 8 Du Hoffnung Israels, sein Retter zur Zeit der Not: Warum willst du sein wie ein Fremdling im Lande und wie ein Wanderer, der nur zum Übernachten sein Zelt aufschlägt? 9 Warum wolltest du sein wie ein erschrockener Mann, wie ein Krieger, der nicht helfen kann? Und doch bist du, HERR, mitten unter uns, und wir tragen deinen Namen; darum verlasse uns nicht! 10 Also spricht der HERR von diesem Volk: So lieben sie es, herumzuschweifen, sie schonen ihre Füße nicht; deswegen mißfallen sie dem HERRN: jetzt aber gedenkt er ihrer Missetat und sucht ihre Sünde heim! 11 Und der HERR sprach zu mir: Du sollst für dieses Volk nicht bitten, daß es ihm gut gehe! 12 Denn wenn sie schon fasten, so höre ich doch nicht auf ihr Flehen; und wenn sie schon Brandopfer und Speisopfer darbringen, so habe ich kein Wohlgefallen daran; sondern mit dem Schwerte, mit Hunger und Pestilenz will ich sie aufreiben. 13 Da antwortete ich: Ach, Herr, HERR! Siehe, die Propheten sagen ihnen: «Ihr werdet kein Schwert sehen und keinen Hunger leiden, sondern der HERR wird euch an diesem Ort beständigen Frieden geben!» 14 Da sprach der HERR zu mir: Lügen prophezeien diese Propheten in meinem Namen; ich habe sie nicht gesandt, ihnen nichts befohlen und nichts zu ihnen geredet; Lügengesichte und Wahrsagerei, Hirngespinste und Einbildungen ihres eigenen Herzens predigen sie euch. 15 Darum spricht der HERR also wider die Propheten, die in meinem Namen weissagen: «Es wird weder Schwert noch Teuerung in diesem Lande sein»; durch Schwert und Hungersnot sollen diese Propheten ausgerottet werden! 16 Das Volk aber, dem sie geweissagt haben, wird auf den Gassen zu Jerusalem niedergestreckt werden vom Hunger und Schwert; und niemand wird sein, der sie begräbt, sie und ihre Weiber, Söhne und Töchter; also will ich ihre Bosheit über sie ausschütten! 17 Auch das sollst du ihnen sagen: Meine Augen zerfließen in Tränen Tag und Nacht, ohne Aufhören; denn schwer verwundet ist die Jungfrau, die Tochter meines Volkes, durch einen sehr gefährlichen Schlag. 18 Gehe ich aufs Feld hinaus, siehe da, vom Schwert Erschlagene! Komme ich in die Stadt hinein, siehe da, vor Hunger Verschmachtete! Ja, auch ihre Propheten und Priester sind in ein Land gezogen, das sie nicht kannten. 19 Hast du denn Juda so ganz verworfen? Ist Zion deiner Seele ein solcher Greuel? Warum hast du uns also geschlagen, daß keine Heilung mehr für uns zu hoffen ist? Wir warten auf Frieden, aber es kommt nichts Gutes; auf eine Zeit der Heilung, aber siehe da, Schrecken! 20 Wir erkennen, o HERR, unsere Bosheit und die Sünde unsrer Väter, daß wir wider dich gesündigt haben. 21 Verwirf uns nicht um deines Namens willen; schände nicht den Thron deiner Herrlichkeit; gedenke des Bundes, den du mit uns gemacht hast, und brich ihn nicht! 22 Sind etwa unter den Götzen der Heiden Regenspender? Oder kann der Himmel Regenschauer geben? Bist du es nicht, HERR, unser Gott? Und auf dich hoffen wir; denn du hast das alles gemacht!

Suuri kuivuus. Profeetan esirukous kansan puolesta.

1 Herran sana, joka tuli Jeremialle suuren kuivuuden tähden.

2 *Jes. 3:6; Jer. 12:4; Valit. 1:4; Valit. 2:8"Juuda murehtii, sen portit raukeavat,

kallistuvat murheasussa maahan;

ja Jerusalemista nousee valitushuuto.

3 Heidän ylimyksensä lähettävät alaisiansa vedelle.

Nämä tulevat kaivoille, eivät löydä vettä,

palajavat astiat tyhjinä,

ovat pettyneet ja häpeissänsä

ja peittävät päänsä.

4 *Joel 1:11Peltomaan tähden, joka pakahtuu,

kun ei ole satanut maassa,

ovat peltomiehet pettyneinä ja peittävät päänsä.

5 *Joel 1:18Peurakin kedolla poikii ja hylkää vasikkansa,

kun ei ole mitään vihantaa.

