2 Coríntios 3

1 Recomeçamos a fazer o nosso próprio elogio? Temos, acaso, como alguns, necessidade de vos apresentar ou receber de vós carta de recomendação?

2 Vós mesmos sois a nossa carta, escrita em nossos corações, conhecida e lida por todos os homens.

3 Não há dúvida de que vós sois uma carta de Cristo, redigida por nosso ministério e escrita, não com tinta, mas com o Espírito de Deus vivo, não em tábuas de pedra, mas em tábuas de carne, isto é, em vossos corações.

4 Tal é a convicção que temos em Deus por Cristo.

5 Não que sejamos capazes por nós mesmos de ter algum pensamento, como de nós mesmos. Nossa capacidade vem de Deus.

6 Ele é que nos fez aptos para ser ministros da Nova Aliança, não a da letra, e sim a do Espírito. Porque a letra mata, mas o Espírito vivifica.

7 Ora, se o ministério da morte, gravado com letras em pedras, se revestiu de tal glória que os filhos de Israel não podiam fitar os olhos no rosto de Moisés, por causa do resplendor de sua face (embora transitório),

8 quanto mais glorio­so não será o ministério do Espírito!

9 Se o ministério da condenação já foi glorioso, muito mais o há de sobrepujar em glória o ministério da justificação!

10 Aliás, sob esse aspecto e em comparação dessa glória eminentemente superior, empalidece a glória do primeiro ministério.

11 Se o transitório era glorioso, muito mais glorioso é o que permanece!

12 Em posse de tal esperança, procedemos com total desassombro.

13 Não fazemos como Moisés, que cobria o rosto com um véu para que os filhos de Israel não fixassem os olhos no fim daquilo que era transitório.

14 Em consequência, a inteligência deles permaneceu obscurecida. Ainda agora, quando leem o Antigo Testamento, esse mesmo véu permanece abaixado, porque é só em Cristo que ele deve ser levantado.

15 Por isso, até o dia de hoje, quando leem Moisés, um véu cobre-lhes o coração.

16 Esse véu só será tirado quando se converterem ao Senhor.

17 Ora, o Senhor é Espírito e, onde está o Espírito do Senhor, aí há liberdade.

18 Mas todos nós temos o rosto descoberto, refletimos como num espelho a glória do Senhor e nos vemos transformados nessa mesma imagem, sempre mais resplandecentes, pela ação do Espírito do Senhor.

Paavalin ei tarvitse suositella itseään korinttolaisille, koska he itse ovat hänen suosituskirjeensä, Jumalan Hengen kirjoittama 1-3. Jumala on tehnyt hänet kykeneväksi uuden liiton palvelukseen 4-6, jolla on paljon suurempi kirkkaus kuin vanhan liiton palveluksella 7-11. Sentähden hän on rohkealla mielellä, tietäen, että se epäusko, joka vielä sokaisee juutalaisia, poistuu, kun he kääntyvät Kristuksen tykö 12-18.

1 *Ap. t. 18:27; 2. Kor. 1:12; 2. Kor. 5:12; 2. Kor. 10:8,12Alammeko taas suositella itseämme? Vai tarvinnemmeko, niinkuin muutamat, suosituskirjeitä teille tai teiltä? 2 *1. Kor. 9:2-3Te itse olette meidän kirjeemme, joka on sydämeemme kirjoitettu ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat. 3 *2. Moos. 24:12; 2. Moos. 31:18; 2. Moos. 34:1; 5. Moos. 10:1; Sananl. 3:3; Sananl. 7:2-3; Jer. 31:33; Hes. 11:19; Hes. 36:26; Room. 15:16; Hebr. 8:10Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin.

4 Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan; 5 *Joh. 15:5; 1. Kor. 15:10; Fil. 2:13ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta, 6 *Jer. 31:31; Luuk. 22:20; Joh. 6:63; Room. 2:27,29; Room. 7:6; Room. 7:10-11; Room. 8:2; 1. Kor. 11:25; 2. Kor. 5:18; Kol. 1:25; 1. Tim. 1:11-12; Hebr. 8:6,8joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.

7 *2. Moos. 34:28-30; 5. Moos. 10:1; Hebr. 12:18-21Mutta jos jo kuoleman virka, joka oli kirjaimin kaiverrettu kiviin, ilmestyi kirkkaudessa, niin etteivät Israelin lapset kärsineet katsella Mooseksen kasvoja hänen kasvojensa kirkkauden tähden, joka kuitenkin oli katoavaista, 8 *Gal. 3:2,5; Gal. 3:14kuinka paljoa enemmän onkaan Hengen virka oleva kirkkaudessa! 9 *5. Moos. 27:26; Room. 1:16-17; Room. 3:21; Room. 4:15; 2. Kor. 5:19-20; Gal. 3:10Sillä jos kadotustuomion virka jo oli kirkkautta, niin on vanhurskauden virka vielä paljoa runsaammassa määrin kirkkautta. 10 Sillä se, millä ennen oli kirkkaus, on tämän rinnalla kirkkautta vailla, tämän ylenpalttisen kirkkauden tähden. 11 Jos sillä, mikä on katoavaista, oli kirkkaus, niin vielä paljoa enemmän on sillä, mikä on pysyväistä, oleva kirkkautta.

12 *Ef. 6:19Koska meillä siis on tämmöinen toivo, niin me olemme aivan rohkeat 13 *2. Moos. 34:33-34emmekä tee niinkuin Mooses, joka pani peitteen kasvoillensa, etteivät Israelin lapset näkisi sen loppua, mikä on katoavaista. 14 *Jes. 6:10; Hes. 12:2; Valit. 3:65; Matt. 13:11,14; Room. 10:4; Ef. 2:15; Hebr. 8:13Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy poisottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa. 15 Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä; 16 *2. Moos. 34:34; Jes. 25:7; Room. 11:23,26mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois. 17 *Joh. 4:24; Joh. 7:39; Joh. 8:36; Room. 8:15; Gal. 5:1Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus. 18 *2. Moos. 24:17; Joh. 17:24; Room. 8:29; 1. Kor. 13:12; 1. Kor. 15:49; 2. Kor. 4:4; 2. Kor. 5:7; 1. Joh. 3:2Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.