1 Oráculo contra Tiro. Lastimai-vos, navios de Társis, porque vosso porto foi destruído. Foi no regresso de Chipre que eles receberam a nova.

2 Estão estupefatos os habitantes da costa, o mercador de Sidon, o corredor do mar,

3 cujos mensageiros navegam ao largo. O grão de Sihor era a sua colheita, e sua renda era tirada do comércio das nações.

4 Envergonha-te, Sidon, porque o mar {a fortaleza do mar} te diz: Eu não concebi nem dei à luz. Não criei rapazes nem eduquei moças.

5 Quando o Egito receber esta nova, tremerá ao ter conhecimento da sorte de Tiro.

6 Passai a Társis, lastimai-vos, habitantes da costa.

7 Acaso não é a vossa cidade gloriosa, cuja origem remonta aos dias antigos, e que dirigia seus passos para se estabelecer ao longe?

8 Quem, pois, tomou essa decisão contra Tiro, essa cidade coroada, cujos mercadores eram soberanos, e os traficantes, fidalgos da terra?

9 Foi o Senhor dos exércitos quem o decidiu, para ferir o orgulho da nobreza e para aviltar os mais considerados da terra.

10 Cultiva agora a terra, filha de Társis, teu porto já não existe.

11 O Senhor estendeu a mão sobre o mar e abalou os reinos. Ele ordenou a destruição das fortalezas de Canaã.

12 E disse: Cessa de rejubilar-te, Sidon, filha desonrada! Levanta-te e vai estabelecer-te em Chipre! Mesmo lá, não terás repouso.

13 Reduziram-na a ruínas.

14 Lastimai-vos, navios de Társis, porque vosso porto foi destruído.

15 Naquele tempo, Tiro será esquecida durante setenta anos. No reinado de outro rei, ao fim de setenta anos, realizar-se-á para ela a canção da meretriz:

16 Toma a tua cítara, percorre a cidade, meretriz esquecida, toca com perfeição, canta a toda voz para que se lembrem de ti.

17 No fim de setenta anos, o Senhor visitará Tiro, e ela recomeçará a enriquecer-se, mantendo comércio com todos os reinos do mundo, em toda a superfície da terra.

18 Porém, os lucros, que lhe trouxer seu comércio, serão consagrados ao Senhor, em vez de serem entesourados; seu comércio aproveitará àqueles que habitam na presença do Senhor, a fim de que tenham com que se nutrir com abundância e se vestir magnificamente.

1 Ennussana Tyroksesta. Valittakaa, Tarsisin laivat, tuhottu on teidän satamanne! Kotimatkalla Kyproksesta te saitte sen kuulla.

2 Mykistykää, rannikon asukkaat, Sidonin kauppiaat! Sinun lähettilääsi, Foinikia, purjehtivat meriä,

3 suuria vesiä. Sinun rikkautesi lähde oli Virran vilja, Niilin rantojen sato, sinä kävit sillä kauppaa kaikkien kansojen kanssa.

5 Kun viesti saapuu Tyroksesta Egyptiin, kauhu kouristaa sen asukkaita kuin synnytyskipu.

6 Purjehtikaa yli meren Tarsisin rannoille, puhjetkaa valitushuutoihin, te rannikon asujat!

7 Tuoko nyt on teidän iloinen kaupunkinne, maineikas muinaisista päivistä, kaupunki, joka pitkin askelin edeten asutti kaukaiset rannat?

8 Kuka sääti tällaisen kohtalon Tyrokselle, joka kruunasi kuninkaita, jonka ostajat ja myyjät olivat ruhtinaiden veroisia ja jonka kauppiaita kunnioitettiin kaikkialla?

9 Sen teki Herra Sebaot nöyryyttääkseen ylpeän mielen, tehdäkseen mitättömäksi kaiken loiston, kaiken, mikä maassa on arvokasta.

10 Viljele maatasi nyt, tytär Tarsis, niin kuin Niilin maata viljellään, sillä laivoja et enää veistä.

11 Herra kohotti kätensä merenrantaa kohti ja järkytti valtakuntia. Hän antoi käskyn ja tuomitsi tuhoon Foinikian linnoitetut kaupungit.

12 Hän sanoi: -- Enää et iloitse, raiskattu neitsyt, tytär Sidon! Vaikka lähtisit yli meren Kyprokseen, kittiläisten luo, sielläkään et saa rauhaa.

13 Muistakaa Kaldean maata, jossa asui suuri kansa! Assyria on senkin tehnyt villieläinten asunnoksi. Assyria pystyttää piiritystornit, luhistaa palatsit. Kaiken se murentaa rauniokasaksi.

14 Valittakaa, Tarsisin laivat! Tuhottu on teidän turvapaikkanne.

15 Sinä päivänä Tyros vaipuu unohdukseen yhden kuninkaan eliniäksi, seitsemäksi vuosikymmeneksi. Seitsemänkymmenen vuoden kuluttua Tyroksen käy kuin porton, josta laulussa kerrotaan:

16 -- Käy harppuinesi kaupungin katuja kiertelemään, sinä unohdettu tyttö! Kun hyvin soittelet, laulat, sinut muistetaan taas!

17 Seitsemänkymmenen vuoden kuluttua Herra jälleen muistaa Tyrosta, ja se pääsee, hyvästä rahasta kuten ennenkin, harjoittamaan huoruutta kaikkien valtakuntien kanssa maan päällä.

18 Mutta sen portonpalkat pyhitetään Herralle. Niitä ei enää kasata aarrekammioihin eikä varastoida, vaan ne tulevat niiden hyväksi, jotka asuvat Herran pyhäkön äärellä. He saavat niistä runsaan ravinnon ja hienot vaatteet.