Jeremia 23

1 Wehe den Hirten, welche die Schafe meiner Weide verderben und zerstreuen! spricht der HERR. 2 Darum spricht der HERR, der Gott Israels, also wider die Hirten, die mein Volk weiden: Weil ihr meine Schafe zerstreut und versprengt und nicht nach ihnen gesehen habt, siehe, so will ich euch heimsuchen wegen eurer schlimmen Taten, spricht der HERR. 3 Und ich selbst will den Rest meiner Schafe aus allen Ländern, dahin ich sie verstoßen habe, sammeln und wieder zu ihren Hürden bringen, daß sie fruchtbar sein und sich mehren sollen. 4 Und ich will Hirten über sie setzen, die sie weiden sollen; sie werden sich nicht mehr fürchten noch erschrecken müssen, auch keines soll vermißt werden, spricht der HERR. 5 Siehe, es kommen Tage, spricht der HERR, da ich dem David einen rechtschaffenen Sproß erwecken werde; der wird als König regieren und weislich handeln und wird Recht und Gerechtigkeit schaffen auf Erden. 6 In seinen Tagen wird Juda gerettet werden und Israel sicher wohnen; und das ist der Name, den man ihm geben wird: Der HERR, unsere Gerechtigkeit. 7 Darum siehe, es kommen Tage, spricht der HERR, da man nicht mehr sagen wird: «So wahr der HERR lebt, der die Kinder Israel aus dem Lande Ägypten heraufgeführt hat!», sondern: 8 «So wahr der HERR lebt, der den Samen des Hauses Israel aus dem nördlichen Lande wiedergebracht hat und aus allen Ländern, dahin ich sie verstoßen habe!» Und sie sollen wohnen in ihrem Land. 9 An die Propheten: Gebrochen ist mein Herz in meiner Brust, es schlottern alle meine Gebeine, ich bin wie ein Betrunkener, wie ein Mann, der vom Wein überwältigt wurde, wegen des HERRN und wegen seiner heiligen Worte. 10 Denn das Land ist voll Ehebrecher, und das Land trauert wegen des Fluches, die Auen der Wüste sind verdorrt; ihre Gewalttätigkeit ist arg geworden, und sie mißbrauchen ihre Macht. 11 Denn sowohl der Prophet als auch der Priester sind ruchlos; sogar in meinem Hause habe ich ihre Bosheit gefunden. 12 Darum soll ihr Weg wie schlüpfriger Boden in der Finsternis werden; sie sollen darauf straucheln und fallen; denn ich will Unglück über sie bringen, das Jahr ihrer Heimsuchung, spricht der HERR. 13 Auch bei den Propheten zu Samaria habe ich Torheit gesehen, daß sie durch Baal weissagten und mein Volk Israel verführten; 14 aber bei den Propheten zu Jerusalem habe ich Schauderhaftes wahrgenommen, nämlich Ehebruch und betrügerischen Lebenswandel; sie stärken die Hände der Bösen, so daß niemand mehr von seiner Bosheit umkehrt; sie sind mir alle wie Sodomiter geworden und ihre Einwohner wie die von Gomorra. 15 Darum spricht der HERR der Heerscharen über die Propheten also: Siehe, ich will sie mit Wermut speisen und mit Giftwasser tränken; denn von den Propheten zu Jerusalem ist die Gottlosigkeit ausgegangen ins ganze Land. 16 So spricht der HERR der Heerscharen: Höret nicht auf die Worte der Propheten, die euch weissagen! Sie wiegen euch in eitlen Wahn; das Gesicht des eigenen Herzens verkünden sie und nicht [was] aus dem Munde des HERRN [kommt]; 17 sie sagen zu denen, die mich verachten: Der HERR hat gesagt: «Friede sei mit euch!» Und zu allen denen, die in der Verstocktheit ihres Herzens wandeln, sprechen sie: «Es wird kein Unglück über euch kommen!» 18 Denn wer hat im Rat des HERRN gestanden und hat sein Wort gesehen und gehört? Wer auf mein Wort gemerkt hat, der hat es gehört! 19 Siehe, ein Sturmwind geht aus vom HERRN, und ein Wirbelsturm entlädt sich auf das Haupt der Gottlosen! 20 Der Zorn des HERRN wird nicht nachlassen, bis er die Gedanken seines Herzens vollbracht und ausgeführt hat. Zur letzten Zeit werdet ihr es klar erkennen! 21 Ich sandte diese Propheten nicht, dennoch liefen sie; ich redete nicht zu ihnen, dennoch weissagten sie. 22 Hätten sie in meinem Rate gestanden, so würden sie meinem Volke meine Worte predigen und sie abbringen von ihrem bösen Wege und von ihren schlimmen Taten! 23 Bin ich denn nur Gott in der Nähe, spricht der HERR, und nicht auch Gott in der Ferne? 24 Kann sich jemand so heimlich verbergen, daß ich ihn nicht sehe? spricht der HERR. Erfülle ich nicht den Himmel und die Erde? spricht der HERR. 25 Ich habe gehört, was die Propheten reden, die in meinem Namen Lügen prophezeien und sagen: «Mir hat geträumt, mir hat geträumt!» 26 Wie lange soll die falsche Weissagung im Herzen der Propheten bleiben, die betrügerische Weissagung ihres Herzens? 27 Haben sie etwa im Sinn, bei meinem Volk meinen Namen in Vergessenheit zu bringen durch die Träume, die sie einander erzählen, gleichwie ihre Väter meinen Namen vergessen haben über dem Baal? 28 Der Prophet, der einen Traum hat, erzähle den Traum; wer aber mein Wort hat, der predige mein Wort wahrhaftig! Was hat das Stroh mit dem Weizen gemein? spricht der HERR. 29 Ist mein Wort nicht wie ein Feuer, spricht der HERR, und wie ein Hammer, der Felsen zerschmeißt? 30 Darum siehe, ich will an die Propheten, spricht der HERR, die meine Worte stehlen, einer dem andern; 31 siehe, ich will an die Propheten, spricht der HERR, die ihre eigenen Zungen nehmen, um einen Gottesspruch zu sprechen; 32 siehe, ich will an die Propheten, spricht der HERR, welche erlogene Träume erzählen und durch ihre Lügen und Prahlereien mein Volk irreführen, da ich sie doch nicht gesandt und ihnen nichts befohlen habe und sie auch diesem Volk gar nichts nützen können, spricht der HERR. 33 Und wenn dich dieses Volk oder ein Prophet oder ein Priester fragen sollten: «Was ist die Last des HERRN?» so sollst du ihnen antworten: Ihr seid die Last, und ich will euch abwerfen, spricht der HERR! 34 Der Prophet aber und der Priester und das Volk, welches sagen wird «die Last des HERRN», einen solchen Mann will ich heimsuchen samt seinem Haus! 35 So sollt ihr aber einer zum andern und ein jeder zu seinem Bruder sagen: «Was hat der HERR geantwortet?» oder «was hat der HERR gesprochen?» 36 Aber der «Last des HERRN» sollt ihr nicht mehr Erwähnung tun; denn einem jeglichen wird sein eigenes Wort zur Last werden, wenn ihr die Worte des lebendigen Gottes, des HERRN der Heerscharen, unsres Gottes, also verdreht! 37 Also sollst du zum Propheten sagen: «Was hat dir der HERR geantwortet?» oder «was sagt der HERR?» 38 Wenn ihr aber sagt: «Last des HERRN», so spricht der HERR also: Weil ihr diesen Ausdruck brauchet: «Last des HERRN», ich euch aber sagen ließ, ihr sollt nicht von der «Last des HERRN» reden, 39 darum siehe, so will ich euch aufheben und euch samt dieser Stadt, die ich euch und euren Vätern gegeben habe, von meinem Angesicht verwerfen 40 und will euch mit ewiger Schmach und ewiger Schande belegen, die unvergessen bleiben soll!

Voi-huuto huonoille paimenille. Herra itse on kokoava laumansa ja antava sille hyvät paimenet. Daavidin suvusta on nouseva vanhurskas vesa. Väärät profeetat. Herran ennustuksen kuorma.

1 *Jer. 10:21; Hes. 34:2"Voi paimenia, jotka hukuttavat ja hajottavat minun laitumeni lampaat, sanoo Herra. 2 Sentähden näin sanoo Herra, Israelin Jumala, paimenista, jotka kaitsevat minun kansaani: Te olette hajottaneet minun lampaani ja karkoittaneet ne pois ettekä ole pitäneet niistä huolta. Katso, minä pidän huolen teidän pahain tekojenne rankaisemisesta, sanoo Herra. 3 *Hes. 11:17Ja minä kokoan lampaitteni tähteet kaikista maista, joihin olen ne karkoittanut, ja tuon ne takaisin laitumelleen, ja ne ovat hedelmälliset ja lisääntyvät. 4 *Jes. 40:11; Jer. 3:15; Hes. 34:11,23Ja minä herätän heille paimenia, ja ne kaitsevat heitä; eivät he enää pelkää eivätkä säiky, eikä heistä yhtäkään puutu, sanoo Herra.

5 *Jes. 11:1; Jes. 45:8; Jer. 33:15; Sak. 3:8; Sak. 6:12Katso, päivät tulevat, sanoo Herra,

jolloin minä herätän Daavidille vanhurskaan vesan;

hän on hallitseva kuninkaana ja menestyvä,

ja hän on tekevä oikeuden ja vanhurskauden maassa.

6 *Sak. 14:11Hänen päivinänsä pelastetaan Juuda

ja Israel asuu turvassa.

Ja tämä on hänen nimensä, jolla häntä kutsutaan:

'Herra on meidän vanhurskautemme'.

7 *Jer. 16:14Sentähden, katso, päivät tulevat, sanoo Herra,

jolloin ei enää sanota:

'Niin totta kuin Herra elää,

joka johdatti israelilaiset Egyptin maasta',

8 vaan: 'Niin totta kuin Herra elää,

joka johdatti ja toi Israelin heimon jälkeläiset

pohjoisesta maasta ja kaikista muista maista,

joihin minä olin heidät karkoittanut'.

Ja niin he saavat asua omassa maassansa."

9 Profeettoja vastaan.

Minun sydämeni on murtunut rinnassani,

kaikki luuni raukeavat.

Minä olen kuin juopunut mies,

kuin sankari, jonka viini on voittanut,

Herran edessä ja hänen pyhien sanojensa edessä.

10 *Jes. 24:6; Jer. 12:4"Sillä maa on täynnä avionrikkojia,

maa murehtii kirouksen tähden,

erämaan laitumet kuivuvat;

he rientävät pahuuteen,

ja heidän väkevyytensä on väärä meno.

11 Sillä he ovat jumalattomia,

niin profeetta kuin pappikin;

omasta huoneestanikin

minä olen tavannut heidän pahuutensa,

sanoo Herra.

12 *Ps. 35:6Sentähden heidän tiensä on oleva heille

kuin liukas polku pimeässä,

he suistuvat sillä ja kaatuvat;

sillä minä tuotan heille onnettomuuden

heidän rangaistusvuotenansa, sanoo Herra.

13 Samarian profeetoissa minä näin pahennuksen:

he ennustivat Baalin nimessä

ja eksyttivät minun kansani Israelin.

14 *1. Moos. 13:13; 5. Moos. 32:32; Jes. 1:10; Jes. 3:9; Hes. 13:22; Hes. 16:48Mutta Jerusalemin profeetoissa

minä olen nähnyt kauhistuksia:

aviorikosta ja valheessa vaeltamista;

he vahvistavat pahantekijäin käsiä,

niin ettei kukaan käänny pois pahuudestansa.

He ovat minun edessäni kaikki kuin Sodoma,

ja kaupungin asukkaat kuin Gomorra.

15 *Jer. 8:14; Jer. 9:15Sentähden, näin sanoo Herra Sebaot profeetoista:

Katso, minä syötän heille koiruohoa

ja juotan heille myrkkyvettä;

sillä Jerusalemin profeetoista

on jumalattomuus levinnyt koko maahan.

16 *Jer. 14:14; Hes. 13:2; Matt. 7:15Näin sanoo Herra Sebaot: Älkää kuulko profeettain sanoja, noiden, jotka teille ennustavat täyttäen teidät tyhjillä toiveilla: oman sydämensä näkyjä he puhuvat, mutta eivät sitä, mikä tulee Herran suusta. 17 *Jer. 6:14; Jer. 8:11; Hes. 13:10He hokevat minun halveksijoilleni: 'Herra on sen sanonut: Teillä on oleva rauha!' Ja kaikille, jotka vaeltavat sydämensä paatumuksessa, he sanovat: 'Ei teitä kohtaa onnettomuus'. 18 *Job 15:8; Jes. 40:13; Room. 11:34; 1. Kor. 2:16Mutta kuka on seisonut Herran neuvottelussa ja nähnyt ja kuullut hänen sanansa? Kuka on tarkannut ja kuullut hänen sanansa?"

19 *Ps. 11:6; Jer. 30:23Katso, Herran myrsky, kiivastus, puhkeaa,

pyörremyrsky vyöryy kohti jumalattomien päätä.

20 Eikä Herran viha asetu,

ennenkuin hän on toteuttanut ja täyttänyt

sydämensä aivoitukset.

Aikojen lopulla te tulette sen hyvin ymmärtämään.

21 *Jer. 14:14; Jer. 27:15; Jer. 29:9"Minä en ole lähettänyt noita profeettoja,

mutta silti he juoksevat.

Minä en ole puhunut heille,

mutta kuitenkin he ennustavat.

22 Jos he olisivat seisoneet minun neuvottelussani,

niin he julistaisivat minun sanani kansalleni

ja kääntäisivät heidät pois heidän pahalta tieltään

ja pahoista teoistansa.

23 *Ap. t. 17:27Olenko minä Jumala vain lyhyeltä matkalta,

sanoo Herra;

enkö ole Jumala myöskin kaukaa?

24 *1. Kun. 8:27; Ps. 139:8; Jer. 16:17; Aam. 9:2Saattaako joku niin piiloon piiloutua,

etten minä häntä näe? sanoo Herra.

Enkö minä täytä taivasta ja maata? sanoo Herra.

25 Minä olen kuullut,

mitä sanovat nuo profeetat,

jotka ennustavat minun nimessäni valhetta sanoen:

'Minä olen nähnyt unta, olen nähnyt unta'.

26 Kuinka kauan?

Mitä on mielessä noilla profeetoilla,

jotka ennustavat valhetta,

ennustavat oman sydämensä petosta?

27 *Tuom. 3:7; Tuom. 8:33Aikovatko he unillaan,

joita he kertovat toinen toisellensa,

saattaa minun kansani unhottamaan minun nimeni,

niinkuin heidän isänsä ovat unhottaneet

minun nimeni Baalin tähden?

28 Se profeetta, jolla on uni, kertokoon unensa;

mutta se, jolla on minun sanani,

puhukoon minun sanani uskollisesti.

Mitä tekevät oljet jyvien seassa? sanoo Herra.

29 *Hebr. 4:12Eikö minun sanani ole niinkuin tuli, sanoo Herra, ja niinkuin vasara, joka kallion murtaa? 30 *5. Moos. 18:20Katso, sentähden minä käyn niiden profeettain kimppuun, sanoo Herra, jotka varastavat minun sanani toinen toiseltansa. 31 Katso, minä käyn niiden profeettain kimppuun, sanoo Herra, jotka ottavat sanansa omalta kieleltään, mutta sanovat: 'Se on Herran sana'. 32 *Sef. 3:4Katso, minä käyn niiden kimppuun, jotka ennustavat valheunia, sanoo Herra, ja kertovat niitä ja eksyttävät minun kansaani valheillansa ja kerskumisellansa, vaikka minä en ole heitä lähettänyt enkä käskenyt ja vaikka heistä ei ole mitään hyötyä tälle kansalle, sanoo Herra.

33 Ja kun tämä kansa tai profeetta tai pappi sinulta kysyy sanoen: 'Mikä on Herran ennustuksen kuorma*Hebrealaisella sanalla massa on kahtalainen merkitys: kuormasekä ennustus.?' niin sano heille: 'Mikä kuorma? — Teidät minä heitän pois', sanoo Herra. 34 Ja sitä profeettaa, pappia ja kansaa, joka sanoo: 'Herran kuorma' — sitä miestä ja hänen huonettansa minä rankaisen. 35 Näin sanokaa keskenänne, toinen toisellenne:

'Mitä on Herra vastannut?'

ja 'Mitä on Herra puhunut?'

36 Mutta 'Herran kuormaa' älkää enää mainitko;

sillä kuormaksi on tuleva

jokaiselle hänen oma sanansa.

Te vääntelette elävän Jumalan, Herran Sebaotin,

teidän Jumalanne, sanoja.

37 Näin sano profeetalle:

'Mitä on Herra sinulle vastannut?

Mitä on Herra puhunut?'

38 Mutta jos te sanotte: 'Herran kuorma',

silloin Herra sanoo näin:

Koska te sanotte tämän sanan: 'Herran kuorma',

vaikka minä olen lähettänyt teidän tykönne sanomaan:

Älkää sanoko: 'Herran kuorma',

39 sentähden katso:

minä kokonaan unhotan teidät

ja heitän pois kasvojeni edestä

teidät ja tämän kaupungin,

jonka minä annoin teille ja teidän isillenne.

40 *Jer. 20:11Ja minä panen teidän päällenne

iankaikkisen häpeän ja iankaikkisen pilkan,

joka ei ole unhottuva."