Jeremia 6

1 Fliehet, ihr Kinder Benjamin, aus Jerusalems Mitte, und in Thekoa blaset die Posaune, und über Beth-Kerem richtet ein Zeichen auf; denn ein Unglück droht von Norden her und ein großes Verderben. 2 Die Liebliche und Verzärtelte, die Tochter Zion will ich zerstören. 3 Hirten mit ihren Herden werden zu ihr kommen; ihre Zelte werden sie aufschlagen rings um sie her, und ein jeder wird sein Teil abweiden. 4 «Heiliget einen Krieg gegen sie! Auf, laßt uns am Mittag hinaufziehen! Wehe uns, der Tag neigt sich, und die Abendschatten dehnen sich! 5 Auf, laßt uns bei Nacht hinaufziehen und ihre Paläste zerstören!» 6 Denn also hat der HERR der Heerscharen befohlen: Fället Bäume und schüttet einen Wall auf gegen Jerusalem! Das ist die Stadt, welche gestraft werden soll; denn lauter Gewalttat ist in ihrer Mitte. 7 Wie ein Brunnen sein Wasser quellen läßt, also läßt sie ihre Bosheit quellen; von Gewalttat und Bedrückung hört man in ihr; Leid und Mißhandlung muß ich beständig mitansehen. 8 Laß dich warnen, Jerusalem, damit sich meine Seele nicht ganz von dir entfremde, daß ich dich nicht zur Wüste mache, zu einem unbewohnten Lande! 9 Also spricht der HERR der Heerscharen: Am Überrest Israels wird man Nachlese halten wie am Weinstock. Strecke nochmals wie ein Weinleser deine Hand aus über die Ranken! 10 Zu wem soll ich reden, wem Zeugnis ablegen, daß sie es hören? Siehe, ihre Ohren sind unbeschnitten, sie können nicht aufmerken. Siehe, das Wort des HERRN ist ihnen zum Hohn geworden; sie haben keine Lust daran. 11 Und ich bin des Grimmes des HERRN so voll, daß ich ihn kaum zurückhalten kann. Gieße ihn aus über die Kinder auf der Gasse und über den Kreis der Jünglinge allzumal! Ja, Mann und Weib sollen gefangen werden, Alte und Wohlbetagte. 12 Ihre Häuser sollen andern zugewandt werden, Äcker und Weiber allzumal; denn ich will meine Hand ausstrecken wider die Bewohner dieses Landes, spricht der HERR. 13 Denn vom Kleinsten bis zum Größten trachten sie alle nach Gewinn, und vom Propheten bis zum Priester gehen sie alle mit Lügen um. 14 Und sie heilen den Schaden der Tochter meines Volkes leichthin, indem sie sprechen: «Friede, Friede!» wo doch kein Friede ist. 15 Schämen sollten sie sich, weil sie Greuel verübt haben; aber sie wissen nicht mehr, was sich schämen heißt, und empfinden keine Scham. Darum werden sie fallen unter den Fallenden; zur Zeit, da ich sie heimsuche, werden sie stürzen, spricht der HERR. 16 Also spricht der HERR: Tretet hin an die Wege und schauet und fraget nach den Pfaden der Vorzeit, welches der gute Weg sei, und wandelt darauf, so werdet ihr Ruhe finden für eure Seelen! Sie aber sprechen: «Wir wollen ihn nicht gehen!» 17 Und ich habe Wächter über euch bestellt: Merkt doch auf den Schall der Posaune! Sie aber sprechen: «Wir wollen nicht aufmerken!» 18 So höret nun, ihr Völker, und du, Gemeinde, erkenne, was unter ihnen geschieht! Höre es, Erde! 19 Siehe, ich will Unheil über dieses Volk kommen lassen, die Frucht ihrer Anschläge; denn auf meine Worte achteten sie nicht, und mein Gesetz verwarfen sie. 20 Was soll mir der Weihrauch von Saba und das köstliche Gewürzrohr aus fernem Lande? Eure Brandopfer mißfallen mir, und eure Schlachtopfer sind mir nicht angenehm. 21 Darum spricht der HERR also: Siehe, ich will diesem Volke Steine des Anstoßes in den Weg legen, damit Väter und Kinder zugleich daran zu Fall kommen; ein Nachbar mit dem andern wird umkommen. 22 So spricht der HERR: Siehe, es kommt ein Volk von Norden her, und eine große Nation erhebt sich von den äußersten Enden der Erde. 23 Mit Bogen und Wurfspieß sind sie bewaffnet; grausam sind sie und ohne Erbarmen. Ihr Lärmen ist wie das Brausen des Meeres, und auf Pferden reiten sie, gerüstet wie ein Mann zum Kampf wider dich, o Tochter Zion! 24 Als wir von ihnen hörten, wurden unsere Hände schlaff, Angst ergriff uns, Wehen wie eine Gebärende. 25 Gehe ja nicht aufs Feld hinaus und betritt die Straße nicht! Denn des Feindes Schwert verbreitet Schrecken ringsum. 26 Gürte einen Sack um dich, o Tochter meines Volkes, und wälze dich in der Asche; traure wie um einen einzigen Sohn, halte bittere Klage! Denn plötzlich wird der Verwüster über uns kommen. 27 Ich habe dich zum Prüfer über mein Volk bestellt, zum Goldprüfer, daß du erkennest und prüfest ihren Weg. 28 Sie sind alle widerspenstige Empörer, gehen mit Verleumdungen um; Erz und Eisen sind sie, allesamt Verderber. 29 Der Blasebalg schnaubt; aber aus dem Feuer kommt nur Blei, die Bösen werden doch nicht ausgeschieden! 30 Darum wird man sie «verworfenes Silber» nennen, weil der HERR sie verworfen hat.