6 Ja villiaasit seisovat kalliokukkuloilla,

haukkovat ilmaa niinkuin aavikkosudet;

niiden silmät ovat riutuneet,

kun ei ruohoa ole."

7 Vaikka pahat tekomme todistavat meitä vastaan,

tee työsi, Herra, nimesi tähden;

sillä meidän luopumuksemme ovat monet,

sinua vastaan me olemme syntiä tehneet.

8 Sinä Israelin toivo,

sen vapahtaja ahdingon aikana,

minkätähden sinä olet kuin muukalainen maassa,

kuin matkamies, joka poikkeaa majaan

vain yöpyäksensä?

9 Minkätähden sinä olet kuin tyrmistynyt mies,

kuin sankari, joka ei voi auttaa?

Ja kuitenkin sinä olet meidän keskellämme, Herra,

ja me olemme otetut sinun nimiisi;

älä meitä jätä.

10 *Jer. 2:23,31; Hoos. 8:13; Hoos. 9:9Näin sanoo Herra tästä kansasta:

Noin he mielellänsä harhailevat,

eivät pidätä jalkojansa.

Ei Herra mielisty heihin;

hän muistaa nyt heidän pahat tekonsa

ja rankaisee heidän syntinsä.

11 *Jer. 7:16; Jer. 11:14Ja Herra sanoi minulle: "Älä rukoile tämän kansan puolesta, sen hyväksi. 12 *Sananl. 1:28; Jes. 1:15; Jer. 6:20; Jer. 11:11; Hes. 8:18; Aam. 5:22; Miika 3:4Vaikka he paastoavat, en minä kuule heidän huutoansa, ja vaikka he uhraavat polttouhreja ja ruokauhreja, en minä heihin mielisty, vaan miekalla, nälällä ja rutolla minä heidät lopetan." 13 *Jer. 5:12Niin minä sanoin: "Voi, Herra, Herra! Katso, profeetat sanovat heille: 'Ei teidän tarvitse nähdä miekkaa eikä kärsiä nälkää, vaan minä annan teille vakaan rauhan tässä paikassa'." 14 *Jer. 23:21; Jer. 27:14; Jer. 29:8Mutta Herra sanoi minulle: "Valhetta ennustavat profeetat minun nimessäni; minä en ole lähettänyt heitä, en käskenyt heitä enkä puhunut heille. Valhenäkyjä, turhia ennustuksia ja oman sydämensä petosta he ennustavat teille. 15 Sentähden, näin sanoo Herra profeetoista, jotka ennustavat minun nimessäni, vaikka minä en ole heitä lähettänyt, ja jotka sanovat, että miekka ja nälkä ei tule tähän maahan: miekkaan ja nälkään hukkuvat nämä profeetat. 16 Ja kansa, jolle he ennustavat, suistuu Jerusalemin kaduilla nälkään ja miekkaan, eikä kukaan heitä hautaa — ei heitä, ei heidän vaimojansa, poikiansa eikä tyttäriänsä. Minä vuodatan heidän pahuutensa heidän päällensä."

17 *Jer. 9:1; Jer. 10:19; Jer. 13:17; Jer. 30:12; Valit. 1:2,16; Valit. 2:18; Valit. 3:48Ja sano heille tämä sana:

Minun silmistäni vuotavat kyyneleet yötä päivää,

eivät lakkaa;

sillä neitsyt, tytär, minun kansani,

on raskaasti runneltu,

ylen kipeällä iskulla.

18 Jos minä kedolle lähden,

katso — miekan kaatamia!

Jos tulen kaupunkiin,

katso — kalvava nälkä!

Sillä sekä profeetat että papit kiertävät maata

eivätkä mitään tiedä.

19 *Jer. 8:15Oletko sinä kokonaan hyljännyt Juudan,

vierooko sielusi Siionia?

Minkätähden olet lyönyt meitä,

niin ettemme voi parantua?

Odotetaan rauhaa, mutta hyvää ei tule,

paranemisen aikaa, mutta katso, tulee peljästys!

20 *Ps. 106:6; Jer. 3:25; Dan. 9:8Me tunnemme, Herra, jumalattomuutemme,

isiemme pahat teot,

sillä sinua vastaan me olemme syntiä tehneet.

21 *Jer. 3:17Älä hylkää, nimesi tähden!

Älä anna kunniasi valtaistuinta häväistäväksi;

muista, älä riko,

liittoasi meidän kanssamme.

22 *Job 5:10; Ps. 135:7; Ps. 147:8; Ap. t. 14:15Onko pakanain turhista jumalista

sateen antajiksi,

tahi taivasko antaa sadekuurot?

Etkö sinä ole Herra, meidän Jumalamme?

Sinua me odotamme,

sillä sinä olet tehnyt kaiken tämän.