1 Oráculo do deserto marítimo. Como um furacão desencadeado do meio-dia, assim vem isto do deserto, de uma terra horrível.

2 Uma visão sinistra me foi revelada: O salteador rouba, o destruidor devasta. Arroja-te, ó Elão, assaltai, ó medos; não tenhais piedade.

3 Por essa causa tenho os rins atenazados, e sou tomado de dores como uma mulher no parto. Atordoa-me o sofrimento, cega-me o terror;

4 minha razão desvaira, o terror me invade, e o crepúsculo desejado causa-me espanto.

5 Põem a mesa, estendem o tapete, comem e bebem... Alerta, capitães! Untai o escudo.

6 Porque o Senhor me disse: Vai postar uma sentinela! Que ela te anuncie o que vir!

7 Se vir uma fila de cavaleiros, dois a dois, uma fila de asnos, outra de camelos, que preste atenção, muita atenção.

8 E então grite: Eu vejo! Em meu posto de guarda, Senhor, eu me mantenho o dia inteiro; em meu observatório permaneço de pé todas as noites.

9 Eis que vem a cavalaria, cavaleiros dois a dois. Tomam a palavra e dizem-me: Caiu, caiu Babilônia! Todos os simulacros de seus deuses foram despedaçados contra a terra.

10 Ó povo meu, pisado, malhado como o grão, o que aprendi do Senhor dos exércitos, do Deus de Israel, eu te anuncio.

11 Oráculo contra Edom. Gritam-me de Seir: Sentinela, em que pé está a noite? Sentinela, em que pé está a noite?

12 E a sentinela responde: A manhã chega, igualmente a noite. Se quereis sabê-lo, voltai a interrogar.

13 Oráculo das estepes. Passai a noite nas brenhas da estepe, caravanas de dedanitas;

14 ide levar água àqueles que têm sede, habitantes da terra de Pemá, ide oferecer pão aos fugitivos.

15 Porque fogem diante das espadas, diante da espada nua, diante do arco retesado, diante do rude combate.

16 Porque eis o que me disse o Senhor: Ainda {um} ano, contado como os anos do mercenário, e desaparecerá o império de Cedar.

17 E só ficará um punhado dos valentes arqueiros, filhos de Cedar. O Senhor, Deus de Israel, o disse.

1 Ennussana autiomaasta, joka on meren äärellä. Niin kuin Negevin autiomaassa tuulenpyörre pyörrettä ajaa, niin jokin nousee autiomaasta, kauhistavasta maasta.

2 Ankara näky on minulle annettu: -- Petturi pettää, ryöstäjä ryöstää. Ylös, Elam! Käy kimppuun, Meedia! Huokausten aiheesta minä teen lopun.

3 Tämän näyn tähden minä kivusta käperryn, tuskat tarttuvat minuun kuin synnyttäjän tuskat. Mitä kuulin, se vie mielen, mitä näin, se vie näön.

4 Sydämeni vavahtelee, värinä valtaa jäsenet. Illan viileä henkäys, jota ennen odotin, tuo nyt kauhun puistatuksen.

5 Pöytää siellä katetaan, istuintyynyjä asetellaan, syödään ja juodaan. Silloin: -- Jalkeille, ruhtinaat, öljytkää kilpenne taistelukuntoon!

6 Näin minua kehotti Herra: -- Käske tähystäjä vartioon, hän kertokoon mitä näkee.

7 Jos näkee sotavaunuja, parivaljakkoja, aasien jonoja, kamelijonoja, hän tarkkana tarkatkoon silloin, hyvin tarkkana.

8 Ja hetki tuli, tähystäjä huusi: -- Tähystyspaikalla, herrani, olen seissyt päivästä päivään, vartiopaikallani olen viettänyt kaikki yöt,

9 ja tuolla ne nyt tulevat, miesten jonot ja parivaljakot! Ja hän huusi: -- Kaatunut, kaatunut on Babylon, kaikki sen jumalien patsaat ovat murskana maassa!

10 Kansani, poljettu ja tantereella puitu! Minkä minulle ilmoitti Herra Sebaot, Israelin Jumala, sen olen teille kertonut.

11 Ennussana Dumasta. Minulle huutaa ääni Seiristä: -- Vartija, kauanko yötä on vielä? -- Vartija, kauanko yötä vielä?

12 Vartija vastaa: -- Aamu on tullut, silti on yö. Jos teillä on kysyttävää, niin kysykää, tulkaa uudelleen!

13 Ennussana Arabiasta. Yöpykää pensaikon suojaan Suurella aavikolla, te dedanilaisten karavaanit.

14 Tulkaa janoisia vastaan vettä tuoden, te Teman keitaan asukkaat! Tulkaa pakolaisia vastaan, tuokaa heille leipää,

15 sillä he pakenevat miekkoja, paljastettua miekkaa ja jännitettyä jousta, sodan ankaruutta.