Katumattoman kansan häviö.

1 *Jer. 1:14; Jer. 4:6Paetkaa, benjaminilaiset, Jerusalemista,

puhaltakaa pasunaan Tekoassa

ja nostakaa merkki Beet-Keremin kohdalle;

sillä pohjoisesta nousee onnettomuus

ja suuri hävitys.

2 Tytär Siionin, suloisen ja hemmotellun,

minä hukutan.

3 *Jer. 4:17Hänen tykönsä tulee paimenia laumoinensa,

he pystyttävät telttansa häntä vastaan yltympäri,

syöttävät alansa kukin.

4 Julistakaa häntä vastaan pyhä sota.

"Nouskaa ja menkäämme puolipäivän aikaan!

Voi meitä, sillä päivä painuu,

sillä illan varjot pitenevät!

5 Nouskaa ja menkäämme yöllä

ja hävittäkäämme hänen linnansa."

6 Sillä näin sanoo Herra Sebaot:

Kaatakaa puita ja luokaa valli Jerusalemia vastaan.

Se on kaupunki, jota on rangaistava;

siinä on pelkkää väkivaltaa.

7 Niinkuin kaivo pitää vetensä tuoreena,

niin sekin pitää pahuutensa tuoreena;

sortoa, hävitystä kuuluu sieltä,

minun edessäni on aina kipu ja haavat.

8 Ota ojentuaksesi, Jerusalem,

ettei minun sieluni vieraannu sinusta,

etten tee sinua autioksi, asumattomaksi maaksi.

9 Näin sanoo Herra Sebaot:

Israelin jäännöksestä pidetään jälkikorjuu

niinkuin viinipuusta;

ojenna kätesi köynnöksiä kohti

niinkuin viininkorjaaja.

10 *Ap. t. 7:51Kenelle minä puhuisin, ketä varoittaisin,

että he kuulisivat?

Katso, heidän korvansa ovat ympärileikkaamattomat,

eivät he voi kuunnella.

Katso, Herran sana on tullut heille pilkaksi,

ei se heille kelpaa.

11 *Jer. 15:17Minä olen täynnä Herran vihaa,

en jaksa sitä pidättää;

vuodata se lapsukaisiin kadulla,

niin myös nuorukaisparveen.

Sillä niin mies kuin vaimokin vangitaan,

niin vanhus kuin ikäloppu.

12 *5. Moos. 28:30; Jer. 8:10; Valit. 5:2Heidän talonsa joutuvat vieraille,

niin myös pellot ja vaimot;

sillä minä ojennan käteni maan asukkaita vastaan,

sanoo Herra.

13 *Jes. 56:11Sillä kaikki, niin pienet kuin suuretkin,

pyytävät väärää voittoa,

kaikki, niin profeetat kuin papitkin,

harjoittavat petosta.

14 *Hes. 13:10; Aam. 6:6; Miika 3:5; 1. Tess. 5:3He parantavat minun kansani vamman kepeästi,

sanoen: "Rauha, rauha!"

vaikka ei rauhaa ole.

15 He joutuvat häpeään,

sillä he ovat tehneet kauhistuksia;

mutta heillä ei ole hävyntuntoa,

he eivät osaa hävetä.

Sentähden he kaatuvat kaatuvien joukkoon,

sortuvat, kun minä heitä rankaisen, sanoo Herra.

16 *Jes. 28:12; Matt. 11:29; Matt. 23:37Näin on Herra sanonut: "Astukaa teille ja katsokaa ja kysykää muinaisia polkuja, kysykää, mikä on hyvä tie, ja vaeltakaa sitä, niin te löydätte levon sieluillenne". Mutta he vastasivat: "Emme vaella". 17 *Jes. 21:6,11; Hes. 3:17; Hes. 33:7Ja minä olen asettanut teille vartijat: "Kuunnelkaa pasunan ääntä". Mutta he vastasivat: "Emme kuuntele". 18 Sentähden kuulkaa, te kansat, ja tiedä, seurakunta, mitä heille on tapahtuva. 19 Kuule, maa! Katso, minä tuotan onnettomuuden tälle kansalle, heidän hankkeittensa hedelmän, sillä he eivät ole kuunnelleet minun sanojani, vaan ovat hyljänneet minun lakini. 20 *Jes. 1:11; Jer. 7:22; Jer. 14:12; Aam. 5:21; Miika 6:6Mitä on minulle suitsutus, joka tulee Sabasta, ja paras kalmoruoko kaukaisesta maasta? Teidän polttouhrinne eivät ole minulle otolliset, eivätkä teidän teurasuhrinne minulle kelpaa. 21 Sentähden, näin sanoo Herra: Katso, minä asetan tälle kansalle kompastuskiviä, joihin he kompastuvat, isät ja pojat yhdessä, ja naapuri naapurinsa kanssa hukkuu.

22 *5. Moos. 28:49; Jes. 5:26; Jer. 5:15; Jer. 10:22; Jer. 50:41Näin sanoo Herra:

Katso, kansa tulee pohjoisesta maasta,

suuri kansa nousee maan perimmäisiltä ääriltä.

23 He käyttävät jousta ja keihästä,

ovat julmat ja armahtamattomat.

Heidän pauhinansa on kuin pauhaava meri,

ja he ratsastavat hevosilla,

varustettuina kuin soturi taisteluun

sinua vastaan, tytär Siion.

24 *Jer. 4:31; Jer. 49:24Kun kuulemme siitä sanoman,

niin meidän kätemme herpoavat;

ahdistus valtaa meidät,

tuska, niinkuin synnyttäväisen.

25 Älkää menkö vainiolle,

älkää vaeltako tiellä,

sillä vihollisen miekka —

kauhistus on kaikkialla!

26 *Jer. 4:8Tytär, minun kansani! Kääriydy säkkiin,

vieriskele tuhassa;

pidä itkiäiset, niinkuin ainokaista poikaa itketään,

katkerat valittajaiset,

sillä äkkiarvaamatta käy kimppuumme hävittäjä.

27 *Jer. 1:18; Jer. 15:20Minä olen asettanut sinut kansani koettelijaksi,

suojavarustukseksi,

että oppisit tuntemaan ja koettelisit

heidän vaelluksensa.

28 *Hes. 22:18Kaikki he ovat pääniskureita,

liikkuvat panettelijoina;

he ovat vaskea ja rautaa,

ovat kelvottomia kaikki tyynni.

29 Palkeet puhkuvat, tulesta lähtee vain lyijyä.

Turhaan on sulatettu ja sulatettu:

pahat eivät ole erottuneet.

30 Hylkyhopeaksi heitä sanotaan,

sillä Herra on heidät hyljännyt